Kun tuntuu ettei ikinä löydä ketään
Ja sit se oma senhetkinen ihastuskin löytää toisen, ja olet vielä tilanteessa että joudut sitä katselemaan enemmän tai vähemmän, koska tyyppi kuuluu sun arkeen.
Miksi edes kidutan itseäni yrittämällä yhtään mitään. Kohtalotovereita?
Kommentit (22)
Jotkut ei tosiaan koskaan löydä ketään. Sitä on jotenkin vain niin erilainen jollain tasolla ettei kumppania löydy. Jossain vaiheessa kannattaa unohtaa koko juttu ja uskoa siihen että on yksin koko elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kelpaisiko sulle kilttis?
Ainakin tämä viimeisin oli ihan “kiltti” 🙄 Siis ei mikään naistenmies, mutta niinpä ei vaan sekään ollut minusta kiinnostunut joten mitä se auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei tosiaan koskaan löydä ketään. Sitä on jotenkin vain niin erilainen jollain tasolla ettei kumppania löydy. Jossain vaiheessa kannattaa unohtaa koko juttu ja uskoa siihen että on yksin koko elämänsä.
Täällä yks joka on alkanut vähitellen pääsemään tuohon moodiin. Enää en yritä, koskan tiedän ettei mitään löydy kuitenkaan. Kiinnostukset eivät koskaan kohtaa, siis oikeasti koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei tosiaan koskaan löydä ketään. Sitä on jotenkin vain niin erilainen jollain tasolla ettei kumppania löydy. Jossain vaiheessa kannattaa unohtaa koko juttu ja uskoa siihen että on yksin koko elämänsä.
Täällä yks joka on alkanut vähitellen pääsemään tuohon moodiin. Enää en yritä, koskan tiedän ettei mitään löydy kuitenkaan. Kiinnostukset eivät koskaan kohtaa, siis oikeasti koskaan.
:(
Täällä kans yksi, jonka kanssa miehillä ei ikinä kemiat kohtaa. Olen vielä jotenkin sillä lailla vammainen, että koen aina ihan älytöntä yhteisymmärrystä ja luulen kemioiden kohdanneen, mutta sitten se vastapuoli onkin ajatellut meidän olleen kavereita. Käsittämättömän noloa ja nöyryyttävää.
Olen menettänyt jo toivoni. Onhan elämässä onneksi muutakin tavoiteltavaa kuin parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yksi, jonka kanssa miehillä ei ikinä kemiat kohtaa. Olen vielä jotenkin sillä lailla vammainen, että koen aina ihan älytöntä yhteisymmärrystä ja luulen kemioiden kohdanneen, mutta sitten se vastapuoli onkin ajatellut meidän olleen kavereita. Käsittämättömän noloa ja nöyryyttävää.
Olen menettänyt jo toivoni. Onhan elämässä onneksi muutakin tavoiteltavaa kuin parisuhde.
Veikkaisin että aika monesti se olet kanssa ollut sinä joilla ei ole "kemiat kohdannut" miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yksi, jonka kanssa miehillä ei ikinä kemiat kohtaa. Olen vielä jotenkin sillä lailla vammainen, että koen aina ihan älytöntä yhteisymmärrystä ja luulen kemioiden kohdanneen, mutta sitten se vastapuoli onkin ajatellut meidän olleen kavereita. Käsittämättömän noloa ja nöyryyttävää.
Olen menettänyt jo toivoni. Onhan elämässä onneksi muutakin tavoiteltavaa kuin parisuhde.
Veikkaisin että aika monesti se olet kanssa ollut sinä joilla ei ole "kemiat kohdannut" miesten kanssa.
En ole se kenelle vastasit, mutta eihän sillekään minkään voi. Jos ei kohtaa niin ei kohtaa, ei sitä pysty pakottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yksi, jonka kanssa miehillä ei ikinä kemiat kohtaa. Olen vielä jotenkin sillä lailla vammainen, että koen aina ihan älytöntä yhteisymmärrystä ja luulen kemioiden kohdanneen, mutta sitten se vastapuoli onkin ajatellut meidän olleen kavereita. Käsittämättömän noloa ja nöyryyttävää.
Olen menettänyt jo toivoni. Onhan elämässä onneksi muutakin tavoiteltavaa kuin parisuhde.
Veikkaisin että aika monesti se olet kanssa ollut sinä joilla ei ole "kemiat kohdannut" miesten kanssa.
En ole se kenelle vastasit, mutta eihän sillekään minkään voi. Jos ei kohtaa niin ei kohtaa, ei sitä pysty pakottamaan.
Näinhän se on mutta en usko tuohon sepitykseen että hän ei olisi ikinä antanut ns pakkeja kenellekkään, varsinkin kun nainen on. Ei vaan ajattele tai muista niitä tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yksi, jonka kanssa miehillä ei ikinä kemiat kohtaa. Olen vielä jotenkin sillä lailla vammainen, että koen aina ihan älytöntä yhteisymmärrystä ja luulen kemioiden kohdanneen, mutta sitten se vastapuoli onkin ajatellut meidän olleen kavereita. Käsittämättömän noloa ja nöyryyttävää.
Olen menettänyt jo toivoni. Onhan elämässä onneksi muutakin tavoiteltavaa kuin parisuhde.
Veikkaisin että aika monesti se olet kanssa ollut sinä joilla ei ole "kemiat kohdannut" miesten kanssa.
En ole koskaan antanut miehelle pakkeja, jos sitä nyt tuossa tarkoitat. Miehet eivät ole ikinä lähestyneet minua vaan olen itse tehnyt aina kaikki aloitteet ja nämä tietty vain sellaisia kohtaan, joihin olen sitä vetoa tuntenut.
En tosin tiedä, miten tuo sinun kommenttisi liittyy edes minun kommenttiini? Kerroin tietenkin oman kokemukseni otsikon alla enkä kenenkään toisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yksi, jonka kanssa miehillä ei ikinä kemiat kohtaa. Olen vielä jotenkin sillä lailla vammainen, että koen aina ihan älytöntä yhteisymmärrystä ja luulen kemioiden kohdanneen, mutta sitten se vastapuoli onkin ajatellut meidän olleen kavereita. Käsittämättömän noloa ja nöyryyttävää.
Olen menettänyt jo toivoni. Onhan elämässä onneksi muutakin tavoiteltavaa kuin parisuhde.
Veikkaisin että aika monesti se olet kanssa ollut sinä joilla ei ole "kemiat kohdannut" miesten kanssa.
En ole se kenelle vastasit, mutta eihän sillekään minkään voi. Jos ei kohtaa niin ei kohtaa, ei sitä pysty pakottamaan.
Näinhän se on mutta en usko tuohon sepitykseen että hän ei olisi ikinä antanut ns pakkeja kenellekkään, varsinkin kun nainen on. Ei vaan ajattele tai muista niitä tapauksia.
Jaa, jatkoit aiheesta. Kannattaa nyt vaan uskoa siihen ”sepitykseen” ja lisäksi kommenttisi ei liity koko aiheeseen mitenkään. Tilanne on mikä on.
Se on nykyään kyllä hiukan hankalaa, kun tuntuu, että joka halvatun ihminen pelailee niitä pelejään kaikkialla eikä ihan _"normi"_ suhde kelpaa kellekään.
En kyllä itse edes etsi ketään, viihdyn ihan hyvin itsekseni - siis parisuhdemielessä.
Itsekään kun en niin mikään ruusu ole ("kukkiihan se perunakin"), niin en viitsi edes vaivautua, kun aina kaikki täytyisi tehdä alussa itse. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yksi, jonka kanssa miehillä ei ikinä kemiat kohtaa. Olen vielä jotenkin sillä lailla vammainen, että koen aina ihan älytöntä yhteisymmärrystä ja luulen kemioiden kohdanneen, mutta sitten se vastapuoli onkin ajatellut meidän olleen kavereita. Käsittämättömän noloa ja nöyryyttävää.
Olen menettänyt jo toivoni. Onhan elämässä onneksi muutakin tavoiteltavaa kuin parisuhde.
Veikkaisin että aika monesti se olet kanssa ollut sinä joilla ei ole "kemiat kohdannut" miesten kanssa.
En ole se kenelle vastasit, mutta eihän sillekään minkään voi. Jos ei kohtaa niin ei kohtaa, ei sitä pysty pakottamaan.
Näinhän se on mutta en usko tuohon sepitykseen että hän ei olisi ikinä antanut ns pakkeja kenellekkään, varsinkin kun nainen on. Ei vaan ajattele tai muista niitä tapauksia.
Itse tunnen kyllä pari naista, jotka eivät koskaan ole antaneet pakkeja kenellekään. Tiedän kaksi naista, joista ei koskaan kiinnostunut kukaan. Löysivät lopulta kumppanikseen jonkun toisen samanlaisen eli ottivat ensimmäisen, jonka saivat. Onko niin vaikea käsittää, että sellaisia naisiakin on, jotka eivät vaan kiinnosta miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yksi, jonka kanssa miehillä ei ikinä kemiat kohtaa. Olen vielä jotenkin sillä lailla vammainen, että koen aina ihan älytöntä yhteisymmärrystä ja luulen kemioiden kohdanneen, mutta sitten se vastapuoli onkin ajatellut meidän olleen kavereita. Käsittämättömän noloa ja nöyryyttävää.
Olen menettänyt jo toivoni. Onhan elämässä onneksi muutakin tavoiteltavaa kuin parisuhde.
Veikkaisin että aika monesti se olet kanssa ollut sinä joilla ei ole "kemiat kohdannut" miesten kanssa.
En ole se kenelle vastasit, mutta eihän sillekään minkään voi. Jos ei kohtaa niin ei kohtaa, ei sitä pysty pakottamaan.
Näinhän se on mutta en usko tuohon sepitykseen että hän ei olisi ikinä antanut ns pakkeja kenellekkään, varsinkin kun nainen on. Ei vaan ajattele tai muista niitä tapauksia.
Itse tunnen kyllä pari naista, jotka eivät koskaan ole antaneet pakkeja kenellekään. Tiedän kaksi naista, joista ei koskaan kiinnostunut kukaan. Löysivät lopulta kumppanikseen jonkun toisen samanlaisen eli ottivat ensimmäisen, jonka saivat. Onko niin vaikea käsittää, että sellaisia naisiakin on, jotka eivät vaan kiinnosta miehiä?
Oletettavasti hyvin ylipainoisia nämä naiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei tosiaan koskaan löydä ketään. Sitä on jotenkin vain niin erilainen jollain tasolla ettei kumppania löydy. Jossain vaiheessa kannattaa unohtaa koko juttu ja uskoa siihen että on yksin koko elämänsä.
Täällä yks joka on alkanut vähitellen pääsemään tuohon moodiin. Enää en yritä, koskan tiedän ettei mitään löydy kuitenkaan. Kiinnostukset eivät koskaan kohtaa, siis oikeasti koskaan.
Sama täällä, toivo on menetetty. Todella surullista mutta kun ei vaan ole tuuria tässä asiassa.
Ei minustakaan oo miehet koskaan kiinnostuneet, muutamaa varattua ja häirikköä lukuunottamatta ja heitä ei lasketa. Tai sitten on, mutta eivät ole tehneet kiinnostustaan mitenkään selväksi. Ymmärrän kyllä että se on aika hankalaa koska olen niin ujo ja arka niin en minä osaa lukea mitään pieniä vihjeitä. Ei varmasti ole helppoa miehellekään lähestyä naista joka vaikuttaa olevan täysin omiin maailmoihinsa uppoutunut, eikä näytä vihreää valoa ollenkaan. En osaa flirtata, enkä oikein uskalla katsoa silmiinkään. En myöskään osaa sanoa mitään, jäädyn vaan.
Ja sitten kun ne miehet joista itse kiinnostun ovat myös ujoja niin se helposti johtaa siihen, ettei kumpikaan tee mitään. Kummallakaan ei uskallus riitä.
En ole kaunotar, mutta kyllä ihan tavis, että enemmän se siitä ujoudesta on varmasti kiinni kuin ulkonäöstä, naisillakin. Kyllä naisenkin pitää edes sen verran omata itseluottamusta että näyttää edes vihreää valoa, eikä kulje leuka kiinni rinnassa olemassaoloaan anteeksipyydellen. Ei voi odottaa että mies tekee kaiken työn.
Vierailija kirjoitti:
Se on nykyään kyllä hiukan hankalaa, kun tuntuu, että joka halvatun ihminen pelailee niitä pelejään kaikkialla eikä ihan _"normi"_ suhde kelpaa kellekään.
En kyllä itse edes etsi ketään, viihdyn ihan hyvin itsekseni - siis parisuhdemielessä.
Itsekään kun en niin mikään ruusu ole ("kukkiihan se perunakin"), niin en viitsi edes vaivautua, kun aina kaikki täytyisi tehdä alussa itse. 🙂
Tämä! Kukaan ei sitoudu koska aina ”saattaa”tulla parempi kulman takaa. Aivan jo luovuttanut olen minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei tosiaan koskaan löydä ketään. Sitä on jotenkin vain niin erilainen jollain tasolla ettei kumppania löydy. Jossain vaiheessa kannattaa unohtaa koko juttu ja uskoa siihen että on yksin koko elämänsä.
Täällä yks joka on alkanut vähitellen pääsemään tuohon moodiin. Enää en yritä, koskan tiedän ettei mitään löydy kuitenkaan. Kiinnostukset eivät koskaan kohtaa, siis oikeasti koskaan.
Sama. Ja silti taas viime yönä näin unta kuinka tapasin ihanan miehen ja kaikki oli alusta saakka niin helppoa ja tunteet molemminpuolisia. Heräsin siihen kun tämä mies alkoi suudella minua ekaa kertaa..
Nyt on sitten taas koko päivä mennyt oudon surkeissa fiiliksissä. Ei ollut nimittäin eka kerta kun näen unta "siitä oikeasta" ja se on oikeasti niin todellisen tuntoista, että aina menee päivä kaksi siitä pettymyksestä toipumiseen ja sen sisäistämiseen että se oli tosiaan vaan unta.
N43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yksi, jonka kanssa miehillä ei ikinä kemiat kohtaa. Olen vielä jotenkin sillä lailla vammainen, että koen aina ihan älytöntä yhteisymmärrystä ja luulen kemioiden kohdanneen, mutta sitten se vastapuoli onkin ajatellut meidän olleen kavereita. Käsittämättömän noloa ja nöyryyttävää.
Olen menettänyt jo toivoni. Onhan elämässä onneksi muutakin tavoiteltavaa kuin parisuhde.
Veikkaisin että aika monesti se olet kanssa ollut sinä joilla ei ole "kemiat kohdannut" miesten kanssa.
En ole se kenelle vastasit, mutta eihän sillekään minkään voi. Jos ei kohtaa niin ei kohtaa, ei sitä pysty pakottamaan.
Näinhän se on mutta en usko tuohon sepitykseen että hän ei olisi ikinä antanut ns pakkeja kenellekkään, varsinkin kun nainen on. Ei vaan ajattele tai muista niitä tapauksia.
Itse tunnen kyllä pari naista, jotka eivät koskaan ole antaneet pakkeja kenellekään. Tiedän kaksi naista, joista ei koskaan kiinnostunut kukaan. Löysivät lopulta kumppanikseen jonkun toisen samanlaisen eli ottivat ensimmäisen, jonka saivat. Onko niin vaikea käsittää, että sellaisia naisiakin on, jotka eivät vaan kiinnosta miehiä?
Oletettavasti hyvin ylipainoisia nämä naiset?
Langan aloittajana kerron omasta puolestani, että bmi 21.
Menehän jo muualle jankkaamaan ja anna meidän keskustella otsikosta keskenämme.
Ikisinkkumies täällä joka tietää liian hyvin tuon tunteen. Joka päivä tulee mietittyä, että miten saisi tilanteen käännettyä.