Ruuasta nirsoilevat ihmiset ovat superärsyttäviä!

Jotkut myös puhuvat siitä ruoasta aina. Päivästä ja vuodesta toiseen. Täytyisi vain alkaa syödä kaikkea ja ongelma olisi ratkaistu.

En itsekään pidä nirsoista aikuisista mutta tuo ei ole nirsoilua jos ei halua leivonnaisia. Ne ei ole mitenkään välttämättömiä. Miksi söisin esim joulutortun josta en välitä ja saisin kivan määrän rasvaa ja kaloreita ihan turhaan?

Nirsoilu on sitä että yök en syö sipulia ja yök en syö jos siinä on sitätätä ja tota.

Minä olen nirso mutta syön aina yksin enkä käy missään juhlissa tms, joten nirsoilun ei häiritse ketään.

Ainoa asia mikä minua ärsyttää bonuslapsessani on se, että kun hänellä on (itse ottamaansa) ruokaa lautasella, hän ei useimmiten haluakaan syödä kaikkea ja sitten levittelee ruuan pitkin lautasta että näyttäisi siltä että hän on syönyt lautasen tyhjäksi. Voin oikein kuvitella miten hän on äitinsä kanssa vääntänyt, että pitää syödä lautanen tyhjäksi ja lapsi sitten yrittää päästä pälkähästä levittämällä ruokaa että olisi syödyn näköistä. Minua ei haittaa se jos ruokaa jää ja lapsi ehkä ei aina osaa arvioida kuinka paljon tarvitsee, mutta se ruuan levittely ärsyttää, se on ruuan halveksimista ja ihan kuin en muka huomaisi sitä. Omat lapset syövät mitä annetaan tai ovat syömättä. Bonuslapsen tyyli ruokapöydässä on aivan sietämätön, istuu ja närppii rumasti ruokaa lusikan tai haarukan päästä, epäluuloinen ilme naamallaan ja tuntuu odottavan, että alan mäkättää hänelle. Syökööt tai olkoot syömättä, sama se minulle on.

No siinäs sitten ärsyilet.

Mä en nyt aikuisena syö mitään mikä epäilyttää. Niin kohtelias en ole, että viitsisin vatsavaivoja hankkia itselleni turhan takia.

Juu, muakin ärsyttää nirsous. Nirsot lapset vielä kestän, koska se on monella vain kehitysvaihe, mutta olen esimerkiksi lopettanut yhden tapailusuhteen mm. sen vuoksi, että mies ei käytännössä syönyt kuin jauhelihaa, perunaa ja makaronia. Ei voitu koskaan käydä yhdessä kivasti syömässä missään, kun vain muutama tuttu ja turvallinen ruokalaji kelpasi. Jos yritin jotain hänelle kokkailla romanttisesti kotosalla, eihän siitä mitään tullut, kun joku lehtisalaattikin oli hänelle jo aivan liian pelottavaa.

Jotenkin ymmärrän kyllä, että ihmisellä voi olla esim. joku autisminkirjoon tai sairauteen liittyvä tilanne, jolloin asia ei ole oma vika, mutta useimmilla aikuisella nirsoilijoilla kyse ei kuitenkaan ole kyse tästä. Yritän avartaa mieltäni ja olla suvaitsevaisempi, mutta en ole ainakaan vielä päässyt yli siitä, että ruokanirsous liittyy mielessäni tosi kovasti junttiuteen. Tuntuu siltä, että monet uusia makuja pelkäävät ovat muutenkin aika kaavoihinkangistuneita. Ei olla ehkä kovinkaan kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta, ei ole uteliaisuutta tutusta poikkeavaa kohtaan. Itse suhtaudun maailmaan ja makuihin siinä määrin uteliaasti, että jauhelihasoosi  ja peruna vuodesta toiseen omassa keittiössä ei tule kuuloonkaan.

Yksi asia, johon olen kiinnittänyt huomiota: Suomen suurimpia paikkakuntia lukuunottamatta ihmisten käsitystä hyvästä ravintolasyömisesta dominoi S-ketju, esim. Amarillo. Tuttua ja turvallista bulkkimössöä kansalle. Kai meistä iso osa sitten vain haluaa aina sitä samaa.