Mistä Papin kanssa saa keskustella?
Jos esim menee kirkkoon ja olisi tilaisuus keskusteluhetkeen Papin kanssa, kuinka diipeistä aiheista on suotavaa alkaa puhumaan? Tuntuu jotenkin erikoiselta vaan marssia sinne ja alkaa puhumaan jotain arkaa. Tuntuu vähän kuin varastaisi sen paikan henkisen tilan itselleen. Mutta jossakin olisi saatava puhua, olisiko jokin muu järjestely mahdollinen? Niin, ettei se tulisi ihan puun takaa, vaan sen molemmat osapuolet tietäisi vähän etukäteen?
Kommentit (14)
Varaa seurakuntasi papilta tai diakonilta aika kahdenkeskiseen jutteluun.
Isäni on pappi ja porukka joskus vaan soittaa sille ja juttelee puelimessa, kun kasvokkain oleminen on niin vaikeaa monelle... Lisäksi voi jumalanpalveluksen jälkeen mennä juttelemaan, pyytämään rukousta tai sopia aikaa myöhemmälle. Se on heidän työtään, mene rohkeasti vain, etsi pappi jota on helppo lähestyä :)
Ja ainiin, puhua voi mistä vaan. Kaikilla ihmisillä on oma elämäntilanteensa. Voi mennä suoraan asiaan tai aloittaa sieltä mistä tuntuu itsestä helpolta.
Se on vähän kuin lääkärille menee, niin luulee että se oma vaiva on se noloin ja kamalin. Lääkäri on kuitenkin nähnyt jo vaikka mitä pahempaa
Vierailija kirjoitti:
Ja ainiin, puhua voi mistä vaan. Kaikilla ihmisillä on oma elämäntilanteensa. Voi mennä suoraan asiaan tai aloittaa sieltä mistä tuntuu itsestä helpolta.
Se on vähän kuin lääkärille menee, niin luulee että se oma vaiva on se noloin ja kamalin. Lääkäri on kuitenkin nähnyt jo vaikka mitä pahempaa
Mutta kun ne papit(/Papit) on sellaisia herttaisen näköisiä setiä ja tätejä. Tuntuu jotenkin rujolta mennä niille vuodattamaan mitään. Kun ei ole sattunut mitään onnettomuutta tms. akuuttia, vaan kyse on vaan omasta ajatuksenjuoksusta, jota ei kestä enää käsitellä vain yksin.
Puhua voi hyvinkin aroista asioista. Itsestäkin tuntuisi varmasti jotenkin vaikealta, mutta se on osa heidän työtään ja yleensä ovat tosi hyviä kuuntelijoita. Töissä tulee välillä seurattua sairaalapappien työtä ja ovat kyllä loistavia ja helposti heitä soitetaankin apuun, kun omat keinot ovat finito. Juuri sellaiset "lapsenlapseni murhattiin ja en pääse hautajaisiin, kun olen täällä ja voisiko joku pitää huomenna kanssani hautajaisten aikaan jonkun hiljentymishetken"-pyynnöt on ihana saada ohjata heille, koska omat paukut eivät todellakaan riittäisi. Ja ne papin penteleet saavat vielä meidätkin tuntemaan, että on ihan okei, ettei paukut riitä ja mielellään tulevat. Ihania ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Puhua voi hyvinkin aroista asioista. Itsestäkin tuntuisi varmasti jotenkin vaikealta, mutta se on osa heidän työtään ja yleensä ovat tosi hyviä kuuntelijoita. Töissä tulee välillä seurattua sairaalapappien työtä ja ovat kyllä loistavia ja helposti heitä soitetaankin apuun, kun omat keinot ovat finito. Juuri sellaiset "lapsenlapseni murhattiin ja en pääse hautajaisiin, kun olen täällä ja voisiko joku pitää huomenna kanssani hautajaisten aikaan jonkun hiljentymishetken"-pyynnöt on ihana saada ohjata heille, koska omat paukut eivät todellakaan riittäisi. Ja ne papin penteleet saavat vielä meidätkin tuntemaan, että on ihan okei, ettei paukut riitä ja mielellään tulevat. Ihania ihmisiä!
Tuo esimerkkitilanne nyt ei ole vielä mitään.
Vaikeistakin asioista keskusteleminen ja kuunteleminen on osa pappien työtä. Jos on ilmoitettu tyyliin 'pappi tavattavissa tilaisuuden jälkeen keskusteluja varten' voi aloittaa vaikka kertomalla, mistä haluaisi puhua. Jos papilla ei silloin ole aikaa käydä pitkää keskustelua, voi hän sopia toisen tapaamisen tai ehkä hän tietää, että joku toinen seurakunnan työntekijä voisi olla sopivampi keskustelemaan siitä aiheesta.
Kannattaa aloittaa kevyillä jutuilla. Kepapeista vaikkapa.