Lue keskustelun säännöt.
Keittiöpsykologit: keskustelkaa kanssani tilanteestani, kiitos.
28.04.2008 |
Olen 39-vuotias yhden lapsen äiti. Yrittänyt tulla uudelleen raskaaksi viimeiset 3 vuotta siinä onnistumatta. Lapsemme on 4-vuotias.
Olen kyllästynyt vahtimaan ovulaatiota ja testailemaan. On tullut mieleen, että mitä jos lopettaisimme toisen lapsen yrittämisen. Hankkisin ehkäisyn ja alkaisimme tehdä valintoja sen mukaisesti, että meillä on vain yksi lapsi.
Olemme halunneet sitä toista ja säästäneet rahaa remonttiin, jotta toiselle lapsellekin saataisiin oma huone. Jos toista ei tulekaan, voimme käyttää rahamme kaikenlaiseen muuhun kivaan: matkustella enemmän, hankkia parempi auto jne.
Myös ikäni alkaa jo arveluttaa. Mutta silti tässä on ristiriitainen olo. Luopuako vauvaunelmasta kokonaan vai yrittää vielä?
Mitä te tekisitte sijassani?
Kommentit (30)
Kävisin paljon lenkillä ja laihduttaisin ylimääräiset kilot pois. Missään tapauksessa en tupakoisi enkä käyttäisi alkoholia. Sösin terveellisesti ja harjoittelisin rentoutumaan, esim. liittyisin astanga-joogaan.
Näin on meillä lapset saatu alulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt sitten sattuisi tärppäämään niin ei se vielä moneen vuoteen tarvitse omaa huonetta ja ehditte säästää vielä sittenkin.
paitsi, että minulla on ikää 8 vuotta vähemmän. Esikoinen on kohta 4 (ja siis ainokainen). Haaveilen kovasti toisesta, mutta toisaalta...ja toisaalta...lisäksi olen kroonisesti sairas, joten se on iso MUTTA kakkosen hankkimisessa.
Olen nyt pohtinut asiaa 2 vuotta ja nyt tullut siihen tulokseen, että haluan sen toisen lapsen. Matkustella ehtii ja ehtii ostamaan tavaroita ja keskittymään itseensä. Lapsia ei sitten enää saa kun se on myöhäistä. Enkä itse halua viiskymppisenä tajuta, että omaa mukavuudenhaluani myötäillen menetin mahdollisuuden saada toisen lapsen. (toki on muitakin seikkoja kuin mukavuudenhalu, kuten tuo sairauteni)
En osaa sanoa, mikä on sinulle oikea ratkaisu. Mutta meillä ruvetaan nyt yrittämään toista lasta. *jännää*
haluaminen on niin tunnepitoinen asia, ettei siinä järkeily auta.
Itse yritän todellakin iloita tästä yhdestä ja saada hänet täysjärkisenä mailmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuoden päästä olet mummoikäinen.
T:3
voi kuin ihmetellä tätä nykyajan meininkiä eli naisella ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa eli 1)ehkäistä, jolloin vauvaa ei yritetä tai 2) ei-ehkäistä, jolloin vauvaa yritetään ja ovista tikutetaan limoja pongataan jne. jne.
Itselleni sopii olla ehkäisemättä, mutta mitenkään sen enempää yrittämättä. Koska meille periaatteessa mahtuisi toinenkin lapsi en näe mitään syytä ehkäisylle. En myöskään pidä mistään ehkäisymenetelmästä, en halua syödä mitään hormoneja enkä sisuksiini mitään ylimääräisiä vempaimia.
Jos on tarkoitus, että meille tulee toinen lapsi, se tulee. Ellei, saanpa olla loppuelämäni ilman mitään ehkäisyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja suunnitelkaa elämäänne eteenpäin yksilapsisena perheenä. Jos tulet jossain vaiheessa raskaaksi, se on vain iloinen yllätys etkä tule ollenkaan murehtimaan siinä vaiheessa sitä että käytitkin lastenhuoneen remonttiin varatut rahat matkusteluun.
Vierailija:
Kävisin paljon lenkillä ja laihduttaisin ylimääräiset kilot pois. Missään tapauksessa en tupakoisi enkä käyttäisi alkoholia. Sösin terveellisesti ja harjoittelisin rentoutumaan, esim. liittyisin astanga-joogaan.
Näin on meillä lapset saatu alulle.
Minulla ei juuri ole ylimääräisiä kiloja. Painan 51 kg. En tupakoi koskaan ja käytän alkoholia kohtuudella. Syön paljon salaatteja ja pidän itsestäni huolta. Että aika paljon jo teenkin noita juttuja.
Lemmikkiä emme voi allergian takia ottaa, vaikka muuten kiva idea onkin.
Jotenkin ajattelen, että olen itse lähes valmis luopumaan yrittämisestä, mutta sitten minulla on kuitenkin huono omatunto ainoan lapsemme takia, että hän ei saa sisarusta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sitä mitenkään selvitelty? Vai ootko ollut useita vuosia hormoniehkäisyllä?
t. jooga tms. rentoutumista yms. ehdottanut
Enemmänkin niin, että toinen lapsi tulee, jos on tullakseen. Olen terve kaikin puolin. En tiedä, miksei ole tärpännyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalaa vaan saada stressi pois. Se ei lähde käskemällä. Mutta siksi ehkä ehdotitkin tuota Astanga-joogaa.
ap
Jopa niin tehokasta, että itse en ole uskaltanut siihen liikaa mukaan, etten mene solmuun :)
t. 15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ashtangaahan sanotaan länsimaiseksi suoritusjoogaksi.
Siinä varmaan vaipuisi koomaan :o
t. 15
Vaan keskitymme esikoiseemme ja jatkamme elämäämme eteenpäin kolmihenkisenä perheenä.
Siihen menee vähintään 3 vuotta ja sekin on kovin raskasta odottelua.
Sijoitettua lasta en ole oikein valmis ottamaan. Pelkään oman lapsemme jäävän jalkoihin, jos sijoitettu on kovin ylivilkas tms. Ja pelkään, etten osaisi kohdella heita tasapuolisesti. Rakastaisin varmaan omaani paljon enemmän ja se olisi väärä lähtökohta sijoitetulle.
ap
Minäkin haluaisin päästä tuohon mielentilaan.
Miten päästä syyllisyydestä, ettei ole yrittänyt tarpeeksi, jotta esikoisella olisi sisarus? Ja onko se sisarus aina sitten lopulta niin hieno asia?
ap
miksi pitäisi aloittaa ehkäisy, jos toinen lapsi kuitenkin periaatteessa olisi vähän myöhemminkin tervetullut?
Suomessa on paljon lapsia, joilla asiat ovat surkeasti. Harvaa on edes kasvatettu kunnolla. Jos yhden lapsen onnistuu lähettämään maailmalle täysjärkisenä, se on jo iso saavutus!
Nauttikaa elämästänne ja ottakaa vaikkapa lemmikki hellyydenkaipuuseen. Lapsikin tykkää varmasti!