Mikä siinä on ettei ihmiset tajua että rakkaus voi haaleta?
Miksi syytetään ettei ole muka koskaan rakastanut vaikka tilanne on vuosien saatossa muuttunut?
Kommentit (4)
Kaikki tunteet muuttaa muotoaan ajankuluessa. Eikä niitä voi pakottaa. Itse rakastan puolisoani syvästi, mutta eri tavalla kuin ennen. Enkä koskaan lakkaa rakastamasta, mutta silti saattaa tämä suhde päättyä.
Kerran eronneena (avioliitosta) voin näin jälkiviisaana todeta, että en mä ikinä tainnut rakastaa aviomiestäni. Se oli jotain muuta: aluksi ihastumista, lopulta tyytymistä. Oltiin tosi nuoria eikä oikein tiedetty vielä mistään mitään. Molemmilla hieman kieroutunut kuva parisuhteista omien vanhempien perusteella. Arvostan häntä ihmisenä kyllä edelleen, mutta en antaisi koskea enää pitkällä tikullakaan. Enkä varmasti minäkään ole hänelle enää sellainen kumppani, jonka hän haluaisi.
Jälkeenpäin sitä tajuaa, että moni kumppani ja ihastus on ollut jotain muuta. Rakkaus ei lopu ajankaan kanssa. Et sinä lapsiasikaan lopeta rakastamasta kun aikaa kuluun. Ikääntyessä rakkauden kokemus vain muuttaa muotoaan ja tajuaa monen rakkauden olleen yksinäisyyden pelkoa tai hetken kiimaa.
Jos olisi todella rakastanut, ei sitä olisi päästänyt ikinä haalenemaan vaan olisi pitänyt huolen, että tunne vain säilyy ja syvenee koko ajan. Haalenevat tunteet ovat jotain kevyempää, ihastumista ja sen sellaista.