Vihreämpi ruoho/ tyytyminen parisuhteessa?
Olen nyt tässä parisuhteessa niin sekaisin, etten tiedä, mitä ajatella. Juu, tiedän, kaikki ulkopuoliset tulevat nyt tähän sanomaan, että jätä se sika, mutta en tiedä, mitä se auttaisi. Eli jos tilanne on se, että parisuhde ei varsinaisesti ahdista eikä omasta mielestä siinä ole kurjaa tms, mutta se ei vain ole sellainen "unelmasuhde" eli paljon joutuu tekemään kompromisseja ja luopumaan asioista. Parisuhteessa saan kuitenkin sellaisia asioita, joita en sinkkuna saa ja mitään takeita ei ole, että kenenkään muunkaan kanssa ei ole yhtään sen kummempaa ja todennäköisesti olisi vielä surkeampaa. Eli onko jotenkin surkeaa nyt vain tyytyä siihen, mitä on vai pitääkö tästä nyt lähteä vain todistaakseen, että on rohkea ja itsenäinen?
Aiemmassa pitkässä parisuhteessa lähteminen oli helppoa, koska oikeasti se arki ja saman katon alla oleminen ahdisti ja jokainen sana ja ele nosti tappelun. Silloin oli vain helpotus, että pääsi vihdoin hengittämään. Nyt yhdessäolo on hyvää ja rentoa, mutta kaikki asiat eivät vain kohtaa. Toinen on vuorotyössä ja esimerkiksi lomamatkat eivät niillä vähillä vapailla kiinnosta. Toisen rahankäyttö on leväperäisempää kuin toisen ja siitä aiheutuu eripuraa. Toinen haluaisi koiran ja toinen ei. Onko kompromissit tällaisissa asioissa surkeaa tyytymistä ja pitääkö lähteä etsimään jotain parempaa, jos tietää, että sinkkuna en ainakaan olisi yhtään onnellisempi. Aiemmasta suhteesta lähdin, koska tiesin olevani yksin onnellisempi. Mutta kannattaako lähteä ok suhteesta, jossa toinen on vain joiltakin osin toiveineen ja ajatuksineen erilainen kuin minä?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole vielä mitään syytä luopua parisuhteesta, sen sijaan kannattaa miettiä, millaisen parisuhteen haluaa. Ehkä teidän ei kannata muuttaa yhteen, niin se koiraa haluava osapuoli voi ottaa koiran? Toki se vaikuttaa myös yhteiseen aikaan ja yhteiseen tekemiseen, eli päätös pitää harkita tarkkaan, mutta silloin sen toisen vastuulla ei ole koiran hoito tai sen jälkien siivoaminen.
Kuinka tärkeää on matkustella nimenomaan yhdessä? Jos toinen ei halua matkustella niin eihän se toista estä.
Rahankäytön voi pitää erillään, vaikka asuisi yhdessä, kun sovitaan ja huolehditaan, että yhteiset kulut maksetaan puoliksi.
Niin, jotenkin näin minäkin tämän olen ajatellut, mutta takaraivossa jyskyttää joku palstatotuus, että ei missään nimessä pidä tyytyä, jos ihan kaikki ei natsaa täydellisesti. Tällä hetkellä tosiaan on oman pään kanssa sen verran sekavuutta, etten edes tiedä, mikä on omaa ja mikä jonkun muun odotusta ja toivetta.
ap
No sitten pieni näkökulman muutos. Muuttuuko asia, jos se ei olekaan koira vaan lapsi? Juu, tiedän, että eivät ole sama asia, mutta onko se silloin yhtä surkeaa tyytymistä. Molemmilla on kuitenkin omia lapsia, mutta ei yhteistä.
ap
Jättäminen voi olla virhe. Voit vasta jälkeenpäin tajuta kuinka ok suhteenne oli. Ja sitten on jo myöhäistä.
Suosittelisin parisuhteen checkiniä. Kysy tämä sama kysymys Puolisoltasi. Keskustelkaa sun päänsisäisestä ongelmasta yhdessä. Se on parisuhdetta. Kommunikointi tuo läheisyyttä. Auttaa toista ehkä huomaamaan että nyt on syytä ryhdistäytyä ja organisoitua.
Et saa koskaan vastausta kysymykseesi vsin lähtemällä. Keskustelkaa.
Eihän tuossa ole vielä mitään syytä luopua parisuhteesta, sen sijaan kannattaa miettiä, millaisen parisuhteen haluaa. Ehkä teidän ei kannata muuttaa yhteen, niin se koiraa haluava osapuoli voi ottaa koiran? Toki se vaikuttaa myös yhteiseen aikaan ja yhteiseen tekemiseen, eli päätös pitää harkita tarkkaan, mutta silloin sen toisen vastuulla ei ole koiran hoito tai sen jälkien siivoaminen.
Kuinka tärkeää on matkustella nimenomaan yhdessä? Jos toinen ei halua matkustella niin eihän se toista estä.
Rahankäytön voi pitää erillään, vaikka asuisi yhdessä, kun sovitaan ja huolehditaan, että yhteiset kulut maksetaan puoliksi.