Kellään kokemusta eron odottelusta lapsiperheessä?
-yhdessä 4v
-yhteinen lapsi 6kk
-yhteinen iso ja uusi asunto hyvällä sijainnilla, erilliset lainat
-koira minun omistamani
-yhteisiä mielenkiinnonkohteita, harrastuksia
-molempien perheet OK
Päällisinpuolin varmasti elämämme näyttää oikein ihanalta ja jotkut saattaisivat olla katkeria ja kateellisia. Elämä on ihan OK, rakastan koiraa ja lasta mutten miestä. Mies muuttuu vuosivuodelta ärsyttävämmäksu, riidellään päivittäin ja aina vaan kovempaa, tuntuu ettei mahduta samaan taloon edes. Ärsyttää edes miehen näkeminen. Mies on entistä hermostuneeksi ja väkivaltaisempi suuttuessaan. Lisäksi ärsyttää isot tuloerot ja muutenkin mies melkein velaton, itse täysin veloissa pienillä tuloilla ja maksan silti itse lapsen ja koiran, miehen mielestä näin kuuluukin, koska lapsilisä tulee tililleni(94€). Miehellä puolet isommat tulot, velaton edullinen auto sekä säästöjä. Silti hän on pihi eikä maksa juuri mitään yhteisiä kuluja, vauvan kuluja, koiraa tms. Vaan jopa pakottaa minut maksamaan bensaa hänen autoonsa jota lainaan ehkä kerran kuussa jos käyn asioilla ostamassa esim enemmän ruokaa kotiin. Mies on siis pihi eikä usein auta minua missään, esim tarjoa kyytiä kotiin lentokentältä vaikka mukana olisi meidän vauva, minun pitää julkisilla, vaunuilla tai pyörällä hoitaa asiat. Lisäksi itse opiskelen ja työskentelen täysipäiväisesti. Pelottaa jo valmiiksi miten ehdin hoitaa kaikki päiväkotikyyditykset ym kun palaan töihin ja kouluun.
Tuntuu vaan etten jaksa pilata elämääni tämän miehen kanssa mutta toisaalta en ottaisi toista miestä tilallekkaan ja nykyinen mahdollistaa paremman elintason. Joten tästä miehestä ei ole niin kiire eroon muuten kun ärsyttää olla tilivelvollinen hänelle ja muuta. Toisaalta kuljen aika vapaasti ja olen paljon poissa koiran ja lapsen kanssa kotoa.
Se, miksi en halua vielä erota on, että haluan kerryttää omaisuutta, jotta voin joskus saada enemmän lainaa ja pystyn tarjota lapselle muutakin kuin kerrostalo kaksion huonolla sijainnilla. Mutta kuinka nyt jaksaa odotella vaikka viisi vuotta ja lähteä sitten kun lapsi on vanhempi? Onko kellään kokemusta vastaavasta vai tuntuuko koko ajatus ihan kummalliselta?? Nyt en lähde, koska mies suuttuisi valtavasti ja tekisi elämäni vaikeaksi ja laittaisi kaikki sukulaiset haukkumaan mut ja mustamaalaisi mut kaikille ja omalle lapselleen. Tiedän, että hän hyväksyy eron myöhemmin joten siksi odottelu...
Vähän sekava viesti, mutta kokemuksia kaipaan lähinnä heiltä, joilla on kokemusta vastaavasta tilanteesta ja ovat odottaneet eroamista! Toki jos olisi aivan kauheaa niin lähtisin heti. Nyt vain tiedän etten halua loppuelämää olla yhdessä kyseisen miehen kanssa mutten välttämättä näe tarpeelliseksi erota nyt. Tiedän myös kertomattakkn ettei olisi kannattanut hankkia vauvaa tällaiseen suhteeseen tai tilanteeseen opintojen keskelle..