Haaveilen sellaisesta elämästä, että asun monessa eri maassa töitä tehden

Just nyt koronan aikaan saat olla onnellinen jos edes Suomessa on duunia

No ei tietenkään nyt pidä lähteä yhtään mihinkään, ei ehkä vielä ensi vuonnakaan mutta saa silti haaveilla ja suunnitella! Se pitää mielen pirteänä.

Vierailija kirjoitti:

Just nyt koronan aikaan saat olla onnellinen jos edes Suomessa on duunia

Väittäisin, että jokaisesta aloituksessa mainitusta paikasta löytää helpommin töitä kuin Suomesta.

Kyllä tuota vähän aikaa jaksaisi, mutta reissaamisestakin menee hohto, jos siitä tulee elämän sisältö. Pidemmän päälle hyvin kuluttavaa tuollainen ees taas hyppeleminen. Mutta ei kun kokeilemaan, jos kiinnostaa (sitten kun koronatilanne parempi). Toki työnsaanti ei ihan niin yksinkertaista ole kuin voisi luulla. 

voihan sitä tehdä vaikka minkälaisia töitä etänä mistä tahansa.

Itse olen tehnyt tätä, ja koen että jos ei ole mitään tiettyä kohdetta mielessä vaan menee sen mukaan, mistä saa töitä niin on PALJON helpompi löytää töitä tällä tavalla.  Täytyy vaan pitää mielessä, että se työ ei välttämättä ole yhtään ihanaa vaan se voi olla jopa aika karseaa. Sen takia tosiaan täytyy olla rahaa säästössä, jos onkin sietämättömät työolot eikä auta muu kuin kävellä pois ennen kuin on saanut edes ensimmäistä palkkaa (itselleni kävi näin Espanjassa). Jos valmis asumaan ei niin hohdokkaasti, hostelleissa tai airbnb:ssä voi asua edullisesti, kaikista paras diili olisi tietysti työnantajan kustantama asunto mitä monessa maassa harrastetaan. 

Täytyy olla tosi varovainen, ettei lähde mihinkään laittomiin töihin tai joudu ihmiskaupan uhriksi. Aina pitää olla asianmukainen työlupa/viisumi kunnossa, muuten olet vapaata riistaa ihmiskaupalle. Sairausvakuutukset pitää olla kunnossa, ei kannata tuhlailla vaan PITÄÄ olla säästössä kunnolla rahaa hätätapauksia varten. Tuollainen elämä EI ole helppoa, mutta se voi olla upeaa. 

Au pair on au pair iästä riippumatta, vaikka valtaosa toki nuoria ovatkin. Nanny, eli lastenhoitaja, saa oikeaa palkkaa, ei taskurahaa, ja on yleensä alalle koulutettu ja/tai hänellä on alan työkokemusta.

Mä oon muuttanut viimeisen kuuden vuoden aikana kolme kertaa maasta toiseen. Enää ei vaan huvita yhtään. Minusta on tullut iän myötä sellainen, että haluan jotain pysyvyyttä. Nuorempana tällainen poukkoilu tosiaan tuntui ihan unelmalta. Arki on kuitenkin samaa kaikkialla vähän eri puitteissa. Mitään en kadu, mutta kaikella on aikansa.

Mulla taas on ehkä joku varhainen keski-iän kriisi, kun nuorempa olen halunnut olla paikallani ja rauhassa, mutta nyt on yhtäkkiä ihan hirveä hinku mennä ympäri maailmaa, eikä millekään perus turistilomalle vaan ihan kunnolla asumaan.

Mikäs siinä, mutta veikkaan että viimeistään kolmantena vuonna kyllästyt byrokratiaan, jatkuvaan työnhakuun, kamaliin työpaikkoihin, epävarmuuteen ja epämukavuuteen. Ei maasta toiseen, puhumattakaan maanosasta toiseen hypellä jatkuvasti ilman kamalaa paperisotaa. Se käy hermoille, sano mun sanoneen, ja tiedän mistä puhun.

Ei nykyään kovin pitkään pysty elättämään itseään tuollaisella, koska tuollaisissa töissä on surkeat palkat. Sulla menee matkoihin ja viisumeihin ja oleskelulupiin enemmän rahaa kuin mitä vuodessa noilla töillä saat säästöön. Maailman jokainen maa on jo täpötäynnä paperittomia aasialaisia jotka suostuu raatamaan orj'atöitä minimaalisella palkalla.

Joten paljon parempi olisi jos sulla olisi koulutus ja muutama vuosi työkokemusta. Silloin olisit oman alasi ammattilainen. Silloin voisit saada alaltasi kohtuupalkkaisia töitä ympäri maailmaa, yksi vuosi siellä, toinen täällä. Mutta joo, tiedän, jos et todellakaan siedä tätä suomalaista normaalia arkea niin ethän sinä juuri nyt tuohon vaihtoehtoon pysty. Koulutus 4v + työkokemus 4v niin siinä menisi yhteensä 8 vuotta ennen kuin pääsisit maailmalle. Ehkä et läheskään niin kauan kestä järjissäsi odottaa.

Aikoinaan en yhtään tiennyt mitä elämälläni tekisin. Normaali elämä ei sopinut minulle, se oli sietämätöntä. Joten tein vähän niinkuin sinä haaveilet, mutta tein pienemmässä mittakaavassa, eli vietin kussakin paikassa vain joitain viikkoja/kuukausia. Hortoilin ympäriinsä ja kokeilin vaikka mitä. Toivoin että löytäisin jotain mikä tuntuisi "elämältä" tai "elämisen arvoiselta" tai joltain sellaiselta mitä sietäisin tehdä pidempään. En löytänyt. En sitten lopulta mitään muutakaan enää kertakaikkiaan keksinyt joten palasin Suomeen. Ymmärrän nyt että jos ulkomaille lähtee jotain etsimään niin pitää tietää mitä etsii, ei sillä lailla mitään löydä jos etsii "ihan mitä vain mikä pelastaa mut elämisen kärsimykseltä".

Eli eipä se ulkomailla hortoilu mua pelastanut. Mutta oli ne ihan kivat seikkailut ja opettavaiset kokemukset jne. Kuitenkin: VAIN seikkailut. Kun seikkailut on seikkailtu niin ne on ohi, se oli siinä, ei ne elämää muuta, ei niistä mitään käteen jää, ei ne loppuelämästä parempaa tee, sitten koittaa paluu arkeen.

Nyt vietän älyttömän harmaata ankeaa arkea Suomessa. Pitkääääään. Meinaa järki lähteä. Kunhan riittävän älyttömän useita vuosia tätä jatkan niin saan rahaa säästöön niin paljon että voin jäädä kohtuullisen nuorena eläkkeelle ja lähteä ulkomaille pysyvästi.

Kaveri teki noin 20v sitten. Jaksoi 5v ja sitten palasi kotiin. Oli hieno kokemus. Tosin oli silloin nuori sinkku eikä vielä perheellinen ja ”juurtunut” tiettyyn maahan.

Aikaisempaan kommentoin, että kyllä niistä ulkomailla vietetyistä vuosista voi todellakin jäädä jotain käteen, jos ne viettää järkevästi. Voi jäädä säästettyä rahaa, uuden kielen osaaminen, uusia ystäviä ja tuttavia... Jos vaan örveltää baareissa niin sillon ei varmaan jääkään muuta kuin lompakkoon reikä ja maksa kipeäksi. Minulla on yliopistokoulutus, ja olen tehnyt töitä opena/tutorina siellä sun täällä. Se on ihan täysin itestä kiinni jääkö mitään käteen, mitä siellä tekee, onko kivaa, sopeutuuko jne..

Mitä sitä miettimään, kannattaa lähteä eikä jahkailla. Lontooseen ennen tämän vuoden loppua niin et joudut säätämään viisumien kanssa, aupairina sulla on joka tapauksessa ruoka ja asunto maksettu, siitä on helppo aloittaa.