Lue keskustelun säännöt.
Oliko yhteen muuttaminen kriisi?
12.07.2020 |
Mietin, olenko minä jotenkin erikoinen tai onko suhde vaan väärä, kun yhteen muuttaminen on aiheuttanut sisäisen kriisin.
Tuntuu, ettei omaa aikaa ole ollenkaan. Mies keskeyttää kun haluaisin lukea tai puuhailla omiani. Mies kuuntelee hänen musiikkiaan ja hänen ohjelmiaan. Pitäisi olla olkapäänä jokaisessa työasioiden käänteessä vaikka itse olisi eri mielentilassa. Kaipaan yksinoloa.
Onko tämä yleistä? Vai enkö vain sovi yhteisasumiseen?
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eräänlainen kriisi joo. Varsinkin siisteysasiat eivät oleet ihan itsestäänselvä juttu. Meni pitkään ennen kuin alkoi tämä arki rullata rennommin.
Entä jos on syvempi kriisi kuin siisteys tai vessapaperirullan oikeaoppinen kulkusuunta?
Ei ollut kriisi, olimme neljän seurusteluvuoden aikana viettäneet lähes kaikki viikonloput ja lomat yhdessä ja tunsimme toistemme tavat.
Suu auki jos haluaa omaa aikaa. Kyllä sitä järjestyy, jos miehelläsi on vähänkään järkeä päässään. Voithan itsekin mennä vaikka metsään ihan yksin niin saat olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin harvassa ovat ne, jotka eivät lainkaan kaipaa omaa aikaa. Kun asutaan yhdessä, tehdään kompromisseja niin, että molemmilla on hyvä olla. Mies kuuntelee musiikkinsa kuulokkeilla, jos sinä et sitä haluaa kuunnella. Sinä vastineeksi siedät niitä miehen ohjelmia. Mies antaa sinun olla rauhassa, kun luet tms. ja sinä vastineeksi annat miehelle aikaa, jolloin juttelet hänen kanssaan jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Suu auki jos haluaa omaa aikaa. Kyllä sitä järjestyy, jos miehelläsi on vähänkään järkeä päässään. Voithan itsekin mennä vaikka metsään ihan yksin niin saat olla rauhassa.
Olen käynytkin. Tuntuu vaan, että minun pitää lähteä pois jotta saan olla rauhassa. Kodin sisällä en saa olla "kuin kotonani". Minä en mene miehen työhuoneeseen. Metsään lähteminen tuntuu pakenemiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suu auki jos haluaa omaa aikaa. Kyllä sitä järjestyy, jos miehelläsi on vähänkään järkeä päässään. Voithan itsekin mennä vaikka metsään ihan yksin niin saat olla rauhassa.
Olen käynytkin. Tuntuu vaan, että minun pitää lähteä pois jotta saan olla rauhassa. Kodin sisällä en saa olla "kuin kotonani". Minä en mene miehen työhuoneeseen. Metsään lähteminen tuntuu pakenemiselta.
No sitten puhut miehen kanssa ja sanot, että haluat olla rauhassa silloin kuin haluat. Menet vaikka makkariin ja sanot, että nyt haluan lukea rauhassa, anna minun olla yksin, kiitos. Ei mies voi tietää, että kaipaan yksinoloa, jos et sitä hänelle kerro.
Ei, oltiin niin paljon jo vietetty yhdessä ihan sitä tavallista arkea, ettei mikään oikeastaan muuttunut virallisen yhteenmuuton myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli. Selvisi, että mies haluaa vähemmän seksiä kuin minä.
Ei kukaan pakota asumaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime vuonna Anna-Leena Härkönen julisti kuinka erillään asuminen on hyvän liiton salaisuus. Ilmeisesti ei ollutkaan.
Ei se itsessään ollut kriisi, mutta toki jotkut asiat hiersivät alussa. Lähinnä nämä klassiset siisteyteen liittyvät asiat, talouskysymykset ja juurikin tuo oma aika. Piti vain oppia sanomaan suoraan, että nyt haluan tehdä tämän asian rauhassa, ja toisaalta olla ottamatta kumppanin omaan rauhaan vetäytymistä minään loukkauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Mies istuu vessassa 30min, juo siellä kahvia ja tupakoi, joskus SYÖ pöntöllä.
Makoilee sängyssä niin pitkään kuin voi (työskentelee kotona) ja alkaa töihin vasta iltapäivällä.
Kertoo tarkkaan, paljonko ruoat on maksaneet. Jääkaapin pistoke otetaan seinästä jos siellä ei ole paljoa ruokaa, koska "tiivisteet eristää lämpöä eikä sähköä tarvita".
Vierailija kirjoitti:
On. Mies istuu vessassa 30min, juo siellä kahvia ja tupakoi, joskus SYÖ pöntöllä.
Makoilee sängyssä niin pitkään kuin voi (työskentelee kotona) ja alkaa töihin vasta iltapäivällä.
Kertoo tarkkaan, paljonko ruoat on maksaneet. Jääkaapin pistoke otetaan seinästä jos siellä ei ole paljoa ruokaa, koska "tiivisteet eristää lämpöä eikä sähköä tarvita".
Yäk!
Mielestäni toisen ihmisen televisionkatseluääni on todella rasittavaa. Siis en halua kuulla sitä jotain lätkämatsia, enkä puolestani halua pakottaa miestäni kuuntelemaan jotain realityroskaa jonka parissa rentoudun.
Kuulostaa siltä että tarvitsisit oman huoneen/työhuoneen. Voisitteko muuttaa isompaan asuntoon?
Miehelläni kesti myös hetken tajuta että se että haluan paljon yksinoloa ei tarkoita etten rakasta. Mieheni viettäisi mieluiten paljon enemmän aikaa yhdessä. Onneksi työni on sellaista että se pitää tehdä yksin hiljaisuudessa. Valitettavasti lapsemme on myös introvertti. Me osataan kyllä nauraa tälle asetelmalle, eli ihan hyvin menee.
Mutta lyhyesti siis, kyllä siinä meni hetki molempien totutellessa.
Voiko introvertti ja ekstrovertti asua yhdessä?
En muista, se vain tapahtui 25 vuotta sitten
.
Vierailija kirjoitti:
Voiko introvertti ja ekstrovertti asua yhdessä?
Kyllä ne voi, mutta makkarin ja olkkarin lisäksi on hyvä olla omat huoneet. Tai joku ihan oma tila niin että oven saa kiinni eikä kukaan toinen liikuttele sun tavaroita siinä työpisteessä.
Riippuu kauan olette styylannu. ite styylannu jo 6 vuotta, eikä olla suunniteltu yhteenmuuttoa. Mies kaipaa omaa rauhaa ja itse en kestä sitä että toinen ei siivoa vähää alusta. Ja muutenkin yhteinen aika on arvokkaampaa kun ei näe joka viikko..