Seurustelukumppanin lapset edellisestä suhteesta hiertävät minua
Olen kolmekymppinen nainen enkä ole missään vaiheessa halunnut äidiksi. Löysin muuten kivan miehen, olemme olleet jo jonkin aikaa yhdessä, mutta harmittaa miehen lapset edellisestä parisuhteestaan. En jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä, olen introvertti. Ainoa ihmissuhde mitä olen toivonut saavani elämääni on mies, jonka kanssa voin tapailla silloin tällöin. Olemme etäsuhteessa, joten siltä osin suhteemme toimii.
Nyt vaan olen tilanteessa, jossa joudun olemaan lasten kanssa tekemisissä enkä oikeasti nauti näistä hetkistä yhtään. Lasten kanssa on raskasta olla, en edes tiedä mistä heidän kanssaan juttelisin, kun en tiedä edes miten aikuisten kanssa pitäisi olla.
Jotenkin vaan en haluaisi tämän suhteen loppuvan tällaisen takia ja olen ajatellut, että lapset kasvaa nopeasti ja pian heilläkin on jo oma elämänsä. Mutta en tiedä, he ovat miehen elämässä loppuun asti enkä pidä ajatuksesta. Joudun esittämään "normaalia" ja sosiaalista ja se on minulle todella ahdistavaa.
Koska minulla ei ole ystäviä, joilta kysyisin apua, toivon että saan sitä teiltä. Millä tavalla tämän ongelman voisi ratkaista siten, ettei tarvitsisi lopettaa suhdetta?
Kommentit (13)
Tarkoitukseni ei ole olla sinulle ilkeä, mutta haluan sanoa, että lapset vaistoavat kaiken. On epäreilua, että heillä on elämässään aikuinen, joka kaihtaa heidän seuraansa eikä ole aito.
Olisi siis reilua sanoa miehelle, että vaikka tämä on vaikeaa, niin meillä on erilaiset elämäntilanteet, joten erotaan. Ja sinun pitää etsiä lapseton mies itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitukseni ei ole olla sinulle ilkeä, mutta haluan sanoa, että lapset vaistoavat kaiken. On epäreilua, että heillä on elämässään aikuinen, joka kaihtaa heidän seuraansa eikä ole aito.
Olisi siis reilua sanoa miehelle, että vaikka tämä on vaikeaa, niin meillä on erilaiset elämäntilanteet, joten erotaan. Ja sinun pitää etsiä lapseton mies itsellesi.
Nämä lapset pitävät minusta.. 🙄
Ap
Joo, ei kannata. Sori, että sanon suoraan mutta nyt on kokemus jo kahden lapsellisen miehen kans seurustelusta. Ne lapset tulee aina suhteen väliin, myös silloin jos alkuun tuntuu menevän hyvin. Kohta huomaat olevasi " vastapuolella", kun isä syyllisyydessään palvoo lapsiaan ja roolittaa sinut viholliseksi mikäli kehtaat mitään " vaatia" itsellesi. Sinä olet tyytymätön, miestä alkaa ahdistaa ja kierre on valmis.
Ja tämä voi tapahtua ihan minkä ikäisten lasten kyseessä ollessa tahansa. Isäihmisille riittää kevytsuhde, jossa saa seksiä säännöllisesti. Joskus myös kivaa yhdessäoloa, mutta into tähän panostamisen loppuu aika pian. Nainen on vakipillu, joka tyydyttää miehen tarpeet, rakkaus on sitten niitä lapsia varten.
Lopeta suhde ajoissa, ennen kuin siitä tulee vaikeampaa. Etsi itsellesi lapseton mies.
Voin kertoa, että tuo on asia, joka ei helpota ajan myötä. Minäkin luulin, että tottuisin, mutta seitsemässä vuodessa en ole tottunut. Eli järjestän asiat niin, että olen mahdollisimman vähän heidän kanssaan tekemisissä. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Ja kun tämä miehelle sopii, niin asiat ovat hyvin.
Täytyy lukea miehelle nämä kommentit, sillä alkoi vaivata, jos hän todella ajattelee että olen hänelle vain vakipillu. Pitää tutkia ennen hutkimista.
Ap
Tuo ei ehkä helpota. Parikymmenen vuoden päästä pukkaa lapsenlasta, lapsenlapset tulevat yhdessä ukkilaan hoitoon, jotta serkukset näkevät myös toisiaan, tulee lisäksi miniäpuolta tai vävypuolta...
jos lapset kuitenkin pitävät sinusta, niin sittenhän olet ollut oikein. Introverteilla on se hyvä puoli, että he eivät yleensä rasita sillä omalla olemisellaan toisen lapsia.
Kuinka paljon näet lapsia? Missä tilanteissa? Vai asuvatko lapset miehen kanssa? Sitten on vaikea yhtälö.
Miksi olet lasten kanssa tekemisissä, jos tarkoitus on olla etäsuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Täytyy lukea miehelle nämä kommentit, sillä alkoi vaivata, jos hän todella ajattelee että olen hänelle vain vakipillu. Pitää tutkia ennen hutkimista.
Ap
Voi luoja! Ei mies ajattele, että olet vakipillu. Keskustele mielummin siitä, kuinka toivoisit miehen panostavan teidän suhteeseen enemän. Jos ei onnistu, jätät. Moni mies ei panosta suhteeseen, ei osallistu kotitöihin ja pitää naista itsestäänselvyytenä. Siksi moni nainen eroaa pikkulapsi aikana. Siksi miehesikin on tod. näk. tullut jätetyksi.
Olen introvertti. Äiti itsekkin. Kaikki melkein aikuisia. Sulla ei oo helppoa. Itseäsi et voi muuttaa. Ootko miettinyt, että näkisit miestäsi kun hän ei ole lastensa kanssa? Ja näkisit miehen lapsia vain joskus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy lukea miehelle nämä kommentit, sillä alkoi vaivata, jos hän todella ajattelee että olen hänelle vain vakipillu. Pitää tutkia ennen hutkimista.
Ap
Voi luoja! Ei mies ajattele, että olet vakipillu. Keskustele mielummin siitä, kuinka toivoisit miehen panostavan teidän suhteeseen enemän. Jos ei onnistu, jätät. Moni mies ei panosta suhteeseen, ei osallistu kotitöihin ja pitää naista itsestäänselvyytenä. Siksi moni nainen eroaa pikkulapsi aikana. Siksi miehesikin on tod. näk. tullut jätetyksi.
Ja samasta syystä uusperheissä on niin paljon eroja. Mies siirtää lapsensa äitipuolen vastuulle.
Eri
Kyllä tässä pätee sääntö "lika barn leka bäst", eli ei noin erilaiset elämäntilanteet tule johtamaan siihen, että sina saat suhteesta haluamasi.
Tuskin pystyt muuttamaan asennettasi, joten ero on kaikille reiluin vaihtoehto.