Minkä ikäiselle lapselle kertoisit totuuden tämän isästä?

Älä kerro. Teidän välinne eivät kuulu lapselle. Aikuisellekaan lapselle.

Katkera äiti. Ongelmallinen asia lapselle.

Kyllä mä lapsena haluaisin tietää.... Pointti on siinä miten kertoo. Vanhemmuus säilyy läpi elämän, joten kannattaa etukäteen miettiä miten ja mitä asioita sanoo, niin ettei syytä vain muita... 

Jos lapsi on väleissä isäänsä ja tämä hänelle itselleen ok, niin sitä ei saa rikkoa.  Vaarana voi olla se, että omat välit lapseen huononee....

Kun lapsi on jo aikuinen, voi häntä käskeä ihan ottamaan selvää narsismista ja mitä se tekee lähimmäisille.  Itse ole oman äitini sairaudesta lukenut paljon netistä, ja se on yksi suuri syy miksi ymmärrän häntä tänä päivänä... en syytä äitiä vaan sitä sairautta, jolle hän ei voi mitään. 

Mielen sairauksista löytyy paljon tietoa...

Ja kun kertoo, niin syyttää sitä sairautta eli sitä narsismia, eikä sitä ihmistä...

Voi myös tuoda sen asian ilmi, että sun on täytynyt miettiä myös omaa elämääsi... ja jokaisen pitää loppujen lopuksi elää ensisijaisesti iteselleen. Kaikkia yksityiskohtia ei lapselle kannata kertoa, vaikka olisi minkä ikäinen... 

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro. Teidän välinne eivät kuulu lapselle. Aikuisellekaan lapselle.

Lapsi kyllä tietää meidän välimme. Isä kun haukkuu minua hänelle. Minulta hän ei ole toistaiseksi kuullut mitään, mikä ei olisi omin silmin nähtävissä.

Katso peiliin

Vierailija kirjoitti:

Katkera äiti. Ongelmallinen asia lapselle.

Ööö..mistä olen katkera?

Lapsihan on jo aikuinen, todellakin kertoisin. 

bibonlapsi kirjoitti:

Kyllä mä lapsena haluaisin tietää.... Pointti on siinä miten kertoo. Vanhemmuus säilyy läpi elämän, joten kannattaa etukäteen miettiä miten ja mitä asioita sanoo, niin ettei syytä vain muita... 

Jos lapsi on väleissä isäänsä ja tämä hänelle itselleen ok, niin sitä ei saa rikkoa.  Vaarana voi olla se, että omat välit lapseen huononee....

Kun lapsi on jo aikuinen, voi häntä käskeä ihan ottamaan selvää narsismista ja mitä se tekee lähimmäisille.  Itse ole oman äitini sairaudesta lukenut paljon netistä, ja se on yksi suuri syy miksi ymmärrän häntä tänä päivänä... en syytä äitiä vaan sitä sairautta, jolle hän ei voi mitään. 

Mielen sairauksista löytyy paljon tietoa...

Ja kun kertoo, niin syyttää sitä sairautta eli sitä narsismia, eikä sitä ihmistä...

Voi myös tuoda sen asian ilmi, että sun on täytynyt miettiä myös omaa elämääsi... ja jokaisen pitää loppujen lopuksi elää ensisijaisesti iteselleen. Kaikkia yksityiskohtia ei lapselle kannata kertoa, vaikka olisi minkä ikäinen... 

Minäkin siis ajattelen, että lapsena haluaisin tietää. Kokonaiskuvan saa vain, jos tietää kokonaisuuden. Toista ihmistä voi ymmärtää ainoastaan, jos hänelle puhuu asioista.

Lapsi ei ole hyvissä väleissä isänsä kanssa. Kukaan ei ole hyvissä väleissä isänsä kanssa. Poika itse on keksinyt tuon narsistisuuden, tietää siitä todella paljon.

Kertoisin lapselle totuuden isästään rauhallisesti ja järkiperäisesti. Valehtelu ja peittely aiheuttaa henkisiä ongelmia. Asioiden käsittely vapauttaa ja silloin henkisesti on parempi olla.

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin

Tarkennatko vähäsen. Mihin kohtaan siellä?

Kuka lapselle kertoisi totuuden? Isä kertoo oman puolensa asiasta ja sinä omasi. Totuus muodostuu kokonaisuudesta.

Naapurin 15-vuotiaalle klopille kerroin muutamia totuuksia sen isästä, eli sen että se on pelkkä vetelä pummi ja yhteiskunnan siivelläeläjä. No kloppi tokas siihen: "tossa nyt ei varsinaisesti ole mitään mitä en tietäs".

Minkään ikäinen lapsi ei tarvitse yksityiskohtia tai vanhempiensa välisiä solvauksia tällaisessa asiassa. Mutta voit kertoa hänelle painokkaasti, että ratkaisusi oli siinä tilanteessa ainoa mahdollinen. Voit kertoa sen vaikka kirjeessä, niin se jää hänelle tulevina vuosina uudelleen luettavaksi.

Lapsesi on siinä iässä, että hän haluaa muovata tähänastisesta elämästään ymmärrettävän tarinan. Anna hänelle siihen riittävästi työkaluja, mutta säästä raaoilta yksityiskohdilta tai valmiilta selityksiltä. Hän itse päättää, kuka on sankari ja kuka konna.

Mitä poika tarkoittaa ettet ollut hänen puolella eron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Kuka lapselle kertoisi totuuden? Isä kertoo oman puolensa asiasta ja sinä omasi. Totuus muodostuu kokonaisuudesta.

Isä kertoo omaa totuuttaan koko ajan. Minä olen ollut hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

bibonlapsi kirjoitti:

Kyllä mä lapsena haluaisin tietää.... Pointti on siinä miten kertoo. Vanhemmuus säilyy läpi elämän, joten kannattaa etukäteen miettiä miten ja mitä asioita sanoo, niin ettei syytä vain muita... 

Jos lapsi on väleissä isäänsä ja tämä hänelle itselleen ok, niin sitä ei saa rikkoa.  Vaarana voi olla se, että omat välit lapseen huononee....

Kun lapsi on jo aikuinen, voi häntä käskeä ihan ottamaan selvää narsismista ja mitä se tekee lähimmäisille.  Itse ole oman äitini sairaudesta lukenut paljon netistä, ja se on yksi suuri syy miksi ymmärrän häntä tänä päivänä... en syytä äitiä vaan sitä sairautta, jolle hän ei voi mitään. 

Mielen sairauksista löytyy paljon tietoa...

Ja kun kertoo, niin syyttää sitä sairautta eli sitä narsismia, eikä sitä ihmistä...

Voi myös tuoda sen asian ilmi, että sun on täytynyt miettiä myös omaa elämääsi... ja jokaisen pitää loppujen lopuksi elää ensisijaisesti iteselleen. Kaikkia yksityiskohtia ei lapselle kannata kertoa, vaikka olisi minkä ikäinen... 

Minäkin siis ajattelen, että lapsena haluaisin tietää. Kokonaiskuvan saa vain, jos tietää kokonaisuuden. Toista ihmistä voi ymmärtää ainoastaan, jos hänelle puhuu asioista.

Lapsi ei ole hyvissä väleissä isänsä kanssa. Kukaan ei ole hyvissä väleissä isänsä kanssa. Poika itse on keksinyt tuon narsistisuuden, tietää siitä todella paljon.

Kannattaa varmaan jutella pojan kanssa ja kysyä suoraan mitä hän haluaa tietää?? eli mihin tiettyihin kysymyksiin hän haluaa vastauksen... ja vastaa siihen totuuden mukaisesti, niin ettei itse syyllisty sen toisen haukkumiseen... 

Mun vanhemmat myös eros tuossa joitain vuosia sitten... ja mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että äitini haukkuu isää... se on asia mitä itse yrittäisin välttää...

Vierailija kirjoitti:

Mitä poika tarkoittaa ettet ollut hänen puolella eron jälkeen?

En ole varma. Puolustanut häntä isältään, ehkä. En ehtinyt kysyä tarkennuksia.

Tekeekö paljastukset hyvää lapselle vai sinulle? Isä oli ihan hirviö, niinpä jätin sinut hänelle... miltä kuulostaa?

Etkö voi kertoa vain omista kokemuksistasi ja tunteistasi? Ilman, että tuomitset, syyllistät tai nimität ex miehen narsistiksi. 

Voit myös miettiä tätä pojan kannalta miten hän välttäisi elämässään kyseiset tilanteet tai selviytysi niistä paremmin. Jos tällaisia asioita salaa, voi ne ilmentyä myöhemmin minkälaisina ongelmia vaan.

Pelastit itsesi AP?

Jätitkö siis poikasi narsistisen isän armoille?

Vai miksi poika kokee että et ollut hänen puolellaan?

Omassa lapsuuskodissani oli vähän samantyyppinen kuvio. Siinä on tainnut olla kaksi narsistia kilpasilla. Ei tullut kuitenkaan eroa, vaan isä kuoli.

Kyllähän meillä aika hirveä ilmapiiri oli silloin kun elettiin vielä perheenä. Kumpikin vanhemmista yritti kontrolloidaan toistaan ja ilmapiiri oli jäätävä silloin kun kumpikin oli paikalla yhtä aikaa.

Isän haukkumista olen saanut kuunnella lähestulkoon koko elämäni. Se ei todella ole helpottanut oloani eikä vapauttanut. Se on ollut vain ahdistavaa. Äidin oloa se varmasti on helpottanut.

Mutta en minä tee mitään sillä tiedolla, että isä kävi baarissa kun olin vauva, tai joi liikaa kaljaa kesälomareissulla.