Leivänpaahtimen säätövastuu
Vaimoni haluaan leipänsä paahdettavan 3 tasolla, se on kuulemma se normaali taso. Itse haluan leipäni tasolla 4. Hänen mukaansa minun täytyy oman paahtoni jälkeen vaihtaa paahdin takasin "normaaliin" asentoon ettei hänen sitten tarvitse sitä tehdä. En voi olla ainoa jonka mielestä tuo on täysin järjetöntä, että minun pitäisi vaihtaa ensiksi 3->4 itseäni varten ja sitten takaisin 4->3 hänelle, eli aina minulle kaksi vaihtoa ja hänen ei tarvi ikinä vaihtaa. Ja kyllä, tästä saa ongelman tehtyä.
Kommentit (32)
Minä lopetin leivänpaahtimen käytön, sillä en voi sietää liian vähän paahtuneen leivän kumimaista tekstuuria. Paistan pannulla aamiaisleipäni, tulee siinä samalla kun paistaa muniakin. Näin ei tarvitse tinkiä rapsakkuudesta.
Meillä oli sama ongelma, eli tykätään eri paahtoasteista. Sovittiin, että kumpikin katsoo ihan itse sen säätönupin ennenkuin paahtaa. Sitten ei haittaa, vaikka toinen ei olisi sitä siirtänyt tai jos joku vieras sitä käyttää. Jokainen on vastuussa omista leivistään ja säädöistään.
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin leivänpaahtimen käytön, sillä en voi sietää liian vähän paahtuneen leivän kumimaista tekstuuria. Paistan pannulla aamiaisleipäni, tulee siinä samalla kun paistaa muniakin. Näin ei tarvitse tinkiä rapsakkuudesta.
Kiitos muistutuksesta. Lapsena ollessani äitini paistoi joskus ruislimpun viipaleita voissa. Täytyykin lähteä iltapalalle.
Ratkaisu: jokainen säätää paahtimen nollille lopuksi. Näin seuraava ei voi vahingossa paahtaa väärin.
Jokainen säätää itselleen tietty ennen paahtamista
Kypsän ihmisen ratkaisu tuohon on se että säädät leivänpaahtimen asentoon 4 ja sitten kiskot siitä sen säätönappulan irti niin ettei vaimo voi sitä säätöä enää vaihtaa. Jos vaimo vielä valittaa niin paiskot sitä leivänpaahdinta ympäri keittiötä. Niin, jos leivänpaahdin mukamas on suuri ongelma niin paiskotaan sitä sitten, heitetään se vaikka jorpakkoon, eipähän tarvitse kenenkään enää paahtaa leipiään, syökööt kaikki leipänsä paahtamatta jos ei kerran muu kelpaa. Ja jos vieläkin valitetaan niin ei tarvitse syödä mitään, kaadetaan kaikki ruoat lattialle ja heitetään jääkaappikin jorpakkoon.
Kun sanon "kypsän" ihmisen ratkaisu niin tarkoitan tietysti ihmistä joka on kypsynyt parisuhteeseensa. Ehkä on eron paikka. Tai ainakin tauon, todella pitkän tauon paikka.
--
Minulla oli aikoinaan tuollainen suhde jossa "ristiriidat ratkottiin" ja "ongelmista keskusteltiin" tuolla lailla tavaroita paiskomalla. Vaimoni mielestä ratkaisu suhteeseemme olisi ollut se että olisimme hankkinut lapsen. Minä taas olin kelvoton lurjus ja ratkaisin suhteemme ongelmat sillä lailla että otin eron. Olenpas minä kurja vastuuntunnoton hylkiö. Kyllähän sinne kaiken paiskomisen keskelle olisi pitänyt lapsi saada.
Hankkikaa Dualit paahdin. Siinä ei ole erillistä säätönappia leivän paahtoasteelle, leivän paahtoaste säädetään paahtoaikaa säätämällä joka kerta. Eli siis leivät paahtimeen ja paahdin päälle vääntämällä aikavalitsinta. Saa aina just sellaisia kuin haluaa. Dualit on muuten käytännössä ikuinen, omamme on ostettu 1997.
Kyllä vastuu on aina sillä, joka leipänsä sinne paahtimeen laittaa. Vaimosi voi painua kuuseen vaatimustensa kanssa.
Kysy vaimolta, haluaako hän sinun säätävän myös mikron kuumennusajan hänelle aina valmiiksi.
Miten voi olla niin vaikeaa naiselle käyttää yhtä säädintä? Vie kaksi sekunttia. Olen itse nainen ja osaan kyllä, ei tarvitse jonkun lähettää mitään avustajaa itselleni.
Tämä vastuu on raskas ja kuormittaa elämää huomattavasti. Olen syvästi pahoillani taakastanne.
Polvistu! Leivänpaahdin loukkaa n.......
Vierailija kirjoitti:
Tämä vastuu on raskas ja kuormittaa elämää huomattavasti. Olen syvästi pahoillani taakastanne.
No mutta näitähän asioita monet parit käytännössä arjessaan vääntää? Ja tuollaiset ukaasit kertoo aika paljon omasta kumppanista, kun ajattelee vain itseään ja että omat mieltymykset on se normaali johon kaikki pitää aina valmiiksi kalibroida.
Vierailija kirjoitti:
Polvistu! Leivänpaahdin loukkaa n.......
Tässeioomitäänjärkee?
Meillä tuo ratkaistiin niin että on kolme leivänpaahdinta. Punainen on viritetty mun ruispaloille, valkoinen puolison täysjyvävehnäpaahtoleivälle ja kolmas on vieraille.