Ennen meitä tervehdittiinkin etukkeella herra.
Ennen voimaa kunnioitettiin ja ihasteltiin.
Ennen vallankumousta arvostettiin pituutta ja voimaa.
Minäkin kasvoin sellaisessa ympäristössä jossa ihailin isää ja huomasin kuinka lähiympäristö kunnioittaa perheen johtajaa.
Kerran kysyin isältä että miten vahva oikein oletkaan.
Isä kertoi että kykenee laittamaan seinän kumoon. Hän meni asentoon jossa näytti työntävän seinää.
En halunut että isä kaataa seinän kumoon. Isä huomasi huolen pienen pojan kasvoilla.
-Etkö halua että kaadan seinän vuoksesi?
Olin sitä mieltä että saa kaataa jos laittaa seinän takaisin.
Samassa äiti kutsui meidät päivälliselle. Kuningas kaappasi minut syliini ja tunsin itseni perheen prinssiksi.
Ennen meikäläisiä tervehdittiin rapussa herroina ja niiattiin.
Ei enää mitään arvostusta.