Lue keskustelun säännöt.
Olen se joka on ruikuttanyt täällä paskan miehensä perään
09.02.2009 |
ja saanut haukut ja naurut,
no nyt se ei enää käy kotona tai siis minun luona ei ole käynyt 3 viikkoon, muutama säälipuhelu ja känninen teeskentelyviesti jossa muka rakastaa edelleen,
olen alkanut koittaa tolpilleni, laitan sille enää joskus viestejä, toisina päivinä en yhtään ja toisina liki 10 kun soruun jos se on laittanut yöllä mulle jotain kaunista,
mulla on selviytymiskeinoina masennuslääkkeet, rauhoittavat ja alkoholi.
Menee jo vähän paremmin kai.
Halusin vaan kertoa niin voitte lyödä vaikka lisää.
Kommentit (18)
on ainakin astettavaikeampi sortua tekstittelemään. Kerää arvokkuutesi - olet onnellisempi ilman minkäänlaista miestä kuin tuon kanssa! Äläkä nyt enää sitä sääli, ei se ole sitä ansainnut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin että varmaan lukevat sen uuden naisensa kanssa yhdessä ne. Yritän tahalleen tunkea niihin jonkun viitteen että mies on soittanut/viestinyt mulle tai ollaan tavattu, jos ei sitten näyttäis naiselleen tai joutuis edes selittelemään. No varmaan selittää mut hulluksi mutta jaa,
kai tää kuuluu tähän kipeään vaiheeseen että välillä alan jo tuntea hetkittäistä vihaa, kun olen saanut kuulla ja tajunnut kuinka hän on minua pettänyt ja pitänyt pellenä, välillä taas säälin häntä että voi raukkaa kun ajautui sellaiseen kierteeseen, välillä rakastan ja kaipaan niin että olen valmis antamaan kaiken anteeksi vaikkei hän edes pyytäisi kunhan ottaisi minut takaisin.
No, nyt siis kohta 3kk tehty tätä eroa ja niistä tammikuussa nähtiin enää 5 kertaa ja nyt on puhelutkin harventuneet että kerta 1-2 viikkoon soittaa, ei vastaa mulle lainkaan enkä ole hänelle juuri edes soittanut enää tuon takia.
Vituttaa aina oma heikkous kun sorrun hänelle tekstaamaan, kun ei vatsaa ja olen aika varma että yhdessä nauravat mulle siellä, en voi silti mitään kun sikee niin kamala olo.
Kaverilleni (ainoalle) en viitsi enää soittaa ja itkeä, hän kuulosti reilu viikkositten jo aika kyllästyneeltä että kasaa itsesi, joten aloin ottamaan siideriä iltaisin se vähän turruttaa ettei ole niin paha olo.
ap
ja toivon sydämeni pohjasta jaksamista sulle.
Nyt sattuu ja kirpaisee, mutta jonkin ajan kuluttua ei enää. Kun nyt jaksat uskoa itseesi ja anna itsellesi lupa tuntea kipua, anna vietisi anteeksi itsellesi, ne on sulle oikeutettuja nyt. Tossa tilanteessa tekee typeriä tekoja, typeriä viestejä ym. mutta ne ei ole pahaksi, ne unohtuu, kun vaan itse et anna itse pahoille ajatuksille valtaa. Lääkkeet ja alkoholi ei kuulosta hyvältä, ne vaan siirtää tunteiden kohtaamista, ei poista niitä, vaikka siltä nyt tuntuiskin. Ne on hetken helpotus, mutta ehkäpä tarvitset nyt unohdusta ja kohtat ne tunteet sitten kun olet vahvempi. tuon kaiken olen käynyt läpi ja tiedän että siitä selviää, myös sinä !
En ole lukenut aiempia ketjuja, mutta tutulta kuulostaa... Mun exäni piti minua "löysässä hirressä" kaksi vuotta. Hänellä ehti olla pari seurustelusuhdettakin sinä aikana, mutta silti hän lähetteli mulle viestejä ja tapaili sen verran, että en päässyt kunnolla eroon. Yritin itsekin seurustella, mutta mies tiivisti aina tällöin yhteydenpitoaan ja lopulta sorruin taas exään...
Meille kävi lopulta niin, että tulin raskaaksi. Tämä oli miehen mielestä minun syytäni ja tahallaan aiheuttama juttu, vaikka kortsua käytettiin... Joka tapauksessa mies katkaisi välit kokonaan kuultuaan, että en suostu aborttiin. Meni kuukausia, etten kuullut miehestä yhtään mitään ja jos laitoin itse jonkun viestin, niin vastauksena oli tyyliin "jätä minut rauhaan". Pikku hiljaa opin elämään sen ajatuksen kanssa, että kasvatan lapsen yksin ja isäänsä hän ei näe ikinä.
Kun poika täytti puoli vuotta, niin isänsä otti yhteyttä. Nyt hän haluaakin tavata lastaan ja on tavannutkin. Lapsen kannalta tämä on tietenkin hyvä juttu, mutta arvaa vaan, että onko minun haavani repitty taas auki... Järki sanoo, että en miestä takaisin saa, mutta se ei näköjään estä toivomasta........... Pahinta on ajatella, että pian minun on annettava lapseni miehen ja tämän naisystävän "kotileikkeihin". Miten ihmeessä kestän sen??!!!
Ohjeeni on se, että repäise itsesi miehestä lopullisesti irti. Usko pois, vaikka nyt tuntuu pahalta, niin pidemmän päälle se on paras ratkaisu. Selviät kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no kannatti vai kannattiko ;) taas laittaa viikonloppuna itkuviestejä perään, sainpa sen soittamaan mulle tänäiltana :D
Sanoi rakastavansa ja että eivät lue yhdessä viestejä. No, sanoi rakastavansa kun pyysin sanomaan "kulta", ääh, halusin vaan kuulla sen sanan vielä itselleni...Sanoi että ei halua sitä uutta naista vaan minut ja haluaa minua ja haluaa nähdä minut...mutta ei kuulemma ihan heti vielä, huooh, tuo virsi on jo tuttua, en siis jää henkeäni pidätellen odottamaan,
tiedän että laastari pitäisi repäistä kerralla, mutta viikon olin jo kerran ilman yhteydenottoja ja hajosin niin että sain akuuttiajan psykiatrille sekä rauhoittavan lääkityksen:D
nyt olen ajatellut että jos aina välillä vähän kuitenkin kuulen hänestä mutta harvemmin ja harvemmin eikä nähdäkään ihan toviin ainakaan lainkaan niin ehkä unohdan häntä ajan mittaan vähän kerrallaan ja psyykeeni kestää paremmin kasassa kun sentään kuulen hänestä ja hänen "rakkaudestaan" minuun vaikkakin harvemmin ja harvemmin,
miten voi olla vaikeaa yhdetä miehestä päästä yli, ja kaiken surkeuden huipentuma, mitä en kehtaa edes terapeutilleni myöntää, miehelle vaan ja teille,
että mä haluan sen takaisin ja uskon nyt kun se sanoo että myöhemmin me palaammekin yhteen, ehkä vuosien päästä me mennään naimisiin ja ollaan yhdessä aina ja aina ja ikuisesti, nää on ne ajatukset mitkä päässä mä nukahdan hymy huulilla,
kai ihminen silti voi päästä yli ja unohtaa vaikka haaveileekin ja on "varma" tulevasta yhteenpaluusta, ehkä mä joskus lakkaan haaveilemasta ja "uskomasta",
tää euforinen olo on aina muutaman päivän kun mies on soittanut, ihan äsken tuli vielä "mä rakastan sua" tekstari, on muka voimakas olo ja tuntuu että kestän eron ja nää sen valheetkin,
alkuun mulla oli tää sama olo kun se tuli ja otti syliin mutta kun ei enää käy niin tekstarit/soitot ajaa saman, että edistystä kai unohdusrintamalla ;)
Mutta kun päiviä alkaa olla useampi välissä, alkaa tulla epäilys ja _tieto_ että eihän se mitään rakasta ja nyt en hitto enää halua kuullakaan siitä valehtelijasta,
kunnes ikävä sattuu liikaa ja tulee laitettua viestiä ja sitten siihen odottelee muutaman päivän sydän tuskissaan vastausta jonka voimilla taas mennään muutama päivä eteenpäin,
ai minäkö (läheis)riippuvainen hänestä? En.. :D
mies pomputtaa sua just niin kuin se haluaa, noilla viesteillä ja puheluilla. Sä pysyt sille uskollisena ja odotat sitä jos sillä meneekin hommat persiilleen sen uuden naisen kanssa. Sitten sillä on vielä sut.
Kyllä mä ymmärrän että on vaikeaa päästää irti mutta eikö sun ois helpompaa sun itsesi takia päästää mies menemään. Joo, varmaan auttaa hyvät neuvot... itse sun on tajuttava mikä sulle on hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan sua harmittaa kun se ei oo enää sun, niin kuin muka toisen voisi omistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies vastaa sun viesteihin MUUTAMAN PÄIVÄN päästä, ei hän susta välitä.
Tajuat tämän itsekin
Älä nöyryytä itseäsi.
MIksi nolaat itsesi kerta toisensa jälkeen, miksi alennut kerjäämään polvillasi (noin kuvaannollisesti) huomiota mieheltä, joka jätti sinut toisen naisen vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poistaa numero kännykästä, niin kuin joku viisas jo ehdottikin. Tai sitten satunnaisesti vaan näissä mitä kuuluu- viesteissä mainita, että hyvin menee, olen löytänyt itselleni elämäni miehen ja tajuan nyt vasta mitä todellinen onni on. Että kiitos ex-rakkaani, teit minulle oikeasti palveluksen.
älä enää nöyryytä itseäsi, vaan luovuta tuo mies suosiolla jonkun toisen harmiksi. Kun saat itsesi kokoon niin huomaat etta maailma on täynna kymmenen kertaa parempia miehiä ja sinäkin löydät itsellesi uuden miehen jonka arvoinen olet.
Nimim. Olen itse saman kokenut ja ex:stä eroon päässyt. Nyt jo yli kuusi vuotta rakastavassa parisuhteessa ihanan ja huomaavaisen miehen kanssa. Ex-mies jatkaa haahuiluaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopeta hänen peräänsä itkeminen! Paras keino saada mies takaisin on olla mahdollisimman viileä ja välinpitämätön häntä kohtaan.
Nimim. kokemusta on :)
Päihteet pois ja selvinpäin mietit miten toimit. Kännissä sitä aina mokaa ja laittaa sääli viestejä yms.
Sitä paitsi näytä ukolle, että sinua ei kaadeta ja mene vaikka jumppaan tms.
ja jos on ihan pakko kirjoitella niitä viestejä, niin tallenna ne ensin luonnos-kansioon ja jos tuntuu hyvältä idealta lähettää vielä tunnin päästä, niin lähetä vasta sitten. Näin jää moni itseä nöyryyttävä viesti lähettämättä.
Nimim. Olen itse saman kokenut ja ex:stä eroon päässyt. Nyt jo yli kuusi vuotta rakastavassa parisuhteessa ihanan ja huomaavaisen miehen kanssa. Ex-mies jatkaa haahuiluaan...
Minunkin exä piti mua varalla reilun vuoden, vihdoin pääsin hänestä eroon omin voimin. Nyt kunnon mies ja lapset hänen kanssaan. Exäkin parisuhteessa ja lapset, mutta exän siskon mukaan tappelevat jatkuvasti niin lapsetkin kärsii. Parisuhde heillä jatkuvasti katkolla ja pettänytkin on kuulemma useasti. Että silleen, vika ei ollutkaan minussa...
Ja hieman nyt itsekkyyttä peliin. Jos susta tuntuu hyvältä lähettää sille viestejä, niin siitä vaan. Jos ne joskus alkaa hävettää, niin sen kuittaat sillä, että silloin meni huonosti.