Olen avoliitossa naisen kanssa, jolla lapsi edellisestä parisuhteesta. Tunnen olevani ulkopuolinen omassa kodissani.

Nuo uusperhekuviot toimii yleensä niin pitkään kun molemmilla on omat asunnot.

Mitä naisesi on sanonut, kun olet tästä hänen kanssa keskustellut?

Harmi

Ei ole helppoa olla ihmisen kanssa jolla on jo lapsia jos itsellä ei ole..

Kannattaa keskustella naisesi kanssa tunteista. Nuo tunteet menee yleensä ohi ajan kanssa :)

Sellaista se on, ei ihmisen kanssa jolla on lapsia voi saada oikeaa aikuisten parisuhdetta, ne on useimmiten identiteetiltään ensisijassa mammoja ja isukkeja. Kun nykyään pitää asettaa lapsi aina edelle kaikessa. Ehkä jonkun kevytseurustelun niin että asutaan erillään. Olisi järkevää että nämä lapsia hankkineet eronneet pysyttelisivät kaltaisissaan eikä yrittäisi edes lapsettomia. Koska ei ne niitä ansaitse, vaan jonkun jolla on samat taakat kuin itsellä.

Kokeiltu on, totesin että ansaitsen parempaa kun en ole erehtynyt lisääntymään.

Toivottavasti ei ole omistusasunto.

Provo

En sekaantuisi mihinkään uusperhekuvioon. Ainoa vaihtoehto olisi se, että molemmat asuu omillaan.

:D

Kunpa nuo lisääntyjät tajuaisivat sinnitellä saman katon alla sen aikaa että saisi muksun kasvatettua omilleen. Itse menetin liian monta vuotta elämästäni kun rakastuin lapsia hankkineeseen. Ihana ihminen mutta kun siinä tulee valitettavasti paketin mukana ne lapset pilaamaan tilanteeseen syyttömienkin elämän, arjen ja juhlan.

Etkö ole onnistunut tutustumaan lapseen tai osallistu "perheohjelmaan"? Haluatko enemmän huomiota naiseltasi? Tämän ulkopuolelle jäämisen/jättäytymisen takia moni ydinperhekin hajoaa.

Muuttakaa erillenne.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keskustella naisesi kanssa tunteista. Nuo tunteet menee yleensä ohi ajan kanssa :)

Riippuu tästä henkilöstä kenen lapsi on.  Kumma ettemme olleet yhtään ulkopuolisia kun vain lapset ja minä kotona.

AP, sä voit myös pyytää naiselta erilaista kohtelua ja enemmän kahdenkeskistä aikaa, se on sinunkin kotisi jossa sinun pitää myös voida hyvin. Hänenkin pitää ymmärtää että parisuhde ei ole yhtä kuin perhe-elämä, ei ydin- eikä varsinkaan uusperheessä. Siinä aletaan mennä metsään jos lapsi on kaikessa mukana ja parisuhde jää aivan huomiotta.

Kannattiko muuttaa yhteen

Miksi ihmeessä olet lähtenyt mukaan tuollaiseen touhuun? Sinulle sopivia lapsettomia naisia on vaikka kuinka. Itse en lähtisi edes treffeille lisääntyjän kanssa.

Meillä toimii ihan hyvin. Nähdään kerran pari viikossa. Se sopii minulle. Isi saa hoitaa jälkikasvunsa kasvatuksen.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei ole omistusasunto.

On

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, ei ihmisen kanssa jolla on lapsia voi saada oikeaa aikuisten parisuhdetta, ne on useimmiten identiteetiltään ensisijassa mammoja ja isukkeja. Kun nykyään pitää asettaa lapsi aina edelle kaikessa. Ehkä jonkun kevytseurustelun niin että asutaan erillään. Olisi järkevää että nämä lapsia hankkineet eronneet pysyttelisivät kaltaisissaan eikä yrittäisi edes lapsettomia. Koska ei ne niitä ansaitse, vaan jonkun jolla on samat taakat kuin itsellä.

Kokeiltu on, totesin että ansaitsen parempaa kun en ole erehtynyt lisääntymään.

Jotenkin kummallinen ajatus, että lapsellisen pitäis jotenkin holhota lapsettomia ja heti kättelyssä ilmoittaa että sun kans en ala mitään. Kai se lapseton itse osaa päättää kenen kanssa suhteeseen ryhtyy. Ottakaa nyt itse vähän vastuuta omista valinnoistanne, ei se lapsellinen ketään pakota suhteeseen kanssaan. Ohitatte vaan reippaasti lapselliset kumppaninetsijät.