Lasten käytös, onko normaalia?

Miten päiväkotipäivinä sujuu?

Entä päiväkodissa?

Entä päiväkotiaikoihin viikonloppuisin?

Onko pienemmällä muita leikkikavereita kuin sisarus?

Mitä ulkoilunne sisältää?

onko ulkonakin kiukuttelua?

Voisiko nuoremmalla olla 3v uhmaa, ja isommalla alkavaa 6v uhmaa?

Onko kummallakin oma huone/ oma nurkkaus, vai onko ajatus se, nukkuvat ja leikkivät yhdessä?

Ulkoiletteko kaikki yhdessä?

Voisiko isä ulkoilla toisen kanssa ja sinä toisen kanssa?

Millaiset leikkitilat teillä on kotona?

Molemmat jäävät aina päiväkotiin minussa roikkuen, mutta päivät sujuvat useimmiten hyvin. 3v uhmaa ja kiukkuaa toki päiväkodissakin syömiseen ja pukemiseen liittyvissä asioissa, mutta isompi ei.

Ulkoilemme joko yhteisellä pihalla, jossa samanikäisiä kavereita tai lähialueen puistoissa, joskus metsässä. Pari kertaa viikossa vaihdamme maisemaa, käymme lähikaupungin puistossa, kotieläintilalla tms. Teemme myös leikkitreffejä esim. pk-kavereiden kanssa. Varsinkin vanhempi kiukkuaa myös ulkona, mutta silti siellä sujuu paljon paremmin kuin sisällä.

Heillä on yhteinen iso huone, mutta tilaa olisi leikkiä muuallakin. Jostain syystä haluavat olla koko ajan yhdessä, vaikka menee tappeluksi. Yritän ohjata siihen, että toinen vaikka piirtäisi ja toinen tekisi legoja, mutta ei onnistu. Pakko härkkiä toisen tekemisiä ja rikkoa ne.

Ennen nukkuivat samassa huoneessa mutta enää se ei onnistu. Riehuvat ja villitsevät toisiaan, joten toinen vanhempi nukuttaa toisen ja toinen toisen.

Olemme nyt vuorotellen lomalla, joten päiväulkoilu useimmiten yhden vanhemman voimin. Illalla sitten joko kaikki yhdessä tai 2+2.

Viikonloput ovat menneet tällä ”lomakaavalla” jo pitkään eli ovat todella raskaita. Päiväkotipäivät vielä menee, koska sitä iltaa jää niin vähän. Todella pitkältä nekin kyllä tuntuu.

Pienemmällä ei oikein ole erillisiä omia kavereita, paitsi päiväkodissa.

Isomman raivo kohdistuu vain meihin vanhempiin, esim. isovanhempien kanssa on täysin ok ja käyttäytyy fiksusti. Mutta heti jos jompikumpi meistä tai molemmat liittyy seuraan, kiukkuaminen alkaa.

Ap (taas)

Meillä tuollainen ratkaistiin kehittämällä lapsille peli. Ekaksi valitaan palkinto jota molemmat haluavat todella paljon. Sitten kerrotaan lapsille että he voivat saada tuon himoitun asian jos voittavat pelin. Sitten säännöt.

Me piirrettiin 7 askelmaa. Alimmalle laitettiin ”lehmämagneetti”. Kerrottiin että heti kun lehmä pääsee ylimmälle askelmalle saavat sen palkinnon. Jos päivä menee kaikilla lapsilla sääntöjen mukaan lehmää nousee illalla askelman. Jos joku lapsista lyö toista tai on muuten väkivaltainen niin lehmä ei nouse. Jos toistaa asian niin lehmä laskee askelman. Lisäksi muusta huonosta kätöksestä annetaan varoitus ja jos sitä ei totella niin lehmä ei nouse. Eli väkivallasta heti rangaistus ja muista kielletyistä asioista varoitus ja jos ei korjaa käytöstä niin rangaistus.

Esikoinen oli sitä mieltä etteivät voisi koskaan saavuttaa palkintoa. No ei se tainnut viedä kuin 10-12 päivää niin saivat palkinnon. Sitten pelattiin vielä toinen kierros ja palkinto tuli paljon nopeammin. Sen jälkeen käytös oli jo parantunut niin paljon että homma voitiin unohtaa.

Toki meillä lapset ehkä vähän vanhempi (4, 5 ja 6 ehkä). Jos päivä tuntuu liian pitkältä ajalta niin voittehna laittaa useamman askelman ja jakaa päivän osiin eli esim aamupäivästä ja iltapäivästä arvioidaan erikseen ja lehmä voi nousta keskipäivällä ja illallakin.

Tsemppiä

Jutteletteko siitä, miltä tuntuu olla päiväkodissa ja millaisia hoitajat ja toiset lapset ovat? Voisiko kotona olla jopa vähemmän ulkoilua ja enemmän ihan oleilua, jos se päiväkotitouhujen jälkeen vielä väsyttää lisää?

Onko esikoisella riittävästi hänelle sopivia haastavampia tekemistä? Toivottavasti hänellä on isompien oikeuksia ja velvollisuuksia ja siis kohtelette lapsia huomioiden heidän erillaisen kehitystason.

Jos lapsilla on aikaa leikkiä niin oletatteko että he tekevät kaksistaan leikin? Vai menettekö kaveriksi istumaan lattialle ja autatte leikin alkuun ja opastette siinä? Itse menin vaikka hetkeksi legolaatikolle ja yllätin lapsia tekemään vaikka pikkuautoja. Ja voisiko niille tehdä legoista aitoja tienvarteen ja ehkä autotallin jne. Kun leikki alkoi sujua siirryin hiljaa pois omiin hommiini.

Itse olen todella rauhallinen, nörtti pasifisti... mutta väitän silti, että pienen ikäeron veljekset vääjäämättä jossain määrin tappelee. Meillä he ovat jo 4v ja 6v, joten riitaa ja muksimista on enää lukuisia kertoja päivässä.

Yksi lähestymistapa voisi olla myös sanoittaa lasten tunteita ja tilanteita. Eli mene tilanteeseen ja selitä että ”Jesellä” on nyt tosi paha mieli kun hajoitit hänen legotornin. Tehdäänpä Jeselle uusi torni yhdessä. Ja kerro samalla mikä sinua harmitti niin että menit rikkomaan toisen leikin. Onko sinulla väsy? Jne.

Meillä markkinoitiin pikkulapsiaikana muutamia arkea helpottavia termejä.

Sylipula/halipula termi otettiin käyttöön muistuttamaan meitä aikuisia että lapsien halipatteri tulee tankata riittävän usein. Eli jos istahdettiin lukemaan lehteä tai katsomaan telkusta urheilua niin pyydettiin usein lapsia syliin. Toisinaan istuivat pitkään ja toisinaan kävivät vain pikaisesti hakemassa läheisyyttä. Ja jos lapset olivat kovin kiukkuisia niin todettiin että olisikohan sinulla halipula ja otettiin kiukkuaa lapsi syliin ja luettiin vaikka yksi lastenkirja ja sitten oli taas parempi mieli.

Ruokarauha tarkoitti että niin lapsilla kuin aikuisillakin on oikeus syödä rauhassa. Tottakai me aikuiset jouduttiin kaatamaan juomaa, antamaan lisää ruokaa jne kesken ruokailun mutta hyvin nuoresta lapset oppivat odottamaan vähemmän tärkeitä asioita ruokailun jälkeen ja lisää ruokaakin sai usein vasta sitten kun aikuisella oli sopiva tauko omassa ruokailussa. Nyt lapset jo teinejä mutta edelleen kaikki ymmärtävät ruokarauha ja pöydässä ei ole elektroniikkaa, lehtiä ym kun syödään vaan keskitytään yhdessä ruokailuun.

Vastaavasti sekä lapsilla että aikuisilla on vessarauha ja nukkumisrauha.

Koetamme pyrkiä puhumaa jo lapsille kunnioittavasti ja esim hyvää leikkiä ei keskeytetty muuta kuin pakkotilanteessa (aikataulut saattoi hieman joustaa esim ruokailun alku) ja hyvää leikkiä ei tarvinnut koskaan kerätä yöksi pois ym. Kyselimme lapsilta heidän leikeistä ja kuuntelimme pitkät selitykset siitä mikä juna menee minnekin ja mitä se hakee jne. Ja koetimme osoittaa kunnioitusta heidän leikkiään kohtaan. Vastaavasti saatoimme sanoa että kohta äiti menee hetkeksi lepäämään. Saatte jatkaa nätisti leikkiä mutta jos ei onnistu niin tulette tekin levähtämään äidin viereen jne.

Kiitos kaikille vinkeistänne ja kommenteistanne! Tarrapalkintoa + isompaa palkintoa on isomman kanssa käytettykin aikoinaan ja ihan ok tuloksin. Sitä voisi kokeilla taas.

Oleilua ja rauhassa juttelua kaipaan minäkin, mutta eivät pysy paikoillaan. Riehuminen on jotenkin niin ”verissä”, että heti pitää ryhtyä juoksemaan asuntoa ympäri, möykkäämään ja heittelemään tyynyjä tms. Usein pitää ottaa väkisin viereen / syliin rauhoittumaan, kun ei muuten onnistu. Omalle luonteelleni kaikenlainen villeys, kiusanteko ja mölyäminen on vierasta ja siksikin kamalan rasittavaa.

Paljon sanoitamme sekä omia että heidän tunteitaan ja he ovat myös lahjakkaita verbaalisesti. Isompi on kylläkin hyvin varautunut eikä mielellään kerro, jos päiväkodissa on ollut riitaa tms. Yritämme tarjota monta mahdollisuutta puhumiseen illan mittaan, mutta ei tietty pakottaakaan voi. Luen myös kirjoja, joissa käsitellään aiheita, joita arvelen hänen pohtivan.

Isompi jotenkin taantuu pienemmän seurassa. On ihan erilainen, kun saa olla erillään toisesta. Täytyy varmaan vielä enemmän yrittää mahdollistaa omaa aikaa molemmille. Ehkä tämä joskus loppuu.

Ap

Suomessa ongelmallistetaan liikaa lasten normaalia käytöstä. Lasten kuuluukin riehua, kiukutella ja testata omia rajojaan eikä aina olla kiltisti. Relatkaa, ootte hyviä vanhempia. Ehkä ilmapiirikin paranee rentoutumisen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ongelmallistetaan liikaa lasten normaalia käytöstä. Lasten kuuluukin riehua, kiukutella ja testata omia rajojaan eikä aina olla kiltisti. Relatkaa, ootte hyviä vanhempia. Ehkä ilmapiirikin paranee rentoutumisen myötä.

No tätä mä just funtsin, että mikä on normaalin rajoissa. Meidän lapset riehuu & kiukkuaa 90 % ajasta, lopun 10 % käyttäytyvät ok. Tuntuu hämmentävältä, kun muiden eivät näytä toimivan samalla tavoin. Plus naapuri on kyllä antanut kuulua mielipiteensä lapsista... Sekin stressaa hirveästi, vaikka pitäisi kai jättää omaan arvoonsa, kun parhaamme kuitenkin teemme.

Ap

nykyajan ongelma, itsekuri puuttuu, tylsää kun ei oo valmiiksi kaikki kuten puhelimessa. adhd ja muut kirjot lisääntyy kovalla vauhdilla.tietysti vanhempien käytös myös vähän samanlaista...