Lapsen hankkiminen yksin

Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.

Itsekästä! 

Vierailija kirjoitti:

Itsekästä! 

Siis oli perhemuoto mikä hyvänsä, niitä lapsia tehdään ihan siitä omasta halusta, joten lasten hankinta on lähtökohtaisestikin itsekäs teko. Jos vetoat että lapsi olisi isätön, onko sateenkaariperheetkin epäeettisiä. Ydinperheessä tarkoitusperät voivat olla toki hyvät ja kauniit, mutta ei se vanhempien suhde aina säily.

Yksin hankitulla lapsella voi silti olla oikeus tavata ja tuntea isänsä äidin yksinhuoltajuudesta huolimatta.

Jos puitteet ja pääkoppa kunnossa, miksei lapsen hankinta olisi ok.

Tuskin ketään kiinnostaa. Ei tuollaisia asioita sen enempää udella jos ei sossun asiakas tarvitse olla

Mä olen yrittämässä lasta yksin, koska sopivaa miestä ei löytynyt ajoissa ja ikä tuli vastaan. Olen tosin todellakin yrittänyt saada aikaan ydinperheen, mutta joko lasta ei ole tullut tai ei ole löytynyt yhteistä säveltä lapsiasiassa. Pidän hieman outona sinun lähestymistapaa, mutta mikä minä olen tuomitsemaan. Itsekin toivottavasti kohta marginaalissa elävä itsellinen äiti.

Kyllä ihmisen pitäisi kyetä ihan normaaliin ihmissuhteeseen.

Orpoja on o valmiiksi maailmassa aika paljon. Adopteeraa jostain valmis mukula

Vährmmän vahinkoa syntyy jos yksin  lankkii hapsia

Ellet ole neitsyt Maria niin mahdollisuutesi ovat olemattomat

Löysin 38 vuotiaana miehen, joka oli valmiimpi hankkimaan lapsen, kuin mitä minä olin. Mies paljastui täysin epäsopivaksi lopulta 1,5 vuotta seurusteltuamme.

Minulla ei ole enää aikaa odotella ihmettä.

Menen lapsettomuushoitoihin yksin. Vain joka viides koeputkihedelmöitys onnistuu.

Epäonnistuin sooivan miehen löytämisessä, se on melko kipeä asia. Vielä kivuliaampaa olisi antaa lapsihaaveen mennä yrittämättä, koska ei ole kumppania.

Noille isättömät lapset yhyy -huutajillle:

Kumpi nyt sitten teidän mielestä on parempi, koska teidän mielestähän molemmista lapsi aina kärsii suunnattomasti: isättömyys alusta alkaen vai se että joutuu olemaan erolapsi?

AP:lle tsemppiä, elämä kannattaakin ottaa omiin käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Noille isättömät lapset yhyy -huutajillle:

Kumpi nyt sitten teidän mielestä on parempi, koska teidän mielestähän molemmista lapsi aina kärsii suunnattomasti: isättömyys alusta alkaen vai se että joutuu olemaan erolapsi?

AP:lle tsemppiä, elämä kannattaakin ottaa omiin käsiin.

Erolapsella on isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noille isättömät lapset yhyy -huutajillle:

Kumpi nyt sitten teidän mielestä on parempi, koska teidän mielestähän molemmista lapsi aina kärsii suunnattomasti: isättömyys alusta alkaen vai se että joutuu olemaan erolapsi?

AP:lle tsemppiä, elämä kannattaakin ottaa omiin käsiin.

Erolapsella on isä.

Niin on mutta joutuu kärsimään noin 50% todennäköisyydellä vanhempien erosta. Jos alkujaan hankkii lapsen yksin niin juuri tätä suurta kärsimystä ei lapsi joudu kohtaamaan.

Siitä vaan. Ainoa mitä todella miettisin on tukiverkosto, jotta voit edes joskus jättää lapsen hoitoon eli lähisukulainen, ystävä tai muu lastenhoitaja.

Käytä sitte spermapankkia, älä hankkiudu salaa paksuksi jollekki yhden yön jutulle.

Jos sinulla on muuten tukiverkostoa ympärilläsi, niin yksin lapsen saaminen voi olla ihan hyvä vaihtoehto.

Minulla oli apuna isovanhemmat ja sedät ja tädit ja kummit, täysin yksin olisi ollut paljon vaikeampaa.

On rankkaa kun vastuuta ei voi jakaa kenenkään kanssa ja päätökset lapsen elämään liittyen täytyy tehdä yksin, mutta jos on joku kenen kanssa jakaa edes niitä iloisia asioita, niin se on jo paljon. Myös lapsen etu on saada paljon läheisiä ihmisiä ympärilleen.

Nyt lapsi on jo aikuinen, mutta edelleen ollaan läheisiä, uskon että läheisempiä kuin moni ydinperheen äiti ja lapsi.

Heterot itse kyykyttää lapsia minkä kerkeää. Poistavat tytöt väestöstä ja kiusaavat tyttöjä koko suvun voimin. Sitten kehtaavat tulla muille kertomaan moraalista ja etiikasta.

Itse aion hankkia tyttären yhden illan panon avulla. Jos mies suostuu seksiin ilman ehkäisyä, on se suostumus lapsen hankintaan. :) Turha syyttää muita omasta tyhmyydestä.

fgsg kirjoitti:

Orpoja on o valmiiksi maailmassa aika paljon. Adopteeraa jostain valmis mukula

Ei ole. En tiedä, miksi tämä harhaluulo adoption helppoudesta elää suomalaisissa niin syvällä, vaikka mikä tahansa adoptiota käsittelevä lehtiartikkeli tai vastaava sen oikoo - adoptio on VUOSIEN prosessi ja siihen liittyy vähintään yhtä paljon epävarmuutta kun lapsen tekemiseen hedelmöityshoidoilla. 

Hommahan menee niin, että ensin mennään adoptioneuvontaan, joka kestää vähän tähtien asennosta riippuen vajaasta vuodesta puoleentoista. Sen jälkeen haetaan adoptiolupaa, johon menee yleensä kuukausia paperitöineen. Kun adoptiolupa on saatu, lähetetään paperit kohdemaahan. Siihen menee paperitöineen kuukausia. Odotusaika eri maista vaihtelee, ollen mitä tahansa vuodesta lähemmäs kymmeneen - tämä siis kaikissa tapauksissa, ei pelkästään yksinhakijoiden kohdalla. Yksinhakija on tuskin millään kontaktilla missään maassa ensisijainen, vaan pariskunnat menevät ohi jatkuvasti. Kriteerit vaihtelevat eri maissa ja myös Suomen päässä ollaan hyvin tarkkoja siitä, kuka sopii adoptiovanhemmaksi. 21-vuotiaana diagnosoitu paniikkihäiriö voi estää koko homman, vaikkei se olisi oireillut yli kymmeneen vuoteen mitenkään. Diabetes, sydänvika, teini-iässä sairastettu syöpä... Saattavat estää prosessin. 

Sitten jos lapsiesitys joskus tulee, niin se on hyväksyttävä, että adoptioon annetut lapset ovat lähes aina tavalla tai toisella erityislapsia. On kehitysvammaa, katulapsitaustaa, huumeille altistumista raskausaikana, epämuodostumia, traumaperäistä stressihäiriötä... 

Että mitä jos ne heteropariskunnatkin adoptoisivat, kerta niitä adoptiolapsia on markkinoilla niin paljon ja adoptio on niin mukava ja ruusuinen tapa tulla vanhemmaksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noille isättömät lapset yhyy -huutajillle:

Kumpi nyt sitten teidän mielestä on parempi, koska teidän mielestähän molemmista lapsi aina kärsii suunnattomasti: isättömyys alusta alkaen vai se että joutuu olemaan erolapsi?

AP:lle tsemppiä, elämä kannattaakin ottaa omiin käsiin.

Erolapsella on isä.

Niin on mutta joutuu kärsimään noin 50% todennäköisyydellä vanhempien erosta. Jos alkujaan hankkii lapsen yksin niin juuri tätä suurta kärsimystä ei lapsi joudu kohtaamaan.

Tuska on tuhat kertaa kauheampi, kun lapsi ymmärtää, että kavereilla on isä ja hänellä ei ole.

Minulla on lasten kanssa työskentelevä äiti-tuttava joka on hommannut ja saanut lapsen yksin.

Ei ole kukaan vielä neljän vuoden jälkeen tullut kommentoimaan, että opettajantyö ala-asteella tulisi lopettaa.