Vertaistukiketju jakojäännösnaisille
Oletko koskaan ollut kaverisi kanssa ihastunut samaan mieheen ja sitten tämä mies on valinnut kaverisi? Tämä on käynyt itselleni useammin kuin edes jaksan muistaa.
En tiedä, mikä siinä on pahinta: että kaverisi hyvin tietää tunteesi miestä kohtaan vai se, että joutuu lähietäisyydeltä katsomaan kahden ihmisen lähentymistä.
Kommentit (19)
Enemmän tuota tapahtui kouluaikoina kuin aikuisena, mutta joo. Se on omanlaisensa tuska.
Vierailija kirjoitti:
En ole. Minulla ja kavereillani on niin erilaiset miesmaut, että tuskin kenenkään meistä kesken tulisi kilpailua yhdestäkään miehestä. Kaikki tykkäävät niin erilaisesta.
Aika onnellinen tilanne. Ja se myös, että riittää jokaiselle hyvä mies.
Pahinta, mitä voi olla, on jos kaikki kolme osapuolta ovat tosi intuitiivisia eli tietävät, mikä on homman nimi. Jos itse on ainoa, joka tajuaa, niin ei se sitten ole niin paha.
On käynyt pari kertaa. Baarissa miehet tuijottaa kavereitani ja minä olen näkymätön (tai siis silloin kun kävin vielä joku muutama vuosi sitten). Ihan vieraita minulle muitten naisten päivitrelyt siitä että kun on niin paljon miehiä tyrkyllä minne vain meneekin voi voi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Minulla ja kavereillani on niin erilaiset miesmaut, että tuskin kenenkään meistä kesken tulisi kilpailua yhdestäkään miehestä. Kaikki tykkäävät niin erilaisesta.
Aika onnellinen tilanne. Ja se myös, että riittää jokaiselle hyvä mies.
En mä siitä jälkimmäisestä tiedä, mutta kiinnostus ei siis herää samoja miehiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
On käynyt pari kertaa. Baarissa miehet tuijottaa kavereitani ja minä olen näkymätön (tai siis silloin kun kävin vielä joku muutama vuosi sitten). Ihan vieraita minulle muitten naisten päivitrelyt siitä että kun on niin paljon miehiä tyrkyllä minne vain meneekin voi voi
Joo, no tuotakin tietenkin. Mutta vielä pahempaa on se, kun ehtii tutustua ja ihastua ihan kunnolla tyyppiin ja tuntuu synkkaavan, mutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Minulla ja kavereillani on niin erilaiset miesmaut, että tuskin kenenkään meistä kesken tulisi kilpailua yhdestäkään miehestä. Kaikki tykkäävät niin erilaisesta.
Aika onnellinen tilanne. Ja se myös, että riittää jokaiselle hyvä mies.
En mä siitä jälkimmäisestä tiedä, mutta kiinnostus ei siis herää samoja miehiä kohtaan.
Mulla on kyllä kavereideni kanssa monessakin asiassa samanlainen maku.
Jep, tuttu juttu. Joka kerta, kun yhdelle tietylle kaverille kerroin jostain kiinnostavasta miehestä, meni max pari kuukautta ja onnellisesti ilmoitti minulle seurustelevansa tämän miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jep, tuttu juttu. Joka kerta, kun yhdelle tietylle kaverille kerroin jostain kiinnostavasta miehestä, meni max pari kuukautta ja onnellisesti ilmoitti minulle seurustelevansa tämän miehen kanssa.
Ai niin, sitten on vielä noi v-mäiset 'kaverit', joiden on pakko testata viehätysvoimaansa vamppaamalla kaikkien ihastukset näiden nenän edestä. Noi olin jo unohtanut. Omassa tapauksessani oltiin ihan vilpittömästi vain ihastuttu samaan mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tuota tapahtui kouluaikoina kuin aikuisena, mutta joo. Se on omanlaisensa tuska.
Tässä on nyt kyllä kaikki osapuolet ihan aikuisia ihmisiä. Mutta tapahtuihan sitä koulussakin.
Onko kellään mitään vinkkejä, miten toivottomasta ihastuksesta voisi päästä yli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, tuttu juttu. Joka kerta, kun yhdelle tietylle kaverille kerroin jostain kiinnostavasta miehestä, meni max pari kuukautta ja onnellisesti ilmoitti minulle seurustelevansa tämän miehen kanssa.
Ai niin, sitten on vielä noi v-mäiset 'kaverit', joiden on pakko testata viehätysvoimaansa vamppaamalla kaikkien ihastukset näiden nenän edestä. Noi olin jo unohtanut. Omassa tapauksessani oltiin ihan vilpittömästi vain ihastuttu samaan mieheen.
On kavereita ja kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Minulla ja kavereillani on niin erilaiset miesmaut, että tuskin kenenkään meistä kesken tulisi kilpailua yhdestäkään miehestä. Kaikki tykkäävät niin erilaisesta.
Aika onnellinen tilanne. Ja se myös, että riittää jokaiselle hyvä mies.
En mä siitä jälkimmäisestä tiedä, mutta kiinnostus ei siis herää samoja miehiä kohtaan.
Mulla on kyllä kavereideni kanssa monessakin asiassa samanlainen maku.
No sinulla voi olla mutta minulla ei ole ja kirjoitinkin tässä nyt vain itsestäni enkä sinusta. :)
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään mitään vinkkejä, miten toivottomasta ihastuksesta voisi päästä yli?
Ota etäisyyttä, syö jäätelöä, kävele merenrannalla ja anna itsellesi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Minulla ja kavereillani on niin erilaiset miesmaut, että tuskin kenenkään meistä kesken tulisi kilpailua yhdestäkään miehestä. Kaikki tykkäävät niin erilaisesta.
Aika onnellinen tilanne. Ja se myös, että riittää jokaiselle hyvä mies.
En mä siitä jälkimmäisestä tiedä, mutta kiinnostus ei siis herää samoja miehiä kohtaan.
Mulla on kyllä kavereideni kanssa monessakin asiassa samanlainen maku.
No sinulla voi olla mutta minulla ei ole ja kirjoitinkin tässä nyt vain itsestäni enkä sinusta. :)
Eli siis päätit vastata keskusteluun, joka ei millään tavalla kosketa sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On käynyt pari kertaa. Baarissa miehet tuijottaa kavereitani ja minä olen näkymätön (tai siis silloin kun kävin vielä joku muutama vuosi sitten). Ihan vieraita minulle muitten naisten päivitrelyt siitä että kun on niin paljon miehiä tyrkyllä minne vain meneekin voi voi
Joo, no tuotakin tietenkin. Mutta vielä pahempaa on se, kun ehtii tutustua ja ihastua ihan kunnolla tyyppiin ja tuntuu synkkaavan, mutta.
Pahinta mun mielestä on, jos aiheesta on ehtinyt jo keskustella kaverin kanssa. Miten ihanat silmät sillä on, miten söpöä on kun se tekee noin. On yhdessä pähkäilty sen nimet ja numerot, yhdessä tutustuttu. Ja sitten on yhtäkkiä liikaa siihen kuvioon.
Päinvastoin kävi, eli mies valitsi minut vastoin kaikkia oletuksia. Yritin olla lesomasta, sillä suhde oli vakava ja loppupelissä päädyimme avioliittoon. Ystävä ei asian kanssa voinut elää, oli katkera paikka ja välit menivät poikki. En olisi halunnut niin, mutta hän rakensi draamaa, jonka seurauksena sai hyvän syyn katkaista ystävyys. Tuntui pahalta, mutta toisaalta ymmärsin syyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Minulla ja kavereillani on niin erilaiset miesmaut, että tuskin kenenkään meistä kesken tulisi kilpailua yhdestäkään miehestä. Kaikki tykkäävät niin erilaisesta.
Aika onnellinen tilanne. Ja se myös, että riittää jokaiselle hyvä mies.
En mä siitä jälkimmäisestä tiedä, mutta kiinnostus ei siis herää samoja miehiä kohtaan.
Mulla on kyllä kavereideni kanssa monessakin asiassa samanlainen maku.
No sinulla voi olla mutta minulla ei ole ja kirjoitinkin tässä nyt vain itsestäni enkä sinusta. :)
Eli siis päätit vastata keskusteluun, joka ei millään tavalla kosketa sinua?
Trollaatko?
Kysymys: ”Oletko koskaan jne.”
Vastaukseni: ”En.” Ja sitten perustelut.
Vastasin siis kyllä ihan täsmällisesti kysymykseen. Suutuit täysin turhasta. Muutenkin jankutuksesi vie keskustelua väärään suuntaan.
En ole. Minulla ja kavereillani on niin erilaiset miesmaut, että tuskin kenenkään meistä kesken tulisi kilpailua yhdestäkään miehestä. Kaikki tykkäävät niin erilaisesta.