Voiko 12v ratkaista seurusteleeko äiti vai ei?
Avioero tapahtui 2 v sitten. Exällä on uusi kumppani ja ovat tiiviisti yhdessä. Lapsi asuu kanssani. Hän ei pidä siitä, että isällään on uusi mutta kuulemma sama asia koska lapsi ei asu isän luona. Minun uutta parisuhdetta lapsi ei hyväksy ollenkaan. Hän saa raivareita ja itkukohtauksia jos mies on käynyt meillä tai jos minä haluaisin nähdä häntä. Mies ei saa olla missään tapauksessa yötä meillä.
Pystyn näkemään miestä hyvin hyvin vähän. Lapsi itkee, ettei halua ylimääräisiä ihmisiä ja kysyy, miksi hänessä ja veljesssään ei ole riittävästi minulle (olen puhunut tietenkin ettei kyse siitä, aikuisen elämä jne) ja voinko luvata ettei enää ikinä olisi ym.
Tilanne on niin vaikea, että en pysty ylläpitää suhdetta kun lapsi on niin poikkiteloin ja saa itkuraivareita asiasta. Mies ei ole tehnyt mitään väärää ja on tosi mukava lapselle ja tämän veljelle, siitä ei ole kyse. Onko mitään tehtävissä? Lapsen itkutkin vie kaikki mehut.
Kommentit (20)
Lapset ovat kaikkein tärkein asia ja sinä olet lapsille. Tapaile miestä vain silloin, kun ei ole lapset tai lopeta suhde. Jos noin pahasti lapset kärsii, niin en pystyisi olemaan kenenkään kanssa.
Missään olosuhteessa lapsi ei päätä aikuisen seurustelusta.
Entä jos tapaisit miestä vain silloin, kun lapsi on isällään. Tuskin tuon ikäinen kauan jaksaa murjottaa, kun teini-iän kotkotukset alkavat kiinnostaa enemmän kuin äidin rakkauselämä.
Ei lapset päätä, mutta hyvä heitäkin on kuunnella. Muista, että murrosikäiselle vanhempien ero ja uudet suhteet ovat erityisen vaikeita, mutta kyllä se siitä helpottaa.
Miten pitkään olet seurustellut? Tuon 2 vuotta?
Lapsesta asia tuntuu pahalta, ei hän silti tee päätöstä seurustelustasi.
Itse en keksi yhtäkään syytä sille, miksi se mies pitää välttämättä kutsua kotiisi lasten ollessa siellä, eikö olisi kivampaa käydä yhdessä lenkillä tms. sen sijaan, että melkein kuin kiusalla tuot uuden miehen lasten luokse. Panosta siihen seurustelukumppaniin satasella siinä vaiheessa, kun lapset on isällää.
Meillä ei äiti antanut minun päättää rakkauselämästään. Olin kovin mustasukkainen ja itkin ja raivosin. Äiti piti päänsä. Ei jäänyt traumoja.
Tietenkään lapsi ei päätä, sellaista syyllisyyttä et hänen harteilleen laske. Sinä sen sijaan voit päätöksissäsi huomioida lapsen edun, ja aloittaa vaikka päättämällä ottaa yhteyttä perheneuvolaan, koska teidän suhteenne ja lapsen toipuminen erosta ei nyt ole ok.
Lapsille ei kuulu se, kenen kanssa vietät aikaasi silloin kun lapsesi ovat isällään. Eli jos siitä kiukuttelee, niin anna kuikutella.
Se kuitenkin kuuluu heille, ketä sinä tuot kotiisi silloin kun lapsesi ovat kotonasi. Et voi pakottaa heitä viettämään aikaansa uuden kumppanisi kanssa ennen kuin he ovat siihen valmiit.
Aika kuluu. Lapset kasvavat, ja he tottuvat vähitellen ajatukseen, että sinulla on uusi kumppani. Jossain vaiheessa, esim. puolen vuoden seurustelun jälkeen, voit kysyä lapsiltasi, haluavatko he tavata kumppanisi. Jos vastaus on kieltävä, jätä asia silleen. Puoli vuotta - vuosi, jos olet edelleen saman kanssa, kysy uudestaan.
Joo miksi on pakko tuoda se mies kotiimme? Tapailkaa jossain muualla esimerkiksi sen miehen kotona. Vai onko se mies varattu?
Lapsi ei päätä asiasta mutta hänen tunteensa täytyy ottaa huomioon. Oletko varma ettei oireile jonkun muun asian takia? Suosittelisin kääntymään perheneuvolan puoleen, voitte käydä siellä juttelemassa yhdessä tai lapsi yksin.
Kysy lapselta onko mies hänen mielestään kohdellut häntä mukavasti.. Mistä sinä tiedät mitä ukko salaa yöllä touhuaa.
Vie lapsi perheneuvolaan tm. juttelemaan asiasta.
Turha tapella lapsen kanssa, selität fiksusti mistä on kyse (kuten ilm. olet jo tehnyt) ja kerrot että huomaat että asia tuntuu häntä vaivaavan, ja siksi olet varannut ajan perheneuvolaan (tai koulukuraattorille tmv.) jossa te yhdessä/lapsi yksin pääsee käsittelemään tunteitaan ns. ammattilaisen kanssa.
olisit pitänyt jalkasi yhdessä 13 v sitten.
Mies ei ole tehnyt mitään ikävää. Lapsi itse sanoo näin. Sanoo, ettei kyse siitä vaan että ahdistaa kun uusia juttuja eikä kuten ennen.
12 vuotta on herkkä ikä. Tapaile miestä salaa, miksi aikuisten asiat kuuluisivat lapselle ylipäätään?
Ihana, että lapsesi uskaltaa sanoa mielipiteensä, eikä halua kotiin vieraita miehiä.
Koti on myös lasten koti.
Vierailija kirjoitti:
12 vuotta on herkkä ikä. Tapaile miestä salaa, miksi aikuisten asiat kuuluisivat lapselle ylipäätään?
Ihana, että lapsesi uskaltaa sanoa mielipiteensä, eikä halua kotiin vieraita miehiä.
Koti on myös lasten koti.
Tämä on erinomainen kommentti. Kiitos siitä.
Minä olin samanlainen, joskaan en osannut sanoittaa sillon tunteitani noinkaan hyvin edes äidilleni. Äidin uusi mies aiheutti vaan muassa jotain silloin selittämätöntä vihaa, jonka purin olemalla mahdollisimman tyly ja v*ttumainen häntä kohtaan. Muutoin olin kiltti ja ujo teini arjessa :D Ovat edelleen yhdessä 15v jälkeen, ja olen nyt iloinen että heillä on toisensa, ehkä silloin vaan olisin kaivannut jotain puolueetonta keskustelua jonkun turvallisen aikuisen kanssa. Isän kumppanit ei niin kiinnostanut kun olin siellä vain joka toinen viikonloppu ja joskus vaan käytiin esim ravintolassa syömässä uuden puolison kanssa, ei hän samalla tavalla ollut arjessa mukana
No ei tietenkään voi lapsi ratkaista tällaista asiaa. Mieti nyt itsekin. Mitä luulet miltä lapsesta tuntuisi muutaman vuoden päästä kun tajuaisi että äiti on jättänyt seurustelematta hänen takiaan. Itselleni on moinen syyllisyys kaadettu niskaan kun en ollut aikanaan halunnut vanhempieni eroavan vaikka suhteessa oli väkivaltaa. Nykyään äitini katkerana syyttää minua siitä etten antanut heidän erota. Ihan kuin minulla, lapsesi ikäisellä, olisi voinut olla riittävää kokemusta ja kykyä tehdä päätös moisessa asiassa.
Sanot lapselle, että hän ei tästä asiasta päätä vaan sinä. Et uskokaan miten vapauttavaa lapselle voi olla se, kun löperö, lapsille päätösvaltaa sysäävä aikuinen ottaa vastuun.
Näköjään teillä lapsi voi päättää, että äiti ei seurustele. Normaalissa perheessä äiti tai isä päättää.