Kokemuksia Venlafaxinista?

Googleta. Varmaan on positiivisiakin tarinoita, mutta paljon on negatiivisia, kuten omanikin. Teki musta tunteettoman zombin, joka olisi voinut istua vaan sohvalla ja tuijottaa seinää. Lopettaminen oli inhottavaa 2 viikon vieroitusoireiden takia. Mutta tulipahaan sekin myrkky testattua. Itselleni sopii Brintellix parhaiten kokeilemistani lääkkeistä masennukseen.

Täällä on ollut varmaan kymmeniä keskusteluita aiheesta jo. Hae ne.

Käytön aikana ihan ok, mutta ne lopetusoireet. 6 kk maanpäällinen helvetti. Enää ikinä en koskisi tuohon lääkkeeseen.

Tuo annos ei auttanut yhtään. 150 mg auttaa mutta orgasmit on mennyttä!

Eipä juuri auttanut. Ainoa hyöty oli, että jaksoi tehdä enemmän asioita. Sama paska masentunut olo oli kuitenkin jatkuvasti. Ja vieroitusoireet oli sitten niitä aivosähköiskuja, joita taisi kestää enemmän puolisen vuotta ja harvoin vielä toiset puoli vuotta.

En voi suositella, mutta sinun päätöshän se on, minkä riskin haluat aivojesi kanssa ottaa.

Pelasti henkeni. Kärsin vakavasta synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja halusin vain kuolla. Monia lääkkeitä koitettiin, mutta Venlafaxin pelasti minut. Ihan ensimmäiseksi en kuitenkaan sitä koittaisi. Ei tehnyt minusta tunteetonta, vaan aika lailla normaalin ihmisen.

Sivuoireet olivat mittavia, mm järkyttäviä öisiä lihaskouristuksia, hampaiden yhteenpureminen, silmien valonherkkyys. Lääke loppui kerran kesken mökillä ja vieroitusoireet olivat jotain jäätävää. Ne aivosähköiskut iskivät aina jos ei muistanut ottaa parin tunnin sisällä normaalista ottoajasta, mutta tämä oli jotain ihan muuta.. Paleli niin että nännit olivat tummansiniset, tärisin horkassa niin että mikään ei pysynyt sisällä vaan oksensin kaaressa. Ammeessa pärjäsin hetken aikaa kuumassa vedessä.

Mutta itse lopetus oli paljon helpompaa kuin olin kuvitellut. Niissä kapseleissa on pieniä palloja sisällä. Toisessa merkillä (en muista kummalla, geneerisellä vai juuri Venlafaxinilla!) on pienempiä sellaisia ihan hiutalemaisia ja toisessa isompia. Kun niitä isompia otti aina joka päivä yhden pois, niin lääkkeen lopetuksessa ei tullut minkäänlaista oiretta. Ei pienintäkään. Nyt olen ollut reilun vuoden ilman ja voin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Käytön aikana ihan ok, mutta ne lopetusoireet. 6 kk maanpäällinen helvetti. Enää ikinä en koskisi tuohon lääkkeeseen.

Lopetitko vähitellen? Eikö sinulle ohjeistettu että vieroitusoireiden tullessa pitää palauttaa se annostus josta ei tule oireita? Minä lähdin 300mg vähentämään enkä kärsinyt minkäänlaisia oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytön aikana ihan ok, mutta ne lopetusoireet. 6 kk maanpäällinen helvetti. Enää ikinä en koskisi tuohon lääkkeeseen.

Lopetitko vähitellen? Eikö sinulle ohjeistettu että vieroitusoireiden tullessa pitää palauttaa se annostus josta ei tule oireita? Minä lähdin 300mg vähentämään enkä kärsinyt minkäänlaisia oireita.

Joo. Pudotin annostusta vähitellen 75 mg:sta 4 kk:n aikana. Silti koko ajan oireita (psykiatri käski silti jatkamaan vähentämistä) ja 2 kk kokonaan ilman ja oireet meinasi tehdä hulluksi.

Käytön aikana ei minkäänlaisia vaikutuksia (ei pos. eikä neg.), mutta lopettaminen tosiaan maanpäällinen helvetti. Onneksi se itsellä kesti vain n. pari viikkoa.  Mutta saikkuahan tuota varten oli pakko ottaa. Lopetin ihan lääkärin ohjeistuksen mukaan, mutta liian nopealla tahdilla näköjään silti. Jotenkin jo aika kullannut muistot noista lopetusoireista, kun en kauheasti niitä enää osaa edes eritellä. Mutta melkeen kuin kahden viikon krapula jossa pienikin pään tai silmien liikauttaminen sai päähän aivan sairaan tärähdyksen tunteen, joka oli todella _todella_ epämiellyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytön aikana ihan ok, mutta ne lopetusoireet. 6 kk maanpäällinen helvetti. Enää ikinä en koskisi tuohon lääkkeeseen.

Lopetitko vähitellen? Eikö sinulle ohjeistettu että vieroitusoireiden tullessa pitää palauttaa se annostus josta ei tule oireita? Minä lähdin 300mg vähentämään enkä kärsinyt minkäänlaisia oireita.

Joo. Pudotin annostusta vähitellen 75 mg:sta 4 kk:n aikana. Silti koko ajan oireita (psykiatri käski silti jatkamaan vähentämistä) ja 2 kk kokonaan ilman ja oireet meinasi tehdä hulluksi.

Hui. Aika kurjaa että psykiatri ei ole osannut hommiaan. Tiedetään varsin hyvin että Venlojen lopettaminen on todella ikävää jos sitä ei tehdä kehon ehdoilla. Minulla oli selvä ohjeistus vieroitusoireiden myötä palata muutamaksi päiväksi annostukseen joka ei aiheuta oireita ja sitten taas koittaa hiukan eteenpäin.

Minulla oli käytössä 300mg/vrk useamman vuoden ja kyllä se pahan olon vei, mutta niin meni suurimmaksi osaksi hyväkin fiilis. Onnistumisista en saanut minkäänlaista tunnereaktiota ja kaikki alkoi maistua puulta. Nyt annosta on laskettu 225mg ja ainakaan toistaiseksi en ole kärsinyt vieroitusoireista.. Luin netistä, että voi olla melko pahojakin oireita kun annosta vähennetään mutta itselläni en ole huomannut mitään. Sanoisin että kannattaa kokeilla jos ei muiden lääkkeiden vaste ole riittävä.

Varo ettei mene maanisuuden puolelle, tarkkaile koko ajan olotilaasi!

Aika monille psyykelääkkeiden käyttäjille puhkeaa jossain vaiheessa maanis-debressiivisyys...

VIerotusoireet kauheita, pitää olla töistä poiskin  - niin hurjia muutamia päiviä ja kestävät jonkin aikaakin lievempinä. Googlaa lääkkeen nimellä ihmisten kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytön aikana ihan ok, mutta ne lopetusoireet. 6 kk maanpäällinen helvetti. Enää ikinä en koskisi tuohon lääkkeeseen.

Lopetitko vähitellen? Eikö sinulle ohjeistettu että vieroitusoireiden tullessa pitää palauttaa se annostus josta ei tule oireita? Minä lähdin 300mg vähentämään enkä kärsinyt minkäänlaisia oireita.

Joo. Pudotin annostusta vähitellen 75 mg:sta 4 kk:n aikana. Silti koko ajan oireita (psykiatri käski silti jatkamaan vähentämistä) ja 2 kk kokonaan ilman ja oireet meinasi tehdä hulluksi.

Hui. Aika kurjaa että psykiatri ei ole osannut hommiaan. Tiedetään varsin hyvin että Venlojen lopettaminen on todella ikävää jos sitä ei tehdä kehon ehdoilla. Minulla oli selvä ohjeistus vieroitusoireiden myötä palata muutamaksi päiväksi annostukseen joka ei aiheuta oireita ja sitten taas koittaa hiukan eteenpäin.

Mulla vaikutti siis jo se että otin sellaisen pienen murenan pois sieltä kapselin sisältä. Jo siitä tuli oireet. Oon todella herkkä lääkkeille. Eli ei olisi ollut mahdollista lopettaa Venlaa ilman lopetusoireita. Onneks olin silloin työtön, meinaan olisi pitänyt olla sairauslomaa koko se 6 kk ja vähän päälle. Puoliso piti huolta, olin itse melkein toimintakyvytön niiden oireiden takia.

Mulla on ollut yli 300 mg pitempään. En muista nyt, mikä on sallittu ylin annos. Mutta kärsin väsymyksestä ja liikaunisuudesta. Epäilin itse toista lääkettä, mutta se olikin Venlafaxiini, joka nukutti. Vähennettiin 225 mg:aan, jota käytän nyt masennuksen uusiutumisen ehkäisyyn. Myös ferritiinit tutkittiin ja ne oli tosi matalalla.

Alun perin lääkäri osastolla vain tulkitsi minun olleen masentunut. Ehkä kun koin syyllisyyttä, kun en mennyt sovittuihin aktiviteetteihin. Näytän ehkä syyllisenä kärsivältä. Noh sitten nostettiin nuo pikkuhiljaa maksimiin.

Ehkä välillä koen, että on ihan hyväkin olla masennuslääkityksellä, jos mieliala meinaa laskea tilapäisesti. Se pitää mielialaa korkeampana ja positiivisen normaalina.

On ollut kaikkia vastoinkäymisiä. Äitini kuoli 5 vuotta sitten dramaattisen sairastamisen jälkeen. Jonka tiimoilta jouduin osastolle. Olen myöskin skitsofreenikko ja elänyt harhoissa 10 vuotta. Sen takia ei ole työtä/koulutusta/kumppania etc. Ja tämä asia voi välillä olla masentavaa.

Olen myöskin käynyt läpi hel-vetillisen masennuksen 2000 luvun alkupuolella. Jolloin tapahtui kanssa kaikkea rankkaa. Niin ehkä tuo masennuslääke auttaa estämään, ettei vello synkissä muistoissa ym.

Huonona puolena Venlassa on se, että ei enää koe shoppailu-euforiaa. Tunteet ovat tasaisemmat. Ei ole niitä huippuja.

Te joille tullut vaikeampia lopetuspireita, kauanko olitte syöneet lääkettä emnen kuin päädytte lopettamaan?

Tunnetusti yksi masennuslääke paroksetiinin ohella, mistä tulee pahimpia vieroitusoireita.

Itse en koskaan aloittanut kyseistä lääkettä käyttämään, koska tuntui kuin olisin käynyt kummallisilla kierroksilla sitä käyttäessäni. Heräsin keskellä yötä siihen että päässä humisi, oli ihan outo olo enkä saanut nukuttua. Pupillit oli lautasen kokoset ja yksi kaveri kysyi mitä olen vetänyt kun silmäni näyttää niin kummallisilta. o.O Päivisin oli jotenkin rauhaton olo. Lääkäri päätti muutenkin aloittaa sen turhan isosta annoksesta. Kokemukseni n. 10 vuoden eri masennuslääkkeiden käytöstä on että masennuslääkkeiden teho harvoin kestää pitkään, niistä tulee lähes poikkeuksetta jonkinasteisia vieroitusoireita jotka voi olla tosi kurjiakin joita hoitotaho tuntuu aina haluavan nähdä sairauden oireina, vaikuttavat usein seksikykyihin heikentävästi ja niiden jälkeen olen todennut että ilmankin voi olla. Parhaiten olen aina voinut mitä pienempi masennuslääkeannos minulla oli. Muistan jossain vaiheessa masennuslääkkeiden käyttöä että mietin että parempi kuin olisin kuollut kun mikään ei tunnu miltään kun annosta oli vaan hilattu ylemmäs ja ylemmäs. Todella toimivat joo. Mitä isompi annos, sen lamaantuneempi olo. Alun energiaryöpyn jälkeen teho vaihtui lähinnä semmoiseksi "nääh mikään ei kiinnosta onpa välinpitämätön" olo fiilikseksi.

Yliarvostettuja suureksi osaksi ja tuntuu että jotain haittaakin jäänyt. Nautinnollinen seksi on enää muisto vain.

Tuli aivan kauheat vieroitusoireet jotka kestivät noin kuukauden, kun vaihdoin lääkettä kun ei toiminut enää. En suosittele kyseisen lääkkeen aloitusta kenellekään.

Olen kokeillut 7 eri masennuslääkettä ja tuo oli bupropionin kanssa toinen jota en pystynyt käyttämään sivuoireiden takia. Päässä jatkuvasti sellainen kihelmöivä tunne ja lievää huimausta. Ei pystynyt keskittymään töissä. Lisäksi erektio hävisi täysin.

Mitään lopetusoireita ei ollut kun lopetin 150mg annoksen 2kk käytön jälkeen, erektiokin tuli takaisin. Muutenkaan ei mistään 7:stä masennuslääkkeestä ole tullut lopetusoireita.

Vierailija kirjoitti:

Käytön aikana ei minkäänlaisia vaikutuksia (ei pos. eikä neg.), mutta lopettaminen tosiaan maanpäällinen helvetti. Onneksi se itsellä kesti vain n. pari viikkoa.  Mutta saikkuahan tuota varten oli pakko ottaa. Lopetin ihan lääkärin ohjeistuksen mukaan, mutta liian nopealla tahdilla näköjään silti. Jotenkin jo aika kullannut muistot noista lopetusoireista, kun en kauheasti niitä enää osaa edes eritellä. Mutta melkeen kuin kahden viikon krapula jossa pienikin pään tai silmien liikauttaminen sai päähän aivan sairaan tärähdyksen tunteen, joka oli todella _todella_ epämiellyttävää.

Mullakin oli tuollaisia kokemuksia, kuin sähköiskutuntemuksia. Käytin escitalopramia. Kun katsetta liikautti, tuntui kummallinen humahtava tunne kuin sähköisku olisi mennyt aivojen läpi ja olisi ollut tosi outo olo hetken aikaa.  Olo päässä oli tosi outo ja semmoinen epämääräinen olo yhdistettynä tuohon. Jotenkin se yhdistyi juuri silmien liikauttamiseen. Fyysisesti epämukava olo.

Tällaisia tuntemuksia koin jos pääsi käymään niin että lääke unohtui ottaa. Jos en ottanut sitä säännöllisesti tietttyyn kellonaikaan, niin alkoi näitä sähköiskuja tuntumaan. Se oli jotain ihan luonnotonta se olo mitä koki. Joskus saatoin lähteä kesken työpäivän hakemaan näitä lääkkeitä koska en voinut tehdä töitäni jos lääke oli unohtunut ottaa. Keskittyminen tuollaisessa olossa oli hankalaa.

Pahin olo oli kerran kun unohtui resepti uusia ja olin kolme pv ilman lääkettä. Se oli jotain sanoinkuvaamattoman hirveää. Mietin ainoastaan kuin joku narkkari että tarvin sitä lääkettä että olo normalisoituu ja sähköiskut katoaa.

Kun minulle määrättiin masennuslääkkeet, lääkäri sanoi että ei aiheuta riippuvuutta. Oi hyvän tähden mitä lässytystä. Tehkää taustatyö ennen aloitusta niin tiedätte mihin ryhdytte. Lääkäriltä en enää luota saavani kovinkaan kattavaa kuvaa lääkkeistä.