En tunnista itseäni ihan tuosta, mutta jos ääripäitä ajatellaan, niin ehdottomasti arvostan enemmän helikopteriäitejä kuin näitä "vanhan ajan" äitejä, joiden mielestä kärsimys kasvattaa ja itse on kiusaamistilanteessa pidettävä puolensa eikä saa ikinä kuvitella itsestään liikoja. Toki se kultainen keskitie on paras, mutta edelleen mielestäni Suomessa on nähtävissä joku sota-ajan ankea perintö, jonka mukaan mikään ei ole niin noloa kuin osoittaa kiintymystä toiseen ihmiseen. Sen takia helikopteriäiti on sekä kauhisteltava että halveksittava, kun taas tunnekylmä "raahaudutaan päivästä toiseen"-äiti, jonka ainoa elonmerkki on satunnainen ja yllättävä totaaliraivari on vain ihan normaali.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu