Varhaiskasvatuksen professori: Kotona ja päiväkodissa kasvaa terveitä lapsia/ teksti TV 4.

Jyväskyläläinen kehityspsykologi ja psykologian tohtori Anna Rönkä kertoo kansainvälisten tutkimusten tukevan linjaa, että lasten hoitomuodolla ei ole oikeastaan väliä. Tärkeämpää on hoidon laatu.



- Olennaista on millaisia ovat ihmissuhteet, kuinka lapsesta huolehditaan ja kuinka ennakoitavaa ja turvallista arki on. Hyvää ja huonoa hoitoa lapsi voi saada yhtä niin hyvin kotona kuin päivähoidossa, arvioi Rönkä.

monissä päiväkodeissa kun sen pitäisi olla!



Nämä 12 (alle 3v.) ja 21 (3-5v.) lapsen ryhmät kun tutkimusten mukaan ovat liian suuret, jotta päivähoito voisi olla sitä laadukasta hoitoa, missä lapset voivat yhtä hyvin kuin hyvässä kotihoidossa.



Alle 3-vuotiailla ryhmän maksimikoko saisi olla 7, isommilla muistaakseni 14, tätä isommat ryhmät aiheuttavat monille lapsille (riippuen temperamentista) haittavaikutuksia, mitä taas koti- tai perhepäivähoidossa ei aiheudu (jos vain hoitaja siellä suht ok).

monet tuntuu ajattelvan automaattisesti että on, vaikka on paljon tapauksia joissa se ei todellakaan ole totta.

.Onko kotihoito AINA korkeatasoista sitten????

äiti istuu av.lla aamusta iltaan ja lapset touhuavat omiaan.

on varmasti kummankin hoidon laadussa, ja aina ei voi suoraan sanoa että toinen on parempi vaihtoehto, toinen vain sopii perheelle paremmin.

Kun kerran tiedetään, että liian isot ryhmät ja liian vähäinen hoitajamäärä voivat vahingoittaa lapsen kehitystä, hiin pitäisihän näiden asioiden korjaamiseksi tehdä muutoksia nykyiseen käytäntöön, eikä jättää asioita silleen vain siksi, että jossain kodeissa kotihoitokaan ei ole kovin kaksista.



Minusta on typerää jankata kumpi hoitomuoto on parempi ja kumpi huonompi, energia pitäisi käyttää siihen, että yritetään kehittää päivähoitoa vastaamaan enemmän niitä olosuhteita, joiden on osoitettu tukevan lasten tasapainoista kehitystä.



Samoin pitäisi tarttua enemmän perheiden ja vanhempien ongelmiin - ensiksikin alkoholin saatavuutta pitäisi rajoittaa ja hintaa nostaa, vanhemmille pitäisi löytyä terapiaa jos ja kun sille on tarvetta, yhteisöllisiä kohtaamispaikkoja ja tilaisuuksia toisten ihmisten kohtaamisille muuallakin kuin kaupallisessa ympäristössä pitäisi olla enemmän (ainakin joissakin paikkakunnilla, pääkaupunkiseudulla onkin jo ihan kivasti perhekahviloita yms.).



Tämä hyödyttäisi niin kotihoidettuja kuin ihan kaikkia muitakin lapsia. Sillä tokihan myös työssäkäyvien vanhempien perheissä voi olla vakaviakin ongelmia liittyen alkoholinkäyttöön, mielenterveyden ongelmiin, jaksamiseen ja tunnetaitojen hallintaan. Se että kummatkin vanhemmat käyvät töissä ei tee perheestä ongelmatonta.

Tarkistan jostain vielä, mutta muistaakseni HS:ssä oli kirjoitus, jossa prof. Tuula Tamminen kertoi alla 3-vuotiaoiden aivojen muokkaantumisesta. Tänä aikana suositellaan vanhemman kanssa oloa (äiti?) ja vasta sitten kodin ulkopuolelle hoitoon. Aivojen kehitys oli huolena, jos alle...



TV:ssä tuli joku vuosi sitten ohjelma, ilmeisesti kotonaan tehty haastattelu, jossa puhetta näistä asioista.

vahingollisia lapsen kehitykselle?



Vaikka äiti välillä istuisikin vaikka netin äärellä ja lapsi joutuisi puuhaamaan omiaan, eikä äidin henkinen läsnäolo ole siten alituista, ei tilanne eroa millään tavalla päiväkodin arjesta: montahan minuuttia päivässä lapsi siellä saa hoitajan jakamatonta huomiota ja verbaalista vuorovaikutusta?



Meidän päiväkodissa lasten pukeminen ulos vaatii noin 45 minuttia - tunnin kurekelillä. Kun lapsia on 21, niin kyllä tuon tunnin aikana yksittäinen lapsi saa aika vähän hoitajan huomiota, ja joutuu muuten olemaan osana laumaa ja "itsellään". Henkilökohtaisen vuorovaikutuksen puute vaivaa siis päiväkodeissa, ihan kuten se voi olla ongelma kotonakin.



Totta on sekin, että kotona eläminen ja hoidossa oleminen voi olla lapselle monin verroin haitallisempaa kuin mitä päiväkotihoito ikinä, edes "huonoimmissa" paikoissa, jos vanhempi ei ole riittävän tasapainoinen ja kohtelee lastaan huonosti.

aivan samasta syystä kuin lähtökohtainen olettamus on aina että päiväkodit on vahingollisia lapsen kehitykselle...!?

Miksi lähtökohtaolettamus näyttää olevan, että kotiäidit ovat

vahingollisia lapsen kehitykselle?

Se on lapsen tapa ajatella ja hahmottaa maailmaa, yleensä se vaihe menee ohi ennen murrosikää. Siinä iässä huomataan, että asioita voi tarkastella monesta eri näkökulmasta ja tietty asia saattaa sisältää sekä puutteita että hyviä puolia.

sille jota huvitti se asetelma että vain kotihoito on aina hyvää laspelle ja päiväkotihoito on aina pahasta?

ja siksi teki kärjistetyn vastakkaisasetelman jotta huomattaisiin tuo paradoksi?

mahdatkohan itsekään ymmärtää mitä edes yrität selostaa...

Etkä sitten osaa ajatella muuten kuin musta-valkoisesti asioista?

Se on lapsen tapa ajatella ja hahmottaa maailmaa, yleensä se vaihe menee ohi ennen murrosikää. Siinä iässä huomataan, että asioita voi tarkastella monesta eri näkökulmasta ja tietty asia saattaa sisältää sekä puutteita että hyviä puolia.