Miksi koet oikeudeksesi arvostella muita?

Voisitko täsmentää, kertoa vaikka esimerkin? Nimittäin kaikki ihmiset toimivat kuvaamallasi tavalla. Itseä kohtaan ymmärrys on aina suurempi, koska omat ajatuksemme ja kokemuksemme tunnemme, emme muiden. Jos pääsisimme toisten pään sisään, voisi ymmärrystäkin herua muille kuin itselle.

Sitten on niinkin, että tietyille ihmisille sallitaan käytös, jota toisessa paheksutaan. Eli työpaikan valtaryhmään kuuluva saa puhua ja toimia, miten haluaa, mutta valtaryhmän ulkopuoliselle sama käytös ei olekaan sallittua ja se on jotain aivan hirveää. Kiusaaja saa toimia, kuten haluaa, hänhän vain tasaa puntteja, mutta uhri puolustautuessaan ei omaakaan samoja oikeuksia. Ihminen on sokea muille ja siksi itselleen.

Koska te muut käyttäydytte väärin.

Just.

Miksi sinä itse arvostelet tässä muita? Tekopyhä.

Jos itse noudatan sääntöjä, ja joku toinen viis veisaa, katson taatusti oikeudekseni arvostella tätä piittaamatonta henkilöä.

Voisit ap mennä peilin eteen ja kysyä tätä itseltäsi. Sillä aloituksesi on silkkaa muiden arvostelua ja huonosti piilotettua itsekorostusta.

Oilko aloittaja nyt käynyt niin, että olet iloisesti unohtanut omat tekosi ja lahjakkaasti muista muiden teot?

Riippuu vähän arvostelutavastakin. Jos arvostelet jotakin siksi, että se on sinun mielestäsi väärin, se tuomitaan helpommin. Jos taas arvostelet toista, koska hän rikkoo yleisiä sääntöjä/lakeja, niin se sallitaan helpommin.

Toisten arvostelu ja uteliaisuus kuuluvat ihmisluontoon. Sen sijaan som. a*i ei kuulu.

Minulla on erustuslakiin perustuva itsemäämisoikeus.

Minä olen ainakin parempi ihminen kuin moni muu, ja siksi katson, että minulla on oikeus arvostella. Olen suvaitsevainen, arvostan erilaisia ihmisiä, pyrin edistämään hyviä asioita, kuten tasa-arvoa, huomioin eläimiä ja ympäristöä jne.

Jos joku on näissä asioissa ihan päinvastoin ajatteleva ja toimiva, niin on mielestäni aika selvää, että minulla on oikeasti parempana ihmisenä oikeus häntä arvostalla. Vaikea ymmärtää, miksei olisi.

Nuorempana arvostelin muita. Kasvettuani aikuiseksi ymmärsin, että olin lapsellinen ja keskenkasvuinen ja muiden kohtaan suunnattu arvostelu johtui omista käsittelemättömistä riittämättönyyden tunteista ja pettymyksistä.

Tuota... en arvostele muiden käytöstä niin kauan kuin se ei loukkaa lakeja ja kavenna muiden mahdollisuutta elää rauhassa. Maailmaan mahtuu erilaisia ihmisiä ja erilaisia tyylejä elää ja olla!

Mutta rikollisuus ja muiden vahingoittaminen eivät ole ok. Sen verran yhteiskuntavastuuta pitää itse asiassa kyllä ollakin, että muiden rötöstelyä ei suvaita ja katsota sormien lävitse. Jos joku kavaltaa yhteisiä rahoja, turmelee luontoa tai hyväksikäyttää ihmisiä, miksi sitä pitäisikään suvaita vaieten? Tuo on vähän kuin kiusaamisen kanssa, ne hiljaiset sivustakatsojat ovat syyllisiä myös.

Arvostellaan koska arvot eivät kohtaa. Se ei kuitenkaan vie toisen arvoa, että arvomme ovat erilaiset.