enemmän keskustelua.

itse olisin kertonut, mitä erikoista aion tehdä ja mitä siihen menee.näin myös miehellä olisi voinut raksuttaa kaupassa, että hei, tässähän on vain nämä siihen erikoiseen tarvittavat asiat, ja ehkä olisi ottanut sinuun yhteyden varmistaakseen tilanteen.



jos olisin tiennyt, mitä teet ruuaksi, olisin osannut tuoda kaikenlaista muutakin kaupasta. jos en, olisin varmaan kysynytkin, että onko sun erikoisuus ei mitään :-)



mä teen kauppalapun aina kauppakohtaisesti siinä järjestyksessä, missä ainekset tulevat kussakin kaupassa, tai sitten kategorioittain (kasvis-/hedelmäosasto jne). mikäli on erikoisempi aines ja mies käy kaupan, laitan ykkösvaihtoehdon lisäksi kakkosen ja mahdollisen kolmosen.samoin kirjoitan merkin, jos joku selkeästi yli muiden tai joku aivan törkeän pahaa.



kyllä vastuu puhumisesta (kertomsista ja kysymisestä) on jokaisella osapuolella.myös siitä, ettei kuuntele, jos joku jotakin kertoo ja siksi itse toimii väärin.



on todellakin miehiä, jotka menevät siitä, mistä aita on matalin: eivät mieti koskaan, mitä ruokaa syötäisiin, vaikka a) kirjoittavat kauppalapun, b) ovat kaupassa, joten tuovat vain peruskamat (leipä, juusto, makkara, peruna). mit järkeä on tehdä kauppalappu, jos ei tiedä, mitä ruokaa aikoo tehdä?! sitten jälkeenpäin nojaillaan seiniin ja kummastellaan aidosti, että mitähän sitä söisi, pitäisiköhän sitä ja tätä, vai... eli sama, naurettava hutilointi ja ihmettely, asioiden huono hoitaminen jatkuu niin kauan, kunnes joku muu (nainen) tekee asialle jotakin.



en kyllä siedä itseltänikään huonoa ja hidasta toimintaa, joten en siedä sitä perheen toiselta ja vastuulliselta aikuiseltakaan.



ymmärrän kyllä, että ap:tä kyrsi tapahtunut.parasta on kuitenkin vielä kerran selvittää asia: minkä puutteesta se tapahtui.



en minä ainakaan (enää kohta) jaksa mitään lastenleikkejä miehen puolelta:mikä ideoija ja toteuttaja ja tarkistaja minä muka olen? todella rasittavaa olla yksin monitoimikone, tietokone jne.