Lue keskustelun säännöt.
Alkoholistiäidin tytär äitinä
09.02.2009 |
Olen itse alkoholistiäidin tytär ja nyt kahden lapsen äiti. Mielestäni kaikki on mennyt hyvin ja olen ollut onnellinen lapsieni kanssa. Lapsetkin vaikuttavat tasapainoisilta (myös neuvolassa ja päiväkodissa sanottu näin). Mutta välillä mietin, kuinka paljon sitä tulee siirrettyä omia ikäviä kokemuksia lapsille, vaikka itse ei tätä huomaisi. Luulen, että itse olen hieman ylihuolehtiva, mutta toisaalta minua on kiitelty siitä, että osaan olla rauhallinen ja suhtautua rauhallisesti moniin asioihin. Eli siirtääkö alkoholistin lapset aina ongelmiaan omiin lapsiinsa?
Kommentit (5)
En usko alkuunkaan että elämä olisi niin yksioikoista... Että alkoholistin lapsi on aina alkoholistin lapsi ja hänen elämänsä on lähtemättömästi leimautunut tästä seikasta johtuen tiettyihin uriin...
KAIKKI äidit huolimatta taustoistaan varmaan siirtävät joskus ongelmiaan lapsiinsa... Oli se ongelma sitten mikä tahansa. Ja ovat siirtämättä samaten.. Sekavaa viestiä, mutta pointti oli siis se, että kasvatat lapsesi varmasti tasapainoisiksi ihmisiksi taustastasi huolimatta. Hieno juttu että ajattelet tietoisesti näitä asioita, se kertoo sinusta paljon ihmisenä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä murehdin asiaa paljonkin, välillä tulen siihen johtopätökseen että kaikki vanhemmat siirtävät jotakin hyvää mutta myös jotakin huonoa lapsilleen.
Lapseni ovat myös tasapainoisia. Toiveenani on ainakin että heille kehittyisi terve itsetunto ja itseluottamus.
"Eli siirtääkö alkoholistin lapset aina ongelmiaan omiin lapsiinsa?"
Sanoisin että ei aina.
Näen asian niin että riski on suuri mutta jos ihminen käsittää että on olemassa tiettyjä käytösmalleja ja työstää ne niin voi kasvaa henkisesti niin että oppii tekemään toisin.
se riippuu siitä, kuinka olet käsitellyt omat ongelmasi. Eli alkoholistiäidin tyttärellä on todennäköisesti eri tasoisia tunne-elämän ongelmia. Oma äitiys tuo yleensä kaikkien äitisuhteen pinnalle, itse ainakin kipuilin suhdetta äitiini kun sain ensimmäisen lapseni. Jos tiedostaa tunteet ja käyttäytymismallit itsessään ja ymmärtää, mikä johtuu lapsuudesta, niin uskon, että selviää itse onnellisesti vanhemmuudestaan.
mutta ainahan sitä siirtää omia ongelmiaan ainakin persoonansa kautta lapsiinsa. Historiamme muovaa meistä sitä mitä olemme ja siltä pohjalta lapsemme kasvatamme, ei siitä pääse mihinkään. On tietysti hyvä jos ongelmakohtia huomaa ja pystyy välttämään omien vanhempiensa tekemiä virheitä, mutta paljonhan sitä jää itseltä huomaamatta ja se vaan on osa sitä, mitä olemme. Vanhemman alkoholismi on yksi haaste ja vaikuttaja, mutta ei se ole välttämättä pelkästään paha asia (siis jälkeenpäin, sen valossa mitä meistä tulee).
Eli jos ja kun teillä menee hyvin, anna mennä. Ei ole yhtä oikeaa äidin tai vanhemman mallia, kaikessa on puolensa niin hyvässä kuin pahassa.