Harmittaa kun ujous pilaa sosiaaliset taitoni :(

Kun mulla on siis käsitys perustaidoista eli että missä tilanteissa kuuluu sanoa kiitos/anteeksi/tervehtiä/harrastaa smalltalkkia jne. Ja näiden perusjuttujen lisäksi uskoisin löytyvän tarkkailijaluonteeni puolesta sen verran muutakin sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa ja sosiaalista älykkyyttä että voisin teoriassa tulla ihan hyvin toimeen ihmisten kanssa.

Mutta käytännössä... Voihan itku.

Esim. työkaveri tulee vastaan ja pitäisi tervehtiä mutta suusta ei tule ujouden takia joko mitään tai jotain epämääräistä muminaa. Olen jo 25 v ja altistanut itseäni sosiaalisille tilanteille, en koe kärsiväni mistään sosiaalisten tilanteiden fobiastakaan mutta hävettää kun en sittenkään tainnut koskaan "kasvaa ulos" ujoudestani niin kuin joskus lapsena luvattiin. Hävettää myös opiskella tällä hetkellä hyvin sosiaaliseen ammattiin, jossa ollaan tekemisissä paljon ihmisten kanssa mutta en ole päässyt ujoudesta eroon työharjoitteluissakaan. Muuten palaute ollut hyvää kunhan "vähän rohkaistut/olet jämäkämpi/otat enemmän kontaktia ja olet aktiivisempi." Olen yrittänyt rohkaistua koko ikäni mutta mitään merkittävää muutosta en ole huomannut sitten alakoulun jälkeen. Jotkut vielä varmasti luulevat mun olevan töykeä ja ylimielinen kun suusta ei koskaan tule ulos sanoja silloin kun pitäisi. En tiedä pitäisikö vaihtaa koko alaa vaikka kiinnostusta löytyy, jos olen vain tuomittu olemaan ujo koko loppuikäni.