Nuoruuden ystävyyden lämmittely? Kannattaako? Vinkkejä?

Olen vasta muuttanut takaisin synnyinpaikkakunnalleni (alle 10 000 asukasta), josta tunnen joitain ihmisiä sukulaisten lisäksi mutta mitään tiiviitä ystävyyssuhteita ei ole.

Täällä asuu myös yksi vanha tuttu, jonka kanssa olimme läheiset ystävät joskus yläasteella (reilu 10 v sitten) ja sen jälkeen olemme olleet ”sometuttavia” ja nähneet satunnaisesti yhteisten tuttavien häissä tai valmistujaisissa.

Törmäsimme toisiimme myös paikallisessa baarissa vähän ennen koronaa ja oli puhetta että olisi kiva tavata uudelleen kun tuli puheeksi että olen vasta muuttanut tänne eikä täällä ole oikein läheisiä ja hänkin valitteli että piirit ovat viime vuosina pienentyneet. Keskustelu oli sinänsä ihan vilpitöntä, mutta muutaman kaljan säestämää, niin olisikohan noloa ottaa yhteyttä ja pyytää kahville?

Toisaalta mietin myös, olisiko tapaaminen kiusallinen? Jos tiet erosivat jo ysiluokan jälkeen, niin mitä yhteistä meillä enää olisi? Mitä puhuttavaa keksisi? Tavallaan tuntuu siltä, että täysin tuntemattoman kanssa voisi olla enemmän jutun aiheita kun vanhan tutun kanssa. Hänet tavallaan tuntee hyvin (taustat) mutta ihmisenä olemme varmasti molemmat muuttuneet joten aika vieraita olemme toisillemme. Toisaalta ei täällä pienellä paikkakunnalla niihin täysin tuntemattomiinkaan tutustu (paitsi työkavereihin), joten ehkä tässä voisi olla potentiaalinen ihmissuhteen alku kuitenkin? Jännittää vaan se, miten aloittaa tutustuminen tässä tilanteessa. Kummallakaan ei ole esim. lapsia joista löytyy tavallaan jutun aiheita ja joita voi vähintään syyttää siinä tilanteessa kun kahvittelu on niin kiusallista että pitää lähteä kotiin ”syömään/päiväunille”.