Lue keskustelun säännöt.
anopeista
21.02.2009 |
Onko täällä ketään joka on alkanut inhoamaan omaa anoppiaan lapsen synnyttyä? Mulla ei ole mitään syytä tähän! Asutaan samassa kaupungissa, ja anoppi haluaisi varmaan olla enemmänkin tekemisissä, mutta mä en jaksa sitä. Ei ole koskaan sanonut tai tehnyt mitään, mutta mua ärsyttää siinä kaikki. En koskaan jättäisi lasta (nyt 1v) hänelle hoitoon. Meillä on ihan erilaiset elämänarvot. Mä oon urheilija, hän lihava sohvaperuna. Tekee rasvasta ruokaa ja on sellanen "vanhanajan ihminen" Olisi esim. tarjonnut 6kk tytölle suklaajäätelöä ja kermavaahtoa... En antanut.Käy Tallinnassa ja käyttää sielläkin tuulipukua ja roikottaa käsilaukka kaulassa.
En oo koskaan sanonut mitään tästä mun miehelle, ja kohtelias ja ystävällinen oon hänelle aina. Keksin kaikkia tekosyitä miksen voi tytön kanssa heillä kyläillä ja miksei meille sovi tulla. Jotenkin harmittaa itseä ja järjellä aatellen en edes ymmärrä miks se nyppii mua niin paljon. Kun ollaan kylässä, niin en haluisi että hän edes koskee mun lapseeni. Tajuun kyllä että hän on mummi ja meidän tyttö hänen ainoo lapsenlapsi. Miten pääsen tästä yli!?!
Kommentit (2)
Anopin ja apen sanomisten ärsyttävyys kasvoi potenssiin kaksi sen jälkeen, kun saimme vauvan. Olen yrittänyt olla välittämättä omista negatiivisista fiiliksistä, ja kylässä esim antanut miehen ja lapsen touhuta enemmän anopin ja apen kanssa ja itse pysynyt taka-alalla.
Vältämme myös näkemästä liian usein (joka viikko alkaa olla ihan liikaa, pari-kolme kertaa kuussa ok), jotta ei tulisi märehdittyä sitten heidän sanomisiakaan. Yleensä puhuttavaakin riittää enemmän kun ei näe liian usein, tai ainakaan jutut ei mene pikkuasioista huomautteluun (tuntuu että heilläkin sitä huomauteltavaa on nyt enemmän kuin ennen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä anopista sinänsä. Ymmärrän kyllä, että erilainen ihminen voi tuntua vähän turhauttavalta seuralta, nuo sukulaisethan ovat sellaisia, joita ei voi itse valita.
Itse olen miettinyt, että tuo harmitus appivanhempiin liittyy siihenkin, että heitä kohtaan ei niin vapaasti voi tuntea kaikkia tunteita, kuten omiin vanhempiin liittyen. Heissä on yhtä paljon ärsyttäviä juttuja, mutta he ovat rakkaat vanhemmat, ja siksi niiden tunteiden kanssa elää ja niitä käsittelee.
Mutta sellaista. Yritä järjellä pärjätä ja anna lapsen ja mummon olla keskenään. Välittävä mummo on lahja lapselle, aika monella ei ole sellaista lähimummoa, josta voisi oikeasti tulla tuttu.