Lue keskustelun säännöt.
Abortti - Mies ei tue
21.07.2020 |
Mulle tehtiin abortti keväällä, alkuviikoilla. Itse toimenpide meni hyvin ja voin fyysisesti taas normaalisti.
Henkinen puoli onkin hieman eri asia. Päätös abortista oli yhteinen, joskin ehkä mies toivoi keskeytystä enemmän ja varmemmin kuin minä. En silti missään nimessä koe, että minut on pakotettu keskeyttämään raskaus. Mies sanoi tukevansa ja auttavansa käsittelemään asiaa parhaansa mukaan ja lupaili muutenkin ryhdistäytyvänsä parisuhteemme kanssa.
Koen jääväni aivan yksin. Emme asu yhdessä virallisesti ja tuntuu, että näemme nyt tapahtuneen jälkeen harvemmin kuin ennen. Olen kertonut hänelle tarvitsevani juttuseuraa ja muutenkin ns. henkistä tukea koko tähän kuvioon, mutta häntä ei tunnu kiinnostavan ollenkaan. Ymmärrän, että kaikki kokevat surun ja menetyksen (jos sellaista edes tuntee) eri tavalla ja hänen tyylinsä on varmasti eri kuin minulla. Mielestäni silti, vaikka varsinaista menetyksentuskaa hän ei joutuisi tuntemaan, kuuluisi hänen haluta olla edes minun vuokseni "käytettävissä".
Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Surun ja menetyksen.... Itsehän päätit luopua lapsesta, niin mitä sinä suret, menetettyä lasta?
Kappas, arvatenkin näitä viestejä tulee, mutta että ihan ensimmäinen vastaus.
Sinähän et mistään voi tietää syitä aborttiin ja ne ei tähän nyt kuulu.
Ja ap, tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapoit lapsesi.
Miksi harrastat seksiä?
Ehkä mies lupaili ummet ja lammet, jotta suostuisit aborttiin. Ei häntä oikeasti kiinnosta miten voit.
Mut sehän oli vaan solumöykky? Vai oliko?
Mikä teitä ihmisiä vaivaa, jotka vastaatte noin ilkeästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei varmaan ajattele solumöykkyä surunmenetyksenä ja kun asia oli molemmille selvä.
Ehkä voisit käsitellä asiaa terapiassa?
miehet ei ymmärrä aborttia. puhu jollekin muulle. ehkä ei ole sopiva mies muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänelle kyse voi olla täysin mitättömästä asiasta. Vain sinulle tehtiin abortti.
Olen pahoillani tilanteesta.
Onko tämä ihme, ettei mies myötäelä surussa? Täälläkin moni nainenkin suhtautuu oman lapsensa eliminoimiseen kuin luomenpoistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimenpide oli jo keväällä ja meni hyvin, joten mihin koet tarvitsevasi tukea?
Ei miehet vatvo asioita taaksepäin. Heidän mielestään asia harkittiin ja keskusteltiin etukäteen ja päätöksen jälkeen elämässä mennään eteenpäin.
Jos pahasti asia vaivaa, suosittelen myös terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä ihme, ettei mies myötäelä surussa? Täälläkin moni nainenkin suhtautuu oman lapsensa eliminoimiseen kuin luomenpoistoon.
Juuri näin. Itselle se oli helpotuksen huokaus eikä mikään suru.
Monet ihmiset eivät osaa myötäelää tai käsitellä vaikeita asioita, jollainen abortti on. Heistä olisi helpompi vain lakaista koko juttu maton alle ja unohtaa. Ehdotan, että haet kestusteluapua muualta, koska jos odotat sitä kumppaniltasi, voit joutua pettymään ja se on raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuo tarkoittaa, et pitää olla sun "käytettävissä"?
Mies on itsekäs, mietti vain, miten itse selviää tilanteesta helpoimmin. Oma mieheni siirsi itsekkyyden sivuun, ja oli alusta asti sitä mieltä, että lapsi otetaan vastaan. Rankkaa ollut, mutta mieluummin väsymys ja muut vaikeudet nämä muutama vuotta kuin pitkäaikainen suru. Valintakysymys.
Miksi mies ei tue? Abortti oli hyvä keino irrottautua sinusta. Lapsi olisi sitonut teitä yhteen. Tarkoitan sitä, että jos teillä olisi yhteinen lapsi, ei mies voisi olla täysin erillään sinusta eikä välinpitämätön. Olisi hän kuitenkin elatusvelvollinen ja siten taloudellisesti sidottu teihin.
Oletteko te siis edes parisuhteessa, kun kuulostaa tuo vähän erikoiselta? Vai oletko joku sen miehen syrjähyppy?
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei tue? Abortti oli hyvä keino irrottautua sinusta. Lapsi olisi sitonut teitä yhteen. Tarkoitan sitä, että jos teillä olisi yhteinen lapsi, ei mies voisi olla täysin erillään sinusta eikä välinpitämätön. Olisi hän kuitenkin elatusvelvollinen ja siten taloudellisesti sidottu teihin.
No ei sen itsekkäämpi kuin ap, joka myös halusi abortin. Turha tästä on nyt miestä yksin syyttää.
Ja abortti on jo tehty keväällä, joten ap:n pitäisi ehdottomasti hakea apua muualta, koska asia vaivaa vieläkin.
Eli sulla on ollu joku tapailusuhde (ehkä varatun?) miehen kanssa?
Surun ja menetyksen.... Itsehän päätit luopua lapsesta, niin mitä sinä suret, menetettyä lasta?