Ero tyttöjen ja poikien arvosanoissa omalla yläasteella
Olen tämän kevään ylioppilas, ja omalla yläasteella Vantaalla muutama vuosi sitten ero tyttöjen ja poikien arvosanoissa oli kyllä huomattavan suuri. Valtaosalla tytöistä koearvosanat olivat seiskan yläpuolella, valtaosalla pojista taas ihan maksimissaan kutosta.
Ja kyllä, tyttöjen ja poikien "kulttuuri" opiskelun suhteen oli sekin aivan erilainen. Tytöillä opiskelu ja hyviin arvosanoihin pyrkiminen oli normi ja hyvin pärjääviltä kyseltiin vinkkejä, pojilla taas normi oli, että naureskellaan yhdessä niille vitosille ja jäädään välillä kotiin pelaamaan.
Pari kympin poikaakin oli, joista toinen uskalsi valtaosaa paremmin erottua massasta ja kommunikoi muita poikia enemmän tyttöjenkin kanssa, toinen taas oli vähän porukan ulkopuolella. Ja oli pari koulupudokkuuden partaalla olevaa tyttöäkin, joista toinen oli kiinteä parivaljakko yhden pojan kanssa ja vietti vähemmän aikaa muiden kanssa, toista taas ei paljoa koulussa näkynyt alun alkaenkaan.
Eli kyllä se sosiaalinen paine vain näyttäisi vaikuttavan.
Lukiossa en vastaavaa eroa huomannut, tosin siellä ei oltukaan samalla lailla yhdessä ryhmässä kuin yläasteella.
Kommentit (23)
Ja ohiksena, että meillä oli aika paljon ulkomaalaistaustaisia (laskeskelin juuri, että suunnilleen kolmanneksella oli jotain ulkomaalaistaustaa), mutta se taas ei näyttänyt vaikuttavan arvosanoihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ne suositut jännäpojat ovat niitä, jotka saavat huonoja arvosanoja, mutta ovat silti tyttöjen suosiossa.
Kuten huomaat, luokallasi oli myös hyviä arvosanoja saava kilttipoika, jotte tytöt eivät jutelleet :(
Juuri siksi loin tämän ketjun, että voisi puhua poikien syrjäytymisestä ilman tätä "kilttipoika"-jankkausta. Olet väärässä jos kuvittelet, että yläasteikäiset eivät mieti muuta kuin jotain tyttöjen/poikien suosiota. Ne vitosen pojat lähinnä pelasivat kännykällä ja tönivät toisiaan penkiltä ihan keskenään, siis viihtyivät omassa porukassaan, eivätkä mitään "olleet tyttöjen suosiossa". Enemmän oli tyttöjen suosiossa se toinen kympin poika, joka uskalsi erottua massasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne suositut jännäpojat ovat niitä, jotka saavat huonoja arvosanoja, mutta ovat silti tyttöjen suosiossa.
Kuten huomaat, luokallasi oli myös hyviä arvosanoja saava kilttipoika, jotte tytöt eivät jutelleet :(
Juuri siksi loin tämän ketjun, että voisi puhua poikien syrjäytymisestä ilman tätä "kilttipoika"-jankkausta. Olet väärässä jos kuvittelet, että yläasteikäiset eivät mieti muuta kuin jotain tyttöjen/poikien suosiota. Ne vitosen pojat lähinnä pelasivat kännykällä ja tönivät toisiaan penkiltä ihan keskenään, siis viihtyivät omassa porukassaan, eivätkä mitään "olleet tyttöjen suosiossa". Enemmän oli tyttöjen suosiossa se toinen kympin poika, joka uskalsi erottua massasta.
Miksi sille kilttipojalle ei juteltu? :(
Olen sinua viisi vuotta vanhempi, ja kävin yläasteen Vantaalla. Minulla on hyvin samanlaiset kokemukset kuin sinulla; tytöt panostivat kouluun ja monille pojille huonot arvosanat olivat pelkkä vitsi.
Olin itse yksi luokan huonoimmista tytöistä, mutta keskiarvoni oli silti yli kahdeksan. Se ainoa joka ei saanut päättötodistusta oli poika, ja luokan priimus oli vähän tyttömäinen poika joka hengasi tyttöjen kanssa.
Poikani pääsi juuri ysiltä, enkä todellakaan ole huomannyt ap:n kuvaanaa eroa. "Valtaosalla" poikia ei toisellakaan ole max 6 numeroita. Vain pienellä osalla. Koulun paras ka. (10.0) oli pojalla. Minun pojan lähimmillä kavereilla kaikilla on yli 9 keskiarvo. Isosta kaveripiiristä yhtä lukuunottamatta kaikki menossa lukioon, johon tällä seudulla on 8 ka.
Oppilaskunnan hallituksessa valtaosa oli poikia. Monessa koulun kerhossa valtaosa poikia.
Vain halvalle pojalle koulunkäynti on "ihan sama", suuri osa haluaa hyvän koulutuksen ja ammatin.
Vierailija kirjoitti:
Poikani pääsi juuri ysiltä, enkä todellakaan ole huomannyt ap:n kuvaanaa eroa. "Valtaosalla" poikia ei toisellakaan ole max 6 numeroita. Vain pienellä osalla. Koulun paras ka. (10.0) oli pojalla. Minun pojan lähimmillä kavereilla kaikilla on yli 9 keskiarvo. Isosta kaveripiiristä yhtä lukuunottamatta kaikki menossa lukioon, johon tällä seudulla on 8 ka.
Oppilaskunnan hallituksessa valtaosa oli poikia. Monessa koulun kerhossa valtaosa poikia.
Vain halvalle pojalle koulunkäynti on "ihan sama", suuri osa haluaa hyvän koulutuksen ja ammatin.
Halvalle po. harvalle
Vierailija kirjoitti:
Olen sinua viisi vuotta vanhempi, ja kävin yläasteen Vantaalla. Minulla on hyvin samanlaiset kokemukset kuin sinulla; tytöt panostivat kouluun ja monille pojille huonot arvosanat olivat pelkkä vitsi.
Olin itse yksi luokan huonoimmista tytöistä, mutta keskiarvoni oli silti yli kahdeksan. Se ainoa joka ei saanut päättötodistusta oli poika, ja luokan priimus oli vähän tyttömäinen poika joka hengasi tyttöjen kanssa.
Tyttömäisyyttä on toki monenlaista (todennäköisesti kirjoittaja tarkoittaa supernaisellista käytöstä), mutta minua ärsyttää, kun joskus asiallista, rauhallista ja kouluun panostavaa käytöstä pidetään pojilla tyttömäisenä.
Joillakin on oletuksena, että "kaikki pojat" möykkää, kiroilee, hakkaa toisiaan, ei tee läksyjä ja saa kokeista vitosia. Jos tuohon malliin ei sovi, on tyttömäinen.
T.6
Yläkouluajoistani alkaa olla kymmenen vuotta, mutta silloin meillä tyttöjen parissa oli kova paine suoriutua koulussa huonosti. Poikien kokemuksista en osaa sanoa.
Missä on noin surkea koulu, jossa valtaosalla pojista on 6 keskiarvo?
"Samat temperamenttipiirteet vaikuttavat tyttöjen ja poikien koulumenestykseen eri tavoin, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Professorin mukaan tytöt hyötyvät poikia enemmän siitä, jos heidän temperamenttinsa on koulun odotusten suuntainen. Jos esimerkiksi tytön temperamenttipiirteisiin kuuluu sinnikkyys, hän hyötyy arvosanoissaan ominaisuudesta enemmän kuin sinnikäs poika."
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/663184/Temperamentti+vaaristaa+tyttoj…
Vierailija kirjoitti:
Poikani pääsi juuri ysiltä, enkä todellakaan ole huomannyt ap:n kuvaanaa eroa. "Valtaosalla" poikia ei toisellakaan ole max 6 numeroita. Vain pienellä osalla. Koulun paras ka. (10.0) oli pojalla. Minun pojan lähimmillä kavereilla kaikilla on yli 9 keskiarvo. Isosta kaveripiiristä yhtä lukuunottamatta kaikki menossa lukioon, johon tällä seudulla on 8 ka.
Oppilaskunnan hallituksessa valtaosa oli poikia. Monessa koulun kerhossa valtaosa poikia.
Vain halvalle pojalle koulunkäynti on "ihan sama", suuri osa haluaa hyvän koulutuksen ja ammatin.
Minulla myös vastaava kokemus kolmen pojan ja yhden tyttären äitinä. Pojista yksi jo yliopistossa jatkamassa opintojaan, pikkuveljetkin pärjäävät peruskoulussa mainiosta ja molemmilla yli ysin keskiarvo. Pojilla myös todella laaja kaveripiiri ja kaverit hyvin koulussa pärjääviä fiksuja nuoria.
Vierailija kirjoitti:
"Samat temperamenttipiirteet vaikuttavat tyttöjen ja poikien koulumenestykseen eri tavoin, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Professorin mukaan tytöt hyötyvät poikia enemmän siitä, jos heidän temperamenttinsa on koulun odotusten suuntainen. Jos esimerkiksi tytön temperamenttipiirteisiin kuuluu sinnikkyys, hän hyötyy arvosanoissaan ominaisuudesta enemmän kuin sinnikäs poika."
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/663184/Temperamentti+vaaristaa+tyttoj…
Minulla on samankaltainen kokemus omista pojistani. Jos olisivat tyttöjä, niin arvosanat olisivat hippusen parempia samalla osaamisella, esim. kymppiä ei tahdo saada millään, vaikka kokeista saa kiitettäviä, osallistuu tunneilla ja tekee ylimääräisiä tehtäviä. Sai ysin.
Tätä se on kun juuri tytöt ovat kilttejä. Se ei ole yhteiskunnan odotus vaan luontainen piirre.
No onhan noista tutkimuksia jos jonkinlaista. Joitain pointteja mitä äkkiseltään tulee niistä lukemistani mieleen niin
- Pojat kypsyvät tyttöjä hitaammin. Tätä ajatellaan usein vain negatiivisuuden kautta, vaikka käytännössä se näkyy juuri lähinnä siinä koulumenestyksessä. Tytöillä taas lapsuus loppuu nykyään keskimäärin aika aikaisin, eikä sekään ole hyvä asia.
- Erilaiset oppimistyylit ja kiinnostuksen kohteet. On tutkittu että perinteinen tapa opiskella ei palvele useita poikia, vaan pojat ovat oppijoina erilaisia kuin tytöt. Kysäiseppä mitä ne jannut tietää esim. peleistä, jalkapallosta tai vaikka jostain avaruudesta. Pojilla on kyllä siellä jossain aivojen perällä usein mahtava tai vähintäänkin normaali kyky etsiä, omaksua ja jalostaa tietoa.
- Perimä ja kulttuuri. Kympin kouluissa tuppaa olemaan kympin tyttöjä ja poikia, seiskan koulussa sitten taas ei. Monet eväät saadaan jo geenitasolla (esim. oppimisvaikeudet tai poikkeuksellinen lahjakkuus, mistä kumpikaan ei ole yksilön oma valinta). Ja siinä mitä kotona pystytään lapselle opettamaan, lasta tukemaan ja millaisen mallin lapsi saa omalta lähipiiriltä; esim. vanhempien asenne koulunkäyntiin tai työssäkäyntiin. Meillä on myös Suomessa isoja alueellisia eroja lasten koulumenestyksessä ja eriarvoisia asuinalueita (asukkaiden koulutus- ja tulotaso, elämänhallinnan ongelmat, työttömyys...) ja nämä erot näkyy muuten jo siellä varhaiskasvatuksesta. Myös kaveripiirin merkitys on usein valtava, koska lapsi haluaa yleensä kuulua ryhmään ja olla vertaistensa kaltainen. Jos kaveripiirissä on kilpaillaan koenumeroista niin se kannustaa lasta kilpailemaan niistä. Jos kaveripiirissä kilpaillaan kuka on paras fortnitessa niin lapsi kilpailee siitä. Karrikoidusti.
pojan ja tytön äiti kirjoitti:
No onhan noista tutkimuksia jos jonkinlaista. Joitain pointteja mitä äkkiseltään tulee niistä lukemistani mieleen niin
- Pojat kypsyvät tyttöjä hitaammin. Tätä ajatellaan usein vain negatiivisuuden kautta, vaikka käytännössä se näkyy juuri lähinnä siinä koulumenestyksessä. Tytöillä taas lapsuus loppuu nykyään keskimäärin aika aikaisin, eikä sekään ole hyvä asia.
- Erilaiset oppimistyylit ja kiinnostuksen kohteet. On tutkittu että perinteinen tapa opiskella ei palvele useita poikia, vaan pojat ovat oppijoina erilaisia kuin tytöt. Kysäiseppä mitä ne jannut tietää esim. peleistä, jalkapallosta tai vaikka jostain avaruudesta. Pojilla on kyllä siellä jossain aivojen perällä usein mahtava tai vähintäänkin normaali kyky etsiä, omaksua ja jalostaa tietoa.
- Perimä ja kulttuuri. Kympin kouluissa tuppaa olemaan kympin tyttöjä ja poikia, seiskan koulussa sitten taas ei. Monet eväät saadaan jo geenitasolla (esim. oppimisvaikeudet tai poikkeuksellinen lahjakkuus, mistä kumpikaan ei ole yksilön oma valinta). Ja siinä mitä kotona pystytään lapselle opettamaan, lasta tukemaan ja millaisen mallin lapsi saa omalta lähipiiriltä; esim. vanhempien asenne koulunkäyntiin tai työssäkäyntiin. Meillä on myös Suomessa isoja alueellisia eroja lasten koulumenestyksessä ja eriarvoisia asuinalueita (asukkaiden koulutus- ja tulotaso, elämänhallinnan ongelmat, työttömyys...) ja nämä erot näkyy muuten jo siellä varhaiskasvatuksesta. Myös kaveripiirin merkitys on usein valtava, koska lapsi haluaa yleensä kuulua ryhmään ja olla vertaistensa kaltainen. Jos kaveripiirissä on kilpaillaan koenumeroista niin se kannustaa lasta kilpailemaan niistä. Jos kaveripiirissä kilpaillaan kuka on paras fortnitessa niin lapsi kilpailee siitä. Karrikoidusti.
Täällä kaveripiirit tuntuvat muodostuvan juuri koulumenestyksen mukaan. Hakeudutaan samankaltaisten joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne suositut jännäpojat ovat niitä, jotka saavat huonoja arvosanoja, mutta ovat silti tyttöjen suosiossa.
Kuten huomaat, luokallasi oli myös hyviä arvosanoja saava kilttipoika, jotte tytöt eivät jutelleet :(
Juuri siksi loin tämän ketjun, että voisi puhua poikien syrjäytymisestä ilman tätä "kilttipoika"-jankkausta. Olet väärässä jos kuvittelet, että yläasteikäiset eivät mieti muuta kuin jotain tyttöjen/poikien suosiota. Ne vitosen pojat lähinnä pelasivat kännykällä ja tönivät toisiaan penkiltä ihan keskenään, siis viihtyivät omassa porukassaan, eivätkä mitään "olleet tyttöjen suosiossa". Enemmän oli tyttöjen suosiossa se toinen kympin poika, joka uskalsi erottua massasta.
Miksi sille kilttipojalle ei juteltu? :(
En ole hän jola ksy mutta vastaan oman kouluni "kiltipojan! puolesta. - Pojan jota osa moni aikuinen saatoi pitää kiltinä, koska poika ei yleensä puhunu mitään, ei yhtään mitään oma-aloitteisesti. Jos korjaan kun hänen kanssaan avasi keskuselun niin sai vastauksen, jos jaksoi sen tikulla kaivaa esiin. Ja olit äärimmäisen kärsivällinen ja hyväksyit vastaukseksi kolmen max viiden sanan lauseita sekä sen, ettei hän halunnut (kyennyt?) esitää ikinä vastakysymyksiä. Satunnaisen vastakysymyksen hän saattoi esittää muta silloi ei ollut varma, että oliko kyse siiä, etä hän toisti saman kysymyksen äänee, kuin kerraakseen itselleen asian ai varmisaakseen, etä kuuli oikein.
Esimerkki Minä (A) kysyn häneltä (B) Miten viikonloppu meni? B Menihän se.
A Teitkö jotain eriyistä?
B Pelasin.
A Mitä?
B Teitkö joatin eriystä? Mä pelasin
A Pelasit mitä
B Videopeliä
Itse olen kanssa tämän kevään ylioppilas, ja huomasin yläasteella saman kuin ap. Tytöt saivat melko hyviä arvosanoja ja niitä tavoiteltiin. Tytöillä oli myös selkeästi jo silloin varmemmat tulevaisuuden suunnitelmat. Aika isolle osalle tytöistä oli selvää, tai ainakin suurinpiirtein, että mitä haluaa ja miten tähän tavoitteeseen päästään. Luokkamme pojat taas saivat todella monet, oikeastaan kaikki, todella huonoja arvosanoja. Myös meillä oli tuota että pojat vain naureskelivat näille vitosille ja kutosille. Olivat selkeästi myös ihan hukassa sen suhteen mitä tulevaisuudelta haluavat. Välillä tuntui ettei heitä se tulevaisuus edes kiinnostanut. Ei tietenkään kovin moni yläastelainen vielä tiedä mitä haluaa isona tehdä, ja esimerkiksi lukiossa ehtii mieli muuttua monta kertaa. Mutta näyttää siltä että noita oman yläasteen aikaisen luokan poikia ei tänäkään päivänä se oma tulevaisuus kiinnosta. Ei ainakaan siltä näytä mitä olen hiukan sivusta seuraillut. Mutta tottakai poikkeuksia varmasti löytyy eivätkä kaikki pojat todellakaan yläasteella ole samanlaisia kuin esimerkkini. Tiedän myös poikia jotka olivat jo yläasteella niitä kympin oppilaita. Mutta joo minäkin huomasin yläaste aikana sosiaalisella paineella olevan vaikutusta oppilaiden arvosanoihin.
Se riippuu mielestäni tosi paljon kaveripiiristä. En häpeä myöntää, että itse muutimme lapsen peruskouluajoiksi Helsingissä tahallaan alueelle, jossa on korkea sosioekonominen status. Tällä pyrimme varmistamaan, että koulussa on edes teoriassa koulutusmyönteisten vanhempien lapsia.
Taktiikka toimi. Poikani solahti osaksi oppimismyönteistä nörtähtävää poikaporukkaa, jossa ei ollut häpeä panostaa kouluun. Itse asiassa jopa auttoivat toisiaan, jos jollakin uhkasi koulu käydä vaikeaksi. Tällä kaveripiirin hengellä oli varmasti iso vaikutus siihen, että kaikki pääsivät haluamiinsa lukioihin.
(Ja tälle jankkaanalle - kyllä, tytöt kyllä puhuivat heille ja he tytöille)
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu mielestäni tosi paljon kaveripiiristä. En häpeä myöntää, että itse muutimme lapsen peruskouluajoiksi Helsingissä tahallaan alueelle, jossa on korkea sosioekonominen status. Tällä pyrimme varmistamaan, että koulussa on edes teoriassa koulutusmyönteisten vanhempien lapsia.
Taktiikka toimi. Poikani solahti osaksi oppimismyönteistä nörtähtävää poikaporukkaa, jossa ei ollut häpeä panostaa kouluun. Itse asiassa jopa auttoivat toisiaan, jos jollakin uhkasi koulu käydä vaikeaksi. Tällä kaveripiirin hengellä oli varmasti iso vaikutus siihen, että kaikki pääsivät haluamiinsa lukioihin.
(Ja tälle jankkaanalle - kyllä, tytöt kyllä puhuivat heille ja he tytöille)
Uskon kanssa että kyse on lähinnä siitä, minkälaisen toiminnan kaveripiiri hyväksyy pojille.
Lahjakkaat pärjää, oli porukka mikä tahansa. Heikot ei pärjää, oli porukka mikä tahansa.
Mutta se laaja keskivertojoukko, jolla olisi tsaansseja hyviin tuloksiin, niille merkkaa todella paljon onko kaveriporukka näitä koulunkäyntiin kannustavia, vai niitä joiden mielestä on "tyttömäistä" tehdä tosissaan hommia.
Meillä ratkaistiin niin, että pantiin pojat musiikkiluokalle. Toimi myös. Siellä pojat pärjäsi melkein yhtä hyvin kuin tytöt ja saivat todistuksilla hyvät jatkopaikat.
Ne suositut jännäpojat ovat niitä, jotka saavat huonoja arvosanoja, mutta ovat silti tyttöjen suosiossa.
Kuten huomaat, luokallasi oli myös hyviä arvosanoja saava kilttipoika, jotte tytöt eivät jutelleet :(