10v vanha juttu kalvaa vieläkin, mies ihastui toiseen

Puhuitteko asian silloin halki? Juurta jaksaen?

Ei sitä unohda.

Siksi monet eroaa pettämisen jälkeen, kun ei sitä voi unohtaa!

Varmasti se on sellainen kokemus jota et voi unohtaa. Se on järkyttänyt perusluottamustasi tätä ja kaikkia henkilöitä kohtaan. Eri asia on se voiko sen antaa todella anteeksi ja päästää irti. Mutta se ei voi unohtua. Henkinen uskottomuus on mielestäni pahempaa kuin pelkkä fyysinen uskottomuus.

Meillä sama mutta kyse oli työkavereista johon mies oli ihastunut ja lähetellyt viestejä. Siitä kohta kaksi vuotta aikaa kun asia tuli ilmi ja vieläkin se nousee mieleen ja tuntuu pahalta. Varsinkin kun mies tällä hetkellä aivan ihana. Suhde voi hyvin ja rakkautta on. Silti se kalvaa aina välillä. Miten päästä yli asiasta.

Eihän sitä välttämättä unohda sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta voit hyväksyä tapahtuneen ja jatkaa elämääsi normaalisti. Kyllähän tuollaista voi tapahtua kenelle vain, sinullekin. Ihmiset tekevät virheitä.

Sanoisin että hyväksy tapahtunut ja jatka eteenpäin. Mies varmaan katuu asiaa itsekin ja siinäkin mielessä olisi aika epäreilua palata siihen yhä uudestaan jos asia on jo käsitelty. Jos asia tuntuu kovin vaikealta, niin käsittele se mieluummin ammattilaisen kanssa.

Täytyy olla tosi kovapäinen että pystyy unohtamaan kumppanin pettämisen.

Itse en pystynyt. Mieheni piti eri naisia -90 luvulla. 2000 luvun alussa hän minulle niistä kertoi. Puhuttiin ja yritettiin vielä jatkaa liittoa mutta ei onnistunut, luotto oli mennyt. Erottiin muutaman vuoden päästä.

Se kertoo miehestäsi sen, että kun parempi nainen osuu kohdalle sinä olet vain varalla. Ei kukaan kumppaniaan kunnioittava viestittele ihastukselleen muuten. Hyvä vain ettei unohdu. Osaat olla varpaillaan kun tilanne taas eskaloituu.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla tosi kovapäinen että pystyy unohtamaan kumppanin pettämisen.

Itse en pystynyt. Mieheni piti eri naisia -90 luvulla. 2000 luvun alussa hän minulle niistä kertoi. Puhuttiin ja yritettiin vielä jatkaa liittoa mutta ei onnistunut, luotto oli mennyt. Erottiin muutaman vuoden päästä.

Mutta jos ei olekkaan pettänyt fyysisesti? Vain henkisesti?

Moni nainen päättää jäädä liittoon, kunnes lapset muuttavat pois, paljon helpompaa lasten kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Se kertoo miehestäsi sen, että kun parempi nainen osuu kohdalle sinä olet vain varalla. Ei kukaan kumppaniaan kunnioittava viestittele ihastukselleen muuten. Hyvä vain ettei unohdu. Osaat olla varpaillaan kun tilanne taas eskaloituu.

Siis mitä mä just luin? Ihanko oikeasti väitätte, että jos yli 12 vuoden liiton aikana ihastuu johonkin ja laittaa viestiä kyseisen henkilön kanssa tarkoittaa se heti sitä että vaihtaisi oman kumppaninsa pois? Ei hitto mitä ajattelua!

Riippuu viestittelyn tasosta ja määrästä.

Tää nyt on ihan älytöntä, jos pettämiseksi lasketaan se että viestittelee jonkun toista sukupuolta olevan kanssa, mikäli ne viestit eivät ole sellaisia että kyseessä on selvä ihastus. 

Ootteko ajatelleet että jotkut rakastu myös samaa sukupuolta oleviin? Kenenkään samaa sukupuolta olevan kanssa ei myöskään pitäisi viestitellä siis.

Olen joskus fb:ssä viestinyt työkavereiden kanssa myös vapaa-ajalla, mutta en ikinä lähtisi kenenkään heistä kanssa kahdestaan yhtään mihinkään, poislukien ehkä työlounas. Työkaverit on kaikki miehiä, joten jos en voi lounastaa työkavereiden kanssa niin sitten pitäisi syödä yksin. Meillä on tässä ruokala jossa syödään.

Vierailija kirjoitti:

Se kertoo miehestäsi sen, että kun parempi nainen osuu kohdalle sinä olet vain varalla. Ei kukaan kumppaniaan kunnioittava viestittele ihastukselleen muuten. Hyvä vain ettei unohdu. Osaat olla varpaillaan kun tilanne taas eskaloituu.

Kymmenen vuotta on pitkä aika, jonka kuluessa mies on saattanut muuttua perusteellisesti, aikuistua noiden asioiden suhteen. Ihastumisia tulee ja menee varmasti melkein jokaisella, mutta puolison selän takana tapailu on pelkkää keskenkasvuista typeryyttä. Kaikki eivät kuitenkaan kasva aikuiseksi koskaan.

Miehet eivät kestä lapsiperhehelvettiä.

Yksiavioisuus on typerä myytti. Kenellekään ei riitä vain yksi ihminen, eri ihmisten kanssa täyttyy erilaiset tarpeet.

Uskollisuus on toki toteutettavissa, mutta tuskin se kenellekään pitkässä parisuhteessa elävälle täysin kivuton ja luonteva tila on.

Nykyään ajatellaan kuitenkin näköjään niin, että mitään liiton ulkopuolista säätöä ei saa olla ja heti on kaikki pilalla. Mutta tosiasiallisesti tässäkin tapauksessa se varsinainen ongelma on kai salailu, eikä toisesta ihmisestä energian saaminen.

Entä jos olisikin lupa elää vapaammin? Lupa innostua uusista kohtaamisista? Lupa kokea itsensä haluttavaksi? Mitä haittaa siitä sinulle olisi? Jos toisten ihmisten seura olisi ok parisuhteen sisällä, ei tarvitsisi pelätä eroa ja uuteen kumppaniin lennosta vaihtamista.

N41

Vierailija kirjoitti:

Yksiavioisuus on typerä myytti. Kenellekään ei riitä vain yksi ihminen, eri ihmisten kanssa täyttyy erilaiset tarpeet.

Uskollisuus on toki toteutettavissa, mutta tuskin se kenellekään pitkässä parisuhteessa elävälle täysin kivuton ja luonteva tila on.

Nykyään ajatellaan kuitenkin näköjään niin, että mitään liiton ulkopuolista säätöä ei saa olla ja heti on kaikki pilalla. Mutta tosiasiallisesti tässäkin tapauksessa se varsinainen ongelma on kai salailu, eikä toisesta ihmisestä energian saaminen.

Entä jos olisikin lupa elää vapaammin? Lupa innostua uusista kohtaamisista? Lupa kokea itsensä haluttavaksi? Mitä haittaa siitä sinulle olisi? Jos toisten ihmisten seura olisi ok parisuhteen sisällä, ei tarvitsisi pelätä eroa ja uuteen kumppaniin lennosta vaihtamista.

N41

Kaikki eivät halua olla jakorasioita ja arvostavat yksiaviollisuutta ja luotettavuutta itseään ja kumppaniaan kohtaan.

Aina on parempia, luuleeko ihan oikeasti nämä uskollisuuden vaalijat olevansa niin ainutlaatuisia, käsittämätöntä itsepetosta.

Vierailija kirjoitti:

Yksiavioisuus on typerä myytti. Kenellekään ei riitä vain yksi ihminen, eri ihmisten kanssa täyttyy erilaiset tarpeet.

Uskollisuus on toki toteutettavissa, mutta tuskin se kenellekään pitkässä parisuhteessa elävälle täysin kivuton ja luonteva tila on.

Nykyään ajatellaan kuitenkin näköjään niin, että mitään liiton ulkopuolista säätöä ei saa olla ja heti on kaikki pilalla. Mutta tosiasiallisesti tässäkin tapauksessa se varsinainen ongelma on kai salailu, eikä toisesta ihmisestä energian saaminen.

Entä jos olisikin lupa elää vapaammin? Lupa innostua uusista kohtaamisista? Lupa kokea itsensä haluttavaksi? Mitä haittaa siitä sinulle olisi? Jos toisten ihmisten seura olisi ok parisuhteen sisällä, ei tarvitsisi pelätä eroa ja uuteen kumppaniin lennosta vaihtamista.

N41

Minä kirjoitin myös sillä ajatuksella (kommentti 13/15), että parisuhteen ulkopuolisia ihastumisia ei pitäisi  salailla vakikumppaniltaan, etenkään jos on tarve edetä ihastumisensa kanssa tapailuasteelle. Jos ei pysty suoraselkäisesti kertomaan kumppanilleen, että haluaa käydä kahvilla ihastuksensa kanssa, ei myöskään tapaile sitä toista. Kypsä aikuinen ihminen ei pelaile toisten luottamuksella.

Sitä en usko, että kaikki ihmiset olisivat pohjimmiltaan moniavioisia. Arvioin noin ihan itseäni haastateltuani. :) Olisi mielenkiintoista nähdä oikeita tutkimuksia aiheesta. Voisi kuvitella, että se on ollut runsaasti tutkittu aihe monenkin tieteenalan näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Yksiavioisuus on typerä myytti. Kenellekään ei riitä vain yksi ihminen, eri ihmisten kanssa täyttyy erilaiset tarpeet.

Uskollisuus on toki toteutettavissa, mutta tuskin se kenellekään pitkässä parisuhteessa elävälle täysin kivuton ja luonteva tila on.

Nykyään ajatellaan kuitenkin näköjään niin, että mitään liiton ulkopuolista säätöä ei saa olla ja heti on kaikki pilalla. Mutta tosiasiallisesti tässäkin tapauksessa se varsinainen ongelma on kai salailu, eikä toisesta ihmisestä energian saaminen.

Entä jos olisikin lupa elää vapaammin? Lupa innostua uusista kohtaamisista? Lupa kokea itsensä haluttavaksi? Mitä haittaa siitä sinulle olisi? Jos toisten ihmisten seura olisi ok parisuhteen sisällä, ei tarvitsisi pelätä eroa ja uuteen kumppaniin lennosta vaihtamista.

N41

Jos yksiavioisuus on niin vaikeaa, niin ehkä silloin ei pidäkään ryhtyä parisuhteeseen, vaan elää sinkkuna, niin saa vapaasti toteuttaa itseään. En ymmärrä niitä, jotka alkavat parisuhteeseen ja sitten valittavat, ettei yksi ihminen riitä. Miksi rupesit? Kai se oli ennakolta tiedossa, että parisuhteessa on oletusarvona yksiavioisuus.

Eri asia sitten, jos on alunperinkin sovittu, että saa olla muitakin. Tosin en ymmärrä täysin tätäkään. Miksi leikkiä parisuhdetta, jos oikeasti haluaa useita kumppaneita. Eikö silloinkin olisi yksinkertaisempaa elää sinkkuna. 

No, onneksi minun ei tarvitsekaan ymmärtää. Minä kykenen kyllä elämään yksiavioisessa suhteessa ja edellytän sitä myös puolisoltani. Muussa tapauksessa hän on vapaa siirtymään eteenpäin.