Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka jättävät ilkeät ihmiset elämästään, vaikka olisivat sukua?
Kommentit (17)
Minä! Aika tuore päätös joka pitää. Haluan kovasti voida paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. Sukua ei voita mikään.
Jätin kun en muuta voinut. Näillä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ei ymmärrä, että toinen ihminen ei ole itsensä jatke.
Vierailija kirjoitti:
Joku ei ymmärrä, että toinen ihminen ei ole itsensä jatke.
Nämä ovat niitä ihmisiä, joista on todella vaikea päästä eroon. Teet hyvin selväksi ettet halua olla tekemisissä, ja silti aina jotain kautta yrittävät elämääsi sinnikkäästi ujuttautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole roskis. Tais käydä niin päin että kerrottuani kuinka tyhmä kyseinen tapaus on, jäi narsistinen mäntti taakseni.
Ja tästä on jo aikaa.
Aina vain helpompaa...
Rakastan omaa tilaa, miksi päästää joku töllönaama piereskelemään...
Oma elämäni on ainakin paljon positiviisempaa kun leikkasin siskon perheineen siitä pois 😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kaikki hyöty saatu irti ja nyt voi poikkaista välit? Vanhemmat hoiti mukisematta lapset ja auttoi taloudellisesti ja nyt kun ei ole enää tarve, välit poikki?
No itse ainakin olen ottanut kunnon hajuraon, sukulaisuussuhde ei oikeuta henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse päätin juuri ottaa etäisyyttä appivanhempiin. En jaksa enää jatkuvaa kettuilua joka asiasta.
Aikuisena viimeistänsä noin tehdään. Silloin kun on oma perhe. Turha riippa raskaat ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka suuri ikäkriisi tulee 30 ikäisenä, seuraavaksi 40 ikäisenä. Psykologiassa silloin ihminen arvioi ekaa kertaa elämäänsä kriittisesti. Tekee päätöksiä ja muutoksia. Huonot ihmiset veks. Silloin on usein jo perhe.
No joo... joskus kannattaa kumminkin pysähtyä miettimään, mitä se ilkeys on ja onko tulkinta oikea. Tuli vaan tämmöinen radikaali mielipide mieleen taas, kun kuuntelin lapsuudenystävän raivoamista "ilkeästä äidistään". Taustaa siis on, että äitinsä on elättänyt ja tukenut moniongelmaista ystävääni todella pitkään, mutta nyt lopulta pani rahahanat kiinni ja käski hänen tehdä jotain itse asioilleen.
Toinen vähän eriävä mielipide on se, että me jokainen olemme itse vastuussa siitä, miten annamme meitä kohdeltavan. Reilua olisi edes joskus antaa palautetta ikävästä toiminnasta ja toiselle mahdollisuus korjata toimintaansa. Eikä esim. katkaista lähisukuun välejä mitään sanomatta. Sellaisiakin tapauksia on omassa riitaisassa eteläpohjalaisessa suvussani, että sisarukset eivät ole missään tekemisissä jonkun kymmenien vuosien takaisen oletetun väärin toimimisen takia.
Mutta toki joo.... jos tuntuu siltä, että mikään palaute ei toisen toimintatapaa muuta, niin ei kenenkään ole pakko sukulaisuuden takia pitää yhteyttä ikävään ja pahaa mieltä aiheuttavaan ihmiseen. Itse olen jättänyt mahdollisimman vähiin yhteydenpidon siskooni, joka pomottelee ja ottaa aina keskipisteen roolin minunkin omissa perhejuhlissani. En ole kokonaan katkaissut välejä, mutta en myöskään enää alennu pikkustatistin ja apulaisen rooliin.
Ei ongelmaa. Jos ihmissuhteesta ei saa mitään muuta kuin huonoa fiilistä, en näe mitään syytä sitä jatkaa. Oli sukulainen tai ei.