Lue keskustelun säännöt.
Raskauden suunnittelu, epävarma elämäntilanne
27.07.2020 |
Olemme mieheni kanssa kolmekymppisiä (minä 31 ja mies 32), suhdetta takana vuoden verran ja olemme puhuneet ehkäisyn pois jättämisestä lähitulevaisuudessa. Työn puolesta elämän epävarmuus kuitenkin pelottaa. Olen jo muutaman vuoden ajan tehnyt määräaikaisuuksia, vakipaikat ovat todella kiven alla. Sinänsä työtilanne alallani on ihan hyvä, mutta valitettavan pitkään joutuu tekemään sijaisuuksia. Määräaikaisuuksista johtuen olo on myös koko ajan epävarma ja se myös hankaloittaa raskauden miettimistä. Tiedostan kuitenkin, että en voi enää loputtomasti jäädä odottamaan vakaampaa työtilannetta kun en tiedä milloin sellainen tulee. Myös suhde miehen kanssa on aika tuore, mutta molemmat olemme pitkään lasta toivoneet. Miehen työtilanne on hyvä.
Tämähän on aika normaalitilanne nykyään kun työsuhteet ovat mitä ovat. Ehkä haluaisin vaan vertaistukea tai kommentteja samankaltaisessa elämäntilanteissa olleilta. Ei sitä täysin oikeaa hetkeä lapselle varmaan tule koskaan jos sellaista jää loputtomasti odottamaan?
Kommentit (30)
Vähän sama tilanne ja olen saman ikäinen kuin aloittaja,tosin olen työtön enkä ole päässyt uran alkuun omalla alalla. Olen tehnyt keikkatöitä kympin tuntipalkalla ja ollut työvoimakoulutuksessa. Jos nyt jäisin perhevapaalle, saisin haudata urani lopullisesti. Tulisi liian pitkä tauko työelämästä kun ura ei ole edes alussa ja valmistumisesta on jo nyt yli 2 vuotta. Itse olen suunnitellut että opiskelisin uudelle alalle, missä on työvoimapula jotta voisin aloittaa urani puhtaalta pöydältä mahdollisten perhevapaiden jälkeen. Tuntuu etten pelkällä nykyisellä tutkinnolla uskalla lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä että aloittajan tilanne on ihan ok, jos olet alaltasi määräaikaisuuksia saanut. Itse en ole saanut niitäkään ja siksi suunnittelen alan vaihtoa. Vaikka olisin opiskelijana perhettä perustamassa, olisi olo varmempi kuin nykyisellä alalla.
En vuoden jälkeen vielä lähtisi lapsia tekemään, vaan odottaisin vielä toisen vuoden. Vuosi on niin lyhyt aika seurustella, että miehestä voi paljastua vielä vaikka mitä.
Elämä on aina epävarmaa, jos parisuhde tuntuu nyt oikeelta niin en jahkailisi. Raskaaksi tulo kolmekymppisenä voi kestää, mulla meni vuosi, monella enemmän.
Korona opetti sen että kenenkään työtilanne ei ole varma.
Itse olen nyt kotihoidontuella ja mies työttömänä. Pärjätään kohtuullisesti ja arki on kivaa, mut eipä koskaan olla omistusasunnosta tai muusta haaveiltukaan. Vuokralla, ei ole autoa vaan julkisilla kuljetaan. En kadu lapsen saamista.
Tämä on niitä elämän valintoja joka vaan pitää uskaltaa tehdä jos kerran lapsen/lapsia haluaa. Harvoin kenelläkään kaikki on täydellistä. Ja vaikka kaikki nyt olisikin ok niin ehkä 10 vuoden päästä ei taas olekaan. Sitä se elämä on. Itse olin 25v kun jätettiin ehkäisy pois ja kaikki oli ok elämässä. Ja sitten en tullutkaan raskaaksi. Paniikki ja suru että mitäs nyt.
Meille kävi kuitenkin hyvin ja saimme lopulta 2 tervettä lasta. Tuli koettua myös 1 keskenmeno ja tuulimunaraskauskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä tilanne teillä. Turha olla liian hysteerinen työasioiden osalta, ei mikään ole muutenkaan varmaa. Hyvin pystytte lapsen perusjutut kustantamaan tuossa tilanteessa. Ja töitä voi tehdä myöhemminkin, lapsia ei.
T. Laman lapsi
Et saa minulta vertaistukea, sori. Kaveripariskunta rupesi punnertamaan ensimmäistä lasta siinä tilanteessa kun kummallakaan ei ole edes osa-aikaista työtä. Lojuivat sukulaisten nurkissa jollain minivuokralla ja käyttivät kaiken tuottoisan aikansa sohvalla lojumiseen illan leffaputken kanssa.
En väitä ap että olisit nämä ihmiset. Mutta mieti lastenhankintaa ei oman navan kautta vaan millaiseen elämäntilanteeseen oma lapsesi haluasi syntyä. Tosi moni nykyään ajattelee lastenhankintaa ihan käsittämättömän itsekkäältä pohjalta, ihan sama miltä siitä lapsesta sitten tuntuu. Ei ole isää, ei äiti, tai jotain muuta perustavanlaatuista. Lapsi ei ole hankinta samalla tavalla kuin asunto tai auto vaan oikea ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me aloimme miettimään lisääntymistä n saman ikäisinä. Olin silloin myös määräaikaisessa ketjutetussa (6 vuoden ajan:/) työsuhteessa ja se kyllä hirvitti, varsinkin kun omalla alalla ei tuo työllisyys ole mitenkään hyvä. Mutta sitten sattuma puuttui peliin ja juuri kun oli aloitettu yrittäminen sainkin yllättäen vakipaikan ihan muualta hakemalla. Jäi sitten yrittäminen tauolle pariksi vuodeksi kun en heti kehdannut paksuksi pamahtaa uudessa työpaikassa. Kun taas aloitettiin yrittäminen päättyi eka raskaus keskenmenoon, toisesta raskaudesta lapsi syntyi kun olin 34. Olen tosi iloinen että näin kävi, mutta tarvittaessa olisin ollut valmis kokeilemaan lisääntymistä myös ilman vakipaikkaa.
Muuten sanoisin että aloittakaa yrittäminen koska vaan, mutta koska suhteenne on aika tuore odottaisin ehkä vielä vuoden ja sinä aikana käyttäisin kaiken ajan ja energian vakipaikan metsästämiseen.
Hei, minulla on kokemusta siitä, kuinka tilanteet ehtii muuttua moneen kertaan, kun lasta ei kuulu. Kuitenkin kaikki meni lopulta parhain päin. Ainoa vinkki jonka osaan antaa, on se, että kannattaa pohtia kuinka aikaisin haluat että lapsesi aloittaa päivähoidon, onko teillä mahdollisuus pitää lasta kotona haluamasi ajan. Vauva kasvaa nopeasti, entä jos saat työn, joka kannattaa ottaa vastaan, kun lapsi on hyvin pieni, ja taloudellisesti on tiukkaa, kuinka silloin valitset? Onko tulevan lapsen isä valmis rahoittamaan elämän niin kauan kuin toivot, tai valmis jäämään vuorostaan kotiin, toivotko sinä sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsia haluaa ja mies on siihen valmis niin anna mennä! Itselläni oli päinvastainen tilanne, eli oli kiva vakipaikka ja pitkä suhde. Siinä sitten kovasti toivoin lasta ja sain miehen puhuttua mukaan, hänellä on yksi edellisestä liitosta ja on superhyvä isä joten siksi olin niin varma että tämän kanssa kaikki onnistuu. Ja kauan sai yrittää.... Joulun alla tuli kuitenkin yt:t ja minut laitettiin säästösyistä pihalle. Viikkoa myöhemmin tein positiivisen raskaustestin, ei auttanut itku, raskaana ja työtön. Paniikissa hakemaan uutta työtä ennen kuin raskaus alkaa näkymään mutta sitten tuli korona. Työnhaku jäi kun kaikki pysähtyi ja siinä samalla miehestä kuoriutui v***upää kun alkoi laskemaan jatkuvalla syötöllä mitä kaikki maksaa ja kuinka kalliiksi minä ja vauva hänelle tulemme. Tähän asti kuitenkin olen maksanut itse kaikki omat jutut ja vauvahankinnat. Viime viikolla saatiin vihdoin sovittua että ollaan vain vanhempia tulevalle lapselle mutta suhde ei enää jatku. Jotenkin helpotti tämä päätös. Eli pitkä tarina lyhyesti: lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos on saadakseen. Jos te kumpikin haluatte tätä niin ei se työpaikka tai vuoden suhde ole tae mihinkään. Tehkää lapsi, elämä kantaa kyllä vaikka toki melkoisia haasteita tielle heittääkin
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia haluaa ja mies on siihen valmis niin anna mennä! Itselläni oli päinvastainen tilanne, eli oli kiva vakipaikka ja pitkä suhde. Siinä sitten kovasti toivoin lasta ja sain miehen puhuttua mukaan, hänellä on yksi edellisestä liitosta ja on superhyvä isä joten siksi olin niin varma että tämän kanssa kaikki onnistuu. Ja kauan sai yrittää.... Joulun alla tuli kuitenkin yt:t ja minut laitettiin säästösyistä pihalle. Viikkoa myöhemmin tein positiivisen raskaustestin, ei auttanut itku, raskaana ja työtön. Paniikissa hakemaan uutta työtä ennen kuin raskaus alkaa näkymään mutta sitten tuli korona. Työnhaku jäi kun kaikki pysähtyi ja siinä samalla miehestä kuoriutui v***upää kun alkoi laskemaan jatkuvalla syötöllä mitä kaikki maksaa ja kuinka kalliiksi minä ja vauva hänelle tulemme. Tähän asti kuitenkin olen maksanut itse kaikki omat jutut ja vauvahankinnat. Viime viikolla saatiin vihdoin sovittua että ollaan vain vanhempia tulevalle lapselle mutta suhde ei enää jatku. Jotenkin helpotti tämä päätös. Eli pitkä tarina lyhyesti: lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos on saadakseen. Jos te kumpikin haluatte tätä niin ei se työpaikka tai vuoden suhde ole tae mihinkään. Tehkää lapsi, elämä kantaa kyllä vaikka toki melkoisia haasteita tielle heittääkin
Ja jälleen et sinäkään sen lapsen fiilareista sitten paljon välitä. Kunhan itse pääsee lisääntymään ja elämä kantaa ja äiti maria on joo. Paitsi jos olisin sinun lapseksi syntynyt niin hyi mitä olisin sanonut sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettisin myös sitä, että ei eletä mitään normaalia aikaa vaan on pandemia menossa. Maailmanlaajuinen lama voi tulla myös, itse asiassa alkaa näyttää enemmän että niin käy. Jos ei Suomen vienti ala vetää, tulee siis Suomeenkin lama... työllisyysnäkymiin vaikuttaa siis tuokin jatkossa.
Ap kommentoi väliin. Tosiaan voi aivan hyvin olla mahdollista etten parin vuoden kuluttuakaan ole vielä vakityössä ja se juuri mietityttää, että kuinka kauan tässä iässä uskaltaa odottaa. Tarkoitus ei ole nyt saman tien ehkäisyä jättää pois, asia on puheasteella ja ajatuksena ollut ehkä talvella ryhtyä tähän. Huojentavaa on se, etten ole ollut työttömänä ollenkaan valmistumiseni jälkeen vaan määräaikaisuutta on aina jatkettu. Aina se epävarmuus on kuitenkin ollut mukana.
Mitä suhteeseen tulee, niin se on toki melko tuore, mutta molemmille oikealta tuntuva. Tuoreuden takia myös haluaisin vielä jonkun aikaa odottaa enkä ryhtyä lapsen yrittämiseen saman tien. Mutta olen lähipiirissäni myös nähnyt paljon sitä miten asiat eivät aina mene suunnitellusti joten en halua ottaa lapsen saamistakaan itsestäänselvyytenä. En allekirjoita sitä, että olisimme jotenkin itsekkäitä miettiessämme lapsen tekoa tässä tilanteessa. Emme ole enää parikymppisiä ja elämäntilanteesta riippumatta biologia ei jousta loputtomiin. Tottakai perusasiat on oltava kunnossa, mutta kyse onkin siitä mikä on lapsen kannalta riittävän hyvä tilanne johon syntyä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen aikalailla samassa tilanteessa. Molemmilla mahdollisuus saada vakityö tämän vuoden sisällä, jolloin uskaltaisimme jättää ehkäisyn huoletta pois. Toisaalta, jos toinen tai kumpikaan ei sitä saa ja jatkamme pätkätöissä, niin todennäköisesti silti jätämme ehkäisyn pois, sillä sitä ikää alkaa jo olla eikä lasta välttämättä heti tule.
En ymmärrä mitä kaikkea materiaalista vaatteiden, ruuan, asunnon, tarvikkeiden lisäksi se lapsi tarvitsee jos ei työssäkäyvien rahat riitä? Kyllä monet kelan työttömyys-sairas ja muilla tuillakin saa nämä tarpeet lapselleen ja ihan hyvä lapsuus voi olla vaikka ei pääse ulkomaanmatkoille tms. Mitä nykyvanhemmat pitää välttämättömänä elintasona että voi edes harkita lasta.
Ei ihme jos syntyvyys laskee jos nykyään tavoitellaan jotain varmaa elämäntilannetta ennen kuin uskalletaan ajatellakaan lasta, kun sitä varmaa tilannetta ei nykymaailmassa ole olemassakaan.
Älä hanki lasta epävarmassa elämäntilanteessa.
Vuoden yhdessä ja lapsia tekemään? Et ole tosissasi.. Et varmasti ole kolmekymppinen vaan 18 olisi veikkaukseni...
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä kaikkea materiaalista vaatteiden, ruuan, asunnon, tarvikkeiden lisäksi se lapsi tarvitsee jos ei työssäkäyvien rahat riitä? Kyllä monet kelan työttömyys-sairas ja muilla tuillakin saa nämä tarpeet lapselleen ja ihan hyvä lapsuus voi olla vaikka ei pääse ulkomaanmatkoille tms. Mitä nykyvanhemmat pitää välttämättömänä elintasona että voi edes harkita lasta.
Et tosiaan taidakaan ymmärtää. Harvoin tässä on kyse rahasta vaan itsekunnioituksesta ja siitä että saa päättää mitä tekee ja se tekeminen olisi vielä suht mielenkiintoista.
Kyllä varmaan pärjättäisi joo mutta minä en halua elättää perhettäni muiden rahoilla. Olen kouluttautunut alalle joka kiinnostaa ja haluaisin tehdä töitä siellä jatkossakin. Haluan päättää itse missä asun enkä tehdä tiliä raha-asioistani jollekin ulkopuoliselle taholle kuukausittain. Ulkomailla ei ole reissattu aiemminkaan ja olen sellainen nuukailun mestari että kelan rahat kyllä riittäisi jos vaan kehtaisi nostaa.
Ehkä olennaisempaa on onko muut asiat elämäntilanteessa kunnossa, esim. taloudellisesti ja parisuhteessa? Elämä on ennakoimatonta, vaikka kaikki olisikin niin sanotusti valmiina ennen lapsen tuloa voi siltikin mitä vaan sellaista tapahtua mihin ei ole osannut varautua.