Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan kokeillut lääkitystä liialliseen seksuaalisuuden?
Nymfis vaimo
13.07.2020 |
Itse olen alkanut harkitsemaan.
Haluan miestäni enemmän ja siitä saadaan aikaiseksi pahanmielen kierre ja riitoja.
Luontoaan ei voi muuttaa, mutta mitenkäs liiallinen himo.
En halua pelkän sekin takia rikkoa perhettä.
Keljuttaa oikeasti jo koko seksi. Taitaa olla pakkomielle jollain tavalla.
Ollaan kyllä noin 3 krt viikossa, mutta ei näy mulle riittävän.
Tekee mieli laittaa pillit pussiin koko seksin suhteen.
Saispa mieskin välillä ei huvita kommentin.
Kommentit (28)
On tässä keskusteltu vuosikymmenet.
Ei auta. Kumpikaan kun ei muutu asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin! Himoitsen miestäni yhä hulluna, ja en voi enää aina saada niin paljon kuin haluan..olenkos nymfo? Mieskin haluaa, mutta helvetti sentään ei hän jaksa aina. Onneksi kädet toimii, ja suu taki siis kieli. Rakastan miestäni aivan hulluna. ja ollaan tosi vanha pari jo.
Minulla vähän sama tilanne. Joskin niin että kumppani ei ryhdy seksiin oikein ikinä (ehkä noin kerran kuukaudessa, tai harvemmin), itse tarvitsisin seksiä ehkä noin 2 krt viikossa. Olen pyrkinyt selvittämään lääkitystä. Sexpon kautta ei saa, he eivät sitä suosittele, eivätkä asiassa auta. Terapeuttini on selvittänyt muutaman psykiatrin nimen pk-seudulta, jotka ovat noihin erikoistuneet. En ole ollut heihin vielä yhteydessä, yritän saada tämän hallintaan ensin muilla keinoin.
Muutamia asioita, joista voi olla apua:
- terapia
- merkityksellisten asioiden löytäminen muualta
- avoin suhde, eri muodoissaan
- erilainen seksi (omalla kohdallani esimerkiksi ryhmäseksi, sadomasokistinen leikkiminen, alistaminen ja alistuminen antavat huomattavasti pidempään kestävän tyydytyksen kuin ns perinteinen seksi)
- pettäminen, kyllä tähän voi olla ihan perustellut syyt
Lääkityksessä on tosiaan muutama ongelma. Toimivan lääkkeen löytäminen voi olla hankalaa. Itse olen syönyt yhdenlaisia SSRI-lääkkeitä, ne alensivat fyysistä puolta, mutta psyykkinen tarve jäi (ehkä hieman korostuikin). Samaten psykiatrin, joka näitä määrää, löytäminen voi olla haasteellista. Lopulta se että Suomessa seksuaalisuutta ei nähdä sairautena, mikä hankaloittaa tuota edelleen.
Oma mielipiteeni asiasta on toinen. Seksuaalisuuteni aiheuttaa todella paljon kipua ja kärsimystä itselleni ja sen seurauksena perheenjäsenilleni ja muille läheisilleni. Haluaisin tästä eroon ja koen että terveydenhuoltojärjestelmä on pettänyt kohdallani. Olen jo pitkään hakenut tähän ulkopuolista apua, mutta joka puolella vastaanotto on lähinnä tasoa ”sinun pitää hyväksyä itsesi”, ”sinulla on oikeus olla mitä olet”. Eli on oikeus kärsiä, mutta ei saada apua.
Minäkin haluan enemmän kuin saan. Meitä on monia!
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Joskin niin että kumppani ei ryhdy seksiin oikein ikinä (ehkä noin kerran kuukaudessa, tai harvemmin), itse tarvitsisin seksiä ehkä noin 2 krt viikossa. Olen pyrkinyt selvittämään lääkitystä. Sexpon kautta ei saa, he eivät sitä suosittele, eivätkä asiassa auta. Terapeuttini on selvittänyt muutaman psykiatrin nimen pk-seudulta, jotka ovat noihin erikoistuneet. En ole ollut heihin vielä yhteydessä, yritän saada tämän hallintaan ensin muilla keinoin.
Muutamia asioita, joista voi olla apua:
- terapia
- merkityksellisten asioiden löytäminen muualta
- avoin suhde, eri muodoissaan
- erilainen seksi (omalla kohdallani esimerkiksi ryhmäseksi, sadomasokistinen leikkiminen, alistaminen ja alistuminen antavat huomattavasti pidempään kestävän tyydytyksen kuin ns perinteinen seksi)
- pettäminen, kyllä tähän voi olla ihan perustellut syytLääkityksessä on tosiaan muutama ongelma. Toimivan lääkkeen löytäminen voi olla hankalaa. Itse olen syönyt yhdenlaisia SSRI-lääkkeitä, ne alensivat fyysistä puolta, mutta psyykkinen tarve jäi (ehkä hieman korostuikin). Samaten psykiatrin, joka näitä määrää, löytäminen voi olla haasteellista. Lopulta se että Suomessa seksuaalisuutta ei nähdä sairautena, mikä hankaloittaa tuota edelleen.
Oma mielipiteeni asiasta on toinen. Seksuaalisuuteni aiheuttaa todella paljon kipua ja kärsimystä itselleni ja sen seurauksena perheenjäsenilleni ja muille läheisilleni. Haluaisin tästä eroon ja koen että terveydenhuoltojärjestelmä on pettänyt kohdallani. Olen jo pitkään hakenut tähän ulkopuolista apua, mutta joka puolella vastaanotto on lähinnä tasoa ”sinun pitää hyväksyä itsesi”, ”sinulla on oikeus olla mitä olet”. Eli on oikeus kärsiä, mutta ei saada apua.
Pettämiseen ei koskaan ole 'perusteltua syytä'. Piste. Se on aina heikkoutta ja äärimmäistä halveksuntaa omaa kumppania kohtaan.
Jos seksin puute aiheuttaa tuollaisen vuodatuksen, niin mitäköhän käy jos eteen tulee ihan oikeaa kärsimystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Joskin niin että kumppani ei ryhdy seksiin oikein ikinä (ehkä noin kerran kuukaudessa, tai harvemmin), itse tarvitsisin seksiä ehkä noin 2 krt viikossa. Olen pyrkinyt selvittämään lääkitystä. Sexpon kautta ei saa, he eivät sitä suosittele, eivätkä asiassa auta. Terapeuttini on selvittänyt muutaman psykiatrin nimen pk-seudulta, jotka ovat noihin erikoistuneet. En ole ollut heihin vielä yhteydessä, yritän saada tämän hallintaan ensin muilla keinoin.
Muutamia asioita, joista voi olla apua:
- terapia
- merkityksellisten asioiden löytäminen muualta
- avoin suhde, eri muodoissaan
- erilainen seksi (omalla kohdallani esimerkiksi ryhmäseksi, sadomasokistinen leikkiminen, alistaminen ja alistuminen antavat huomattavasti pidempään kestävän tyydytyksen kuin ns perinteinen seksi)
- pettäminen, kyllä tähän voi olla ihan perustellut syytLääkityksessä on tosiaan muutama ongelma. Toimivan lääkkeen löytäminen voi olla hankalaa. Itse olen syönyt yhdenlaisia SSRI-lääkkeitä, ne alensivat fyysistä puolta, mutta psyykkinen tarve jäi (ehkä hieman korostuikin). Samaten psykiatrin, joka näitä määrää, löytäminen voi olla haasteellista. Lopulta se että Suomessa seksuaalisuutta ei nähdä sairautena, mikä hankaloittaa tuota edelleen.
Oma mielipiteeni asiasta on toinen. Seksuaalisuuteni aiheuttaa todella paljon kipua ja kärsimystä itselleni ja sen seurauksena perheenjäsenilleni ja muille läheisilleni. Haluaisin tästä eroon ja koen että terveydenhuoltojärjestelmä on pettänyt kohdallani. Olen jo pitkään hakenut tähän ulkopuolista apua, mutta joka puolella vastaanotto on lähinnä tasoa ”sinun pitää hyväksyä itsesi”, ”sinulla on oikeus olla mitä olet”. Eli on oikeus kärsiä, mutta ei saada apua.
Pettämiseen ei koskaan ole 'perusteltua syytä'. Piste. Se on aina heikkoutta ja äärimmäistä halveksuntaa omaa kumppania kohtaan.
Jos seksin puute aiheuttaa tuollaisen vuodatuksen, niin mitäköhän käy jos eteen tulee ihan oikeaa kärsimystä?
Ja tämä kertoo lähinnä omasta tuomitsevasta asenteestaasi, ymmärtämättömyydestäsi ja empatiakyvyttömyydestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Joskin niin että kumppani ei ryhdy seksiin oikein ikinä (ehkä noin kerran kuukaudessa, tai harvemmin), itse tarvitsisin seksiä ehkä noin 2 krt viikossa. Olen pyrkinyt selvittämään lääkitystä. Sexpon kautta ei saa, he eivät sitä suosittele, eivätkä asiassa auta. Terapeuttini on selvittänyt muutaman psykiatrin nimen pk-seudulta, jotka ovat noihin erikoistuneet. En ole ollut heihin vielä yhteydessä, yritän saada tämän hallintaan ensin muilla keinoin.
Muutamia asioita, joista voi olla apua:
- terapia
- merkityksellisten asioiden löytäminen muualta
- avoin suhde, eri muodoissaan
- erilainen seksi (omalla kohdallani esimerkiksi ryhmäseksi, sadomasokistinen leikkiminen, alistaminen ja alistuminen antavat huomattavasti pidempään kestävän tyydytyksen kuin ns perinteinen seksi)
- pettäminen, kyllä tähän voi olla ihan perustellut syytLääkityksessä on tosiaan muutama ongelma. Toimivan lääkkeen löytäminen voi olla hankalaa. Itse olen syönyt yhdenlaisia SSRI-lääkkeitä, ne alensivat fyysistä puolta, mutta psyykkinen tarve jäi (ehkä hieman korostuikin). Samaten psykiatrin, joka näitä määrää, löytäminen voi olla haasteellista. Lopulta se että Suomessa seksuaalisuutta ei nähdä sairautena, mikä hankaloittaa tuota edelleen.
Oma mielipiteeni asiasta on toinen. Seksuaalisuuteni aiheuttaa todella paljon kipua ja kärsimystä itselleni ja sen seurauksena perheenjäsenilleni ja muille läheisilleni. Haluaisin tästä eroon ja koen että terveydenhuoltojärjestelmä on pettänyt kohdallani. Olen jo pitkään hakenut tähän ulkopuolista apua, mutta joka puolella vastaanotto on lähinnä tasoa ”sinun pitää hyväksyä itsesi”, ”sinulla on oikeus olla mitä olet”. Eli on oikeus kärsiä, mutta ei saada apua.
Pettämiseen ei koskaan ole 'perusteltua syytä'. Piste. Se on aina heikkoutta ja äärimmäistä halveksuntaa omaa kumppania kohtaan.
Jos seksin puute aiheuttaa tuollaisen vuodatuksen, niin mitäköhän käy jos eteen tulee ihan oikeaa kärsimystä?
Ja tämä kertoo lähinnä omasta tuomitsevasta asenteestaasi, ymmärtämättömyydestäsi ja empatiakyvyttömyydestäsi.
Ai että on empatiakyvyttömyyttä kun ei hyväksy pettämistä? Voiko tuollaista p*skaa tulla kuin narsistin kynästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Joskin niin että kumppani ei ryhdy seksiin oikein ikinä (ehkä noin kerran kuukaudessa, tai harvemmin), itse tarvitsisin seksiä ehkä noin 2 krt viikossa. Olen pyrkinyt selvittämään lääkitystä. Sexpon kautta ei saa, he eivät sitä suosittele, eivätkä asiassa auta. Terapeuttini on selvittänyt muutaman psykiatrin nimen pk-seudulta, jotka ovat noihin erikoistuneet. En ole ollut heihin vielä yhteydessä, yritän saada tämän hallintaan ensin muilla keinoin.
Muutamia asioita, joista voi olla apua:
- terapia
- merkityksellisten asioiden löytäminen muualta
- avoin suhde, eri muodoissaan
- erilainen seksi (omalla kohdallani esimerkiksi ryhmäseksi, sadomasokistinen leikkiminen, alistaminen ja alistuminen antavat huomattavasti pidempään kestävän tyydytyksen kuin ns perinteinen seksi)
- pettäminen, kyllä tähän voi olla ihan perustellut syytLääkityksessä on tosiaan muutama ongelma. Toimivan lääkkeen löytäminen voi olla hankalaa. Itse olen syönyt yhdenlaisia SSRI-lääkkeitä, ne alensivat fyysistä puolta, mutta psyykkinen tarve jäi (ehkä hieman korostuikin). Samaten psykiatrin, joka näitä määrää, löytäminen voi olla haasteellista. Lopulta se että Suomessa seksuaalisuutta ei nähdä sairautena, mikä hankaloittaa tuota edelleen.
Oma mielipiteeni asiasta on toinen. Seksuaalisuuteni aiheuttaa todella paljon kipua ja kärsimystä itselleni ja sen seurauksena perheenjäsenilleni ja muille läheisilleni. Haluaisin tästä eroon ja koen että terveydenhuoltojärjestelmä on pettänyt kohdallani. Olen jo pitkään hakenut tähän ulkopuolista apua, mutta joka puolella vastaanotto on lähinnä tasoa ”sinun pitää hyväksyä itsesi”, ”sinulla on oikeus olla mitä olet”. Eli on oikeus kärsiä, mutta ei saada apua.
Pettämiseen ei koskaan ole 'perusteltua syytä'. Piste. Se on aina heikkoutta ja äärimmäistä halveksuntaa omaa kumppania kohtaan.
Jos seksin puute aiheuttaa tuollaisen vuodatuksen, niin mitäköhän käy jos eteen tulee ihan oikeaa kärsimystä?
Ja tämä kertoo lähinnä omasta tuomitsevasta asenteestaasi, ymmärtämättömyydestäsi ja empatiakyvyttömyydestäsi.
Ai että on empatiakyvyttömyyttä kun ei hyväksy pettämistä? Voiko tuollaista p*skaa tulla kuin narsistin kynästä?
Narsismi on minusta todella kaukana. Olen tuskaillut lähes koko elämäni sillä että olen ottanut liikaa toiset huomioon ja jättänyt omasta hyvinvoinnista huolehtimisen aivan liian vähälle. Olen sitä mieltä että pettämiseen voi olla perustellut syyt. Mietipä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Joskin niin että kumppani ei ryhdy seksiin oikein ikinä (ehkä noin kerran kuukaudessa, tai harvemmin), itse tarvitsisin seksiä ehkä noin 2 krt viikossa. Olen pyrkinyt selvittämään lääkitystä. Sexpon kautta ei saa, he eivät sitä suosittele, eivätkä asiassa auta. Terapeuttini on selvittänyt muutaman psykiatrin nimen pk-seudulta, jotka ovat noihin erikoistuneet. En ole ollut heihin vielä yhteydessä, yritän saada tämän hallintaan ensin muilla keinoin.
Muutamia asioita, joista voi olla apua:
- terapia
- merkityksellisten asioiden löytäminen muualta
- avoin suhde, eri muodoissaan
- erilainen seksi (omalla kohdallani esimerkiksi ryhmäseksi, sadomasokistinen leikkiminen, alistaminen ja alistuminen antavat huomattavasti pidempään kestävän tyydytyksen kuin ns perinteinen seksi)
- pettäminen, kyllä tähän voi olla ihan perustellut syytLääkityksessä on tosiaan muutama ongelma. Toimivan lääkkeen löytäminen voi olla hankalaa. Itse olen syönyt yhdenlaisia SSRI-lääkkeitä, ne alensivat fyysistä puolta, mutta psyykkinen tarve jäi (ehkä hieman korostuikin). Samaten psykiatrin, joka näitä määrää, löytäminen voi olla haasteellista. Lopulta se että Suomessa seksuaalisuutta ei nähdä sairautena, mikä hankaloittaa tuota edelleen.
Oma mielipiteeni asiasta on toinen. Seksuaalisuuteni aiheuttaa todella paljon kipua ja kärsimystä itselleni ja sen seurauksena perheenjäsenilleni ja muille läheisilleni. Haluaisin tästä eroon ja koen että terveydenhuoltojärjestelmä on pettänyt kohdallani. Olen jo pitkään hakenut tähän ulkopuolista apua, mutta joka puolella vastaanotto on lähinnä tasoa ”sinun pitää hyväksyä itsesi”, ”sinulla on oikeus olla mitä olet”. Eli on oikeus kärsiä, mutta ei saada apua.
Pettämiseen ei koskaan ole 'perusteltua syytä'. Piste. Se on aina heikkoutta ja äärimmäistä halveksuntaa omaa kumppania kohtaan.
Jos seksin puute aiheuttaa tuollaisen vuodatuksen, niin mitäköhän käy jos eteen tulee ihan oikeaa kärsimystä?
Ja tämä kertoo lähinnä omasta tuomitsevasta asenteestaasi, ymmärtämättömyydestäsi ja empatiakyvyttömyydestäsi.
Ai että on empatiakyvyttömyyttä kun ei hyväksy pettämistä? Voiko tuollaista p*skaa tulla kuin narsistin kynästä?
Narsismi on minusta todella kaukana. Olen tuskaillut lähes koko elämäni sillä että olen ottanut liikaa toiset huomioon ja jättänyt omasta hyvinvoinnista huolehtimisen aivan liian vähälle. Olen sitä mieltä että pettämiseen voi olla perustellut syyt. Mietipä sitä.
Mietinpä hyvinkin. Sinä, sinä, sinä ja sinä. Katsot että voit perustellusti pettää ja näin äärimmäisellä tavalla loukata puolisoasi. Ihan sama mikä kuvittelet olevasi 'sairauksinesi' olet vain jotain jalkasilsan ja napanöyhdän väliltä olevaa kuonaa. Kunnioita puolisoasi edes sen verran että kerrot hänelle aikeistasi. Sen jälkeen hän voi päättää haluaako katsella sua vai ei. Jos ajattelit 'perustellusti pettää', niin kenen tahansa on parempi elää ilman sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Joskin niin että kumppani ei ryhdy seksiin oikein ikinä (ehkä noin kerran kuukaudessa, tai harvemmin), itse tarvitsisin seksiä ehkä noin 2 krt viikossa. Olen pyrkinyt selvittämään lääkitystä. Sexpon kautta ei saa, he eivät sitä suosittele, eivätkä asiassa auta. Terapeuttini on selvittänyt muutaman psykiatrin nimen pk-seudulta, jotka ovat noihin erikoistuneet. En ole ollut heihin vielä yhteydessä, yritän saada tämän hallintaan ensin muilla keinoin.
Muutamia asioita, joista voi olla apua:
- terapia
- merkityksellisten asioiden löytäminen muualta
- avoin suhde, eri muodoissaan
- erilainen seksi (omalla kohdallani esimerkiksi ryhmäseksi, sadomasokistinen leikkiminen, alistaminen ja alistuminen antavat huomattavasti pidempään kestävän tyydytyksen kuin ns perinteinen seksi)
- pettäminen, kyllä tähän voi olla ihan perustellut syytLääkityksessä on tosiaan muutama ongelma. Toimivan lääkkeen löytäminen voi olla hankalaa. Itse olen syönyt yhdenlaisia SSRI-lääkkeitä, ne alensivat fyysistä puolta, mutta psyykkinen tarve jäi (ehkä hieman korostuikin). Samaten psykiatrin, joka näitä määrää, löytäminen voi olla haasteellista. Lopulta se että Suomessa seksuaalisuutta ei nähdä sairautena, mikä hankaloittaa tuota edelleen.
Oma mielipiteeni asiasta on toinen. Seksuaalisuuteni aiheuttaa todella paljon kipua ja kärsimystä itselleni ja sen seurauksena perheenjäsenilleni ja muille läheisilleni. Haluaisin tästä eroon ja koen että terveydenhuoltojärjestelmä on pettänyt kohdallani. Olen jo pitkään hakenut tähän ulkopuolista apua, mutta joka puolella vastaanotto on lähinnä tasoa ”sinun pitää hyväksyä itsesi”, ”sinulla on oikeus olla mitä olet”. Eli on oikeus kärsiä, mutta ei saada apua.
Pettämiseen ei koskaan ole 'perusteltua syytä'. Piste. Se on aina heikkoutta ja äärimmäistä halveksuntaa omaa kumppania kohtaan.
Jos seksin puute aiheuttaa tuollaisen vuodatuksen, niin mitäköhän käy jos eteen tulee ihan oikeaa kärsimystä?
Ja tämä kertoo lähinnä omasta tuomitsevasta asenteestaasi, ymmärtämättömyydestäsi ja empatiakyvyttömyydestäsi.
Ai että on empatiakyvyttömyyttä kun ei hyväksy pettämistä? Voiko tuollaista p*skaa tulla kuin narsistin kynästä?
Narsismi on minusta todella kaukana. Olen tuskaillut lähes koko elämäni sillä että olen ottanut liikaa toiset huomioon ja jättänyt omasta hyvinvoinnista huolehtimisen aivan liian vähälle. Olen sitä mieltä että pettämiseen voi olla perustellut syyt. Mietipä sitä.
Tyypilistä addiktin järkeilyä. Aina on perustelu omalle käytökselle ja toiset saavat kärsiä sun valinnoista.
Jos petät, teet kumppanistasi sivullisen uhrin. Hän on ansainnut parempaa. Kuten sulle yllä kerrottiin, kerro aikeistasi ja anna mahis päättää haluaako sua vielä vai ei.
Kaivat vain itsellesi syvempää kuoppaa pettämällä. Ja se tosiaan ei ole koskaan perusteltua, vaikka näin yrität itsellesi ja muillekin vakuutella.
Te kaksi viimeistä. En ole sanonut pettäneeni, enkä että olisin sitä konkreettisesti harkinnut tai suunnitellut. Enkä sanonut että pettäminen olisi hyvä asia, tai että ne perustelut olisivat hyviä. Satun vaan tietämään tapauksia oikeasta elämästä joissa pettäminen on ollut perusteltua. Vähän nyt syvyyttä siihen ajatteluun kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kärjistettynä miehet elää sinkkuna puutteessa ja naiset taasen parisuhteessa. Sama tarina toistuu jatkuvasti. Ehkä naiset jossain vaiheessa ymmärtää ettei se seksi nyt niin ihmeellistä ole miehille ja miehet kaipaa parisuhteessa enemmän läheisyyttä, jota taas naiset ei tunnu kaipaavan. Liekö edes olemassa onnellisia parisuhteita :)
Vierailija kirjoitti:
Te kaksi viimeistä. En ole sanonut pettäneeni, enkä että olisin sitä konkreettisesti harkinnut tai suunnitellut. Enkä sanonut että pettäminen olisi hyvä asia, tai että ne perustelut olisivat hyviä. Satun vaan tietämään tapauksia oikeasta elämästä joissa pettäminen on ollut perusteltua. Vähän nyt syvyyttä siihen ajatteluun kiitos.
Anna yksi esimerkki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompa ikävää, että jos haluaa jotain hillitsevää lääkitystä niin sitä ei sitten saa.
Itse olin ajatellut ensimmäisen kerran kysyä lääkäriltä.
Ja minulla on tähän miehen hyväksyntä.
Ainahan voi kokeilla ja lopettaa jos ei olekkaan hyvä idea.
Saahan muutkin riippuvuuksiinsa lääkehoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te kaksi viimeistä. En ole sanonut pettäneeni, enkä että olisin sitä konkreettisesti harkinnut tai suunnitellut. Enkä sanonut että pettäminen olisi hyvä asia, tai että ne perustelut olisivat hyviä. Satun vaan tietämään tapauksia oikeasta elämästä joissa pettäminen on ollut perusteltua. Vähän nyt syvyyttä siihen ajatteluun kiitos.
Anna yksi esimerkki?
Erään ystäväni aviomies sairastui vakavasti, sai aivoinfarktin. Ystäväni on seksuaalisesti todella aktiivinen ja hän tarvitsee seksiä paljon voidakseen hyvin. Miehensä sairastumisesta seurasi se ettei he voi enää harrastaa seksiä. Nainen kuitenkin rakastaa miestään ja haluaa hoivata häntä parhaalla mahdollisella tavalla. Miehelle se että naisella olisi rakastaja ei käy, hän haluaa naisen pysyvän uskollisena vain itselleen. Tosin fyysisen puolen lisäksi miehen psyykkiset kyvyt ovat myös hieman alentuneet, joten on vähän hankala tietää missä määrin hän todella pysyy asioista kärryillä.
Ystäväni on päätynyt hakemaan seksin muualta. Oma mielipiteeni: hän ei toimi oikein (tarkoitan siis moraalisessa mielessä ”hyvin”, mutta hänen tilanteessaan ei ole ”hyvää” vaihtoehtoa olemassakaan), mutta ymmärrän hänellä olevan perusteet toiminnalleen.
Tiedän myös muita tapauksia, mutta pyysit yhden ja tämä on mielestäni tuntemistani tapauksista ”paras”. En ymmärrä millä perusteilla hänen toimintansa voisi tuomita.
Nymfis vaimo kirjoitti:
Ompa ikävää, että jos haluaa jotain hillitsevää lääkitystä niin sitä ei sitten saa.
Itse olin ajatellut ensimmäisen kerran kysyä lääkäriltä.
Ja minulla on tähän miehen hyväksyntä.
Ainahan voi kokeilla ja lopettaa jos ei olekkaan hyvä idea.
Saahan muutkin riippuvuuksiinsa lääkehoitoa.
Kyllä sitä mahdollisesti saa. Hankkiminen voi olla vain hankalaa. Pitää löytää asiaan perehtynyt psykiatri. Se voi olla hankalaa ja kallista, mutta ainakin pk-seudulla näitä joitakin on.
Nymfis vaimolla meni jotain pieleen hääkakun kanssa, mahdoitko syödä ollenkaan? Se on yleensä vienyt naisen halut...
Eikö tämä esimerkin ystävä tunne omantunnon tuskia, kun käyttää salaa vierasta miestä?
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä esimerkin ystävä tunne omantunnon tuskia, kun käyttää salaa vierasta miestä?
Tuntee. Mutta ei asiat ole aina ihan yksinkertaisia, eikä maailma ole täydellinen. Tällä tavoin hän pystyy elämään mahdollisimman tasapainoista ja arvokasta elämää. Hänelle seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on todella tärkeää. Samaten rakkaus ja huolenpito omaa miestään kohtaan. Ei tavallaan voi luopua kummastakaan. Mitä hänen siis pitäisi muka tehdä??? Jättää miehensä, vai elää tuskassa ja kärsimyksessä?
Suosittelisin keskustelua. Tylsää mutta voi olla paras vaihtoehto. Lääkitystä ei helpolla saa, seksuaalisuus ei ole sairaus. Jos taas taas aiot ryhtyä selibaattiin ihan tahdonvoimalla, niin reilua olisi varoittaa.