30-vuotisen ikäni pisin parisuhde: 2 vuotta

Olen luonteeltani kyllästyjä. Jokaisessa menneessä, ”vakavassa” parisuhteessa olen ollut se joka lähtee joko siksi, että kaipaan vapautta tai siksi, että uskon löytäväni jotain parempaa. Kyllästyn siihen mitä minulla on enkä huomaa enää suhteen hyviä piirteitä, ainoastaan huonot. Vaikka miten pienet.

Nyt olen rikkonut sitoutumisennätykseni. Olen ollut tässä suhteessa kaksi vuotta. Asun miehen kanssa yhdessä ja meillä on yhteinen lemmikki.

Ja nyt huomaan, että tutut äänet päässäni voimistuvat. Vapaus kutsuu taas.

Olenko tuominnut itseni elämään yksin? ”Natural born old maid”? Suhde on todella vakaa, mutta juuri tämä vakaus ahdistaa. Tarvitsen elämääni hallittua kaaosta.

Muita samanlaisia?