syy omakotitalomme myymiseen oli lapset

Tosin meillä tilanne se, että ollaan vasta rakentamassa taloa valmiiksi, loppusuoralla on. Budjetti on pitänyt jne, mutta kyllähän tuo aika ison osan tuloista tulee syömään, mokoma torppa.

Kyseessä ei todellakaan ollut mun tahtoni, ja mua ei ole mikään niin harmittanut, kuin se, että annoin asiassa miehelle periksi. Tänä talouden aikanakin olisi niin paljon helpompi asua halvassa kerrostaloasunnossa, kuin kalliissa okt:ssa.

Mä en halua elää elämääni niin, että kaikki on yhtä kituuttamista vaan sen takia, että on se omakotitalo...

asuimem omakotitalossa 4 vuotta sitten tuli lapset ja möimme talon, emme halunneet sitä, että kaikki rahamme menevät lainaan

että teillä ei sitten alunperinkään ollu varaa siihen taloon tai sitten teillä ei ollu varaa tehdä lapsia. valintakysymys. koyhä ei voi saada kaikkea.

Lapsenlapsille pihaa leikittäväksi myös.

leikkipuistotkin ja leikkikavereita yleensä lähistöllä. Kyllä se on ihan omasta asenteesta kiinni, missä se koti on -- yleensä se on siellä, missä on rakkautta.

kitkutellaan välillä päivästä toiseen, välillä on parempia aikoja, mutta on se sen arvoista. lapset on onnellisia, vaikkei kaikkea saakaan, oppiipa rahan arvon, ja me kuitenkin suojellaan lapset rahahuolilta, ei se ole heidän asia murehtia jos tili on miinuksella ja paljon on laskuja. joku päivä tää torppa on oma ja sit eletään leveämmin. elämä ei ole kuule aina niin helppoo, opitaan arvostamaan pikkasen eri juttuja jos joskus on vastoinkäymisiäkin... kurjaa on maksaa yli 300 sähköä, 200 vettä, tontin vuokraa, kiinteistöveroa, autolainaa ja talolainaa, vakuutuksia jne.. mut ei tarvi ostaa reimateciä ja ticketiä, mä ainakin oon oppinu niin paljon rahasta tämän 10 vuoden aikana, kun ollaan tätä tupaa maksettu...

Me taas ostettiin talo lasten takia. Että aikuisinakin lapsilla on koti, johon tulla.

Itse asiassa ymmärrän sen todella hyvin. Me vierailemme todella usein lapsuudenkodissani, joka on vanha, idyllinen omakotitalo. Isolla pihalla on tilaa pelata sulkapalloa, riippumatto levitetään kesällä puiden siimekseen, kesällä nukutaan myös pikkuaitassa, joka vielä lapsuudessani oli "leikkimökki".

Myös veljeni vierailee usein ja vietämme "kotona" lomia, viikonloppuja ja erityisesti kesällä pidempiä aikoja isollakin porukalla. On helppo tulla, sillä koko yläkerta on edelleen meidän "lasten" käytössä, vuoteet valmiina, tarpeen mukaan myös yksityisyyttä.

Miehen äidin luona sen sijaan vieraillaan harvemmin, vaikka hän asuukin edelleen samassa kerrostalokaksiossa, jossa miehenikin vietti lapsuutensa. Eihän siellä ole tilaa meille yöpyä; ei mahdollisutta olla ulkona, ei ylipäätään viettää aikaa. Ainoa mahdollisuus on istua ja kahvitella anopin kanssa. Mikäs siinä - mutta ei sitä kovin montaa tuntia kerrallaan tehdä. Sitten anoppi ihmettelee, miten vietämme niin paljon enemmän aikaa minun lapsuudenkodissani... Ymmärtämättä, että kyse on aivan erilaisesta ajanvietosta. Emme me istu minun äitini kanssa kahvilla koko talvilomaviikkoa tai kesälomaa.

Tietysti tapoja olla yhdessä on erilaisia JA kerrostaloasunto voi todellakin olla koti myös aikuisille lapsille. Mutta omakotitalolla ON myös tiettyjä etuja nimenomaan siinä elämänvaiheessa, jossa helposti voisi kuvitella asian olevan merkityksettömämpi.

hyvänen aika

Minun mummolani on aina ollut kerrostalossa, hyvin on mahduttu vaikka huoneita ei ole kuin kolme. Ja mummolan piha on mummolan piha, myös kerrostalossa, ainakin jos on niinkuin minun isoäidilläni eli iso ja paljon puita. Ei se siitä asumismuodosta ole kiinni vaan jostain muusta se kodin/mummolan tuntu.



Omat vanhempani asuvat ok-talossa, miehen vanhemmat kerrostalosa ja ihan yhtä usein käydään. Yötä ei yleensä olla, kun asutaan samalla paikkakunnalla mutta molemmissa on vierashuone.

[

Itse asiassa ymmärrän sen todella hyvin. Me vierailemme todella usein lapsuudenkodissani, joka on vanha, idyllinen omakotitalo. Isolla pihalla on tilaa pelata sulkapalloa, riippumatto levitetään kesällä puiden siimekseen, kesällä nukutaan myös pikkuaitassa, joka vielä lapsuudessani oli "leikkimökki".

okt:n sai rakennettua niin sinne muuttikin äitipuoli ja hänen lapsensa, joten se ei enää tuntunut mun kodilta. Eli mulla ei ole varsinaista lapsuudenkotia. Ja olen kadehtinut miestä siitä että hänellä on paikka mihin vain kävellä ovestas sisään ja asettua taloksi. Ja se on käytännössä lastemmekin ainoa mummola.

Mies kävi siellä tekemässä autorempat yms, ennenkuin saimme oman talon.

Ei niitä kerrostalossa tehdä.

t: olinko se nro 4 tai sinnepäin

t: 5 ja 12

Ei siinä kannata olla liian kiini. Koska tosiasiat on, että talolle voi käydä huonosti, eli esim. että se palaa poroiksi. Tai sitten että äiti/isä ei jaksa enää hoitaa isoa taloa iän takia. Eikä kukaan lapsista halua/voi lunastaa sitä.

Miettikää sitäkin. Ei tavaraan kannata kiintyä liikaa, ei se kannata, se on materiaa vaan, loppujen lopuksi.

Ei siinä kannata olla liian kiini. Koska tosiasiat on, että talolle voi käydä huonosti, eli esim. että se palaa poroiksi. Tai sitten että äiti/isä ei jaksa enää hoitaa isoa taloa iän takia. Eikä kukaan lapsista halua/voi lunastaa sitä.

Miettikää sitäkin. Ei tavaraan kannata kiintyä liikaa, ei se kannata, se on materiaa vaan, loppujen lopuksi.

Tai me muutamme miehen kanssa pienempään kun lapset muuttaa pois ja olemme kykenemättömiä tähän, mutta siihen asti on tärkeää että se lapsuudenkoti löytyy ja on vakaa.

t: 5