Äidiksi tuleminen ja oman äidin alkoholismi, surettaa ettei mummolareissuja tule
Muistelen itse lämmöllä yökyläreissuja mummolaan, miten mummi teki aamulla riisipuuroa ja leikittiin yhdessä kaikenlaista.
Nyt suunnitteilla on lapsen hankkiminen ja mulla on kauhea suru päällä siitä, etten voi koskaan luovuttaa omaa lastani äitini hoitoon. En uskaltaisi. Vaikka kuinka vakuuttelee, tiedän ettei juomatta oleminen onnistu. Ei ole väkivaltainen tai mitään, mutta en halua kenenkään lapsen joutuvan siihen tilanteeseen, jossa aikuinen on pelottava ja outo.
Muilla vastaavia kokemuksia, tai muuten isovanhemmista jotka ei osallistu?
Kommentit (18)
On myös olemassa varamummo toiminta, kun raskaudut tai olet saanut lapsen, ota sinne yhteyttä 😇
Onhan se surkeeta, ettei voi luottaa lapsiaan isovanhemmille. Sama meillä, kun lapsemme olivat pieniä, en itsekään jättänyt heitä isovanhemmilleen mökille, koska siellä oltiin koko ajan enemmän tai vähemmän kännissä. He ovat sukupolvea, joiden mielestä ei ole mitään ongelmaa olla aamusta lähtien oluttölkki kädessä. Ja että mitään alokoholiongelmaa ei ole, jos _pystyy käymään töissä_. Ja jos juodessa on _hauskaa_. Saahan sitä _rentoutua_ ja tietenkin ainoa tapa _rentoutua_ on juoda. Se on tärkeämpää kuin lastenlasten huolellinen hoitaminen ja perään katsominen.
Minusta kun pieniä lapsia pitää mökillä valvoa ihan koko ajan, kun on vettä lähellä ja siihen ei enemmän tai vähemmän hiprakkainen ei pysty, vaikka itse kuvittelee pystyvänsä. Pienet lapset voivat heräillä yöllä, mihin känninen ei herää ja jos jotain sattuisi, kukaan ei olisi ajokuntoinen.
Oikean päätöksen tein silloin aikoinaan, vaikka harmi olikin, ettei saatu parisuhdeaikaa jne. tämän takia.
Vierailija kirjoitti:
On myös olemassa varamummo toiminta, kun raskaudut tai olet saanut lapsen, ota sinne yhteyttä 😇
Kiitos vinkistä, en ollut aiemmin kuullutkaan tämmöisestä! :)
AP
Ai, meidän lapsille mummolaan reissut ovat hauskoja
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surkeeta, ettei voi luottaa lapsiaan isovanhemmille. Sama meillä, kun lapsemme olivat pieniä, en itsekään jättänyt heitä isovanhemmilleen mökille, koska siellä oltiin koko ajan enemmän tai vähemmän kännissä. He ovat sukupolvea, joiden mielestä ei ole mitään ongelmaa olla aamusta lähtien oluttölkki kädessä. Ja että mitään alokoholiongelmaa ei ole, jos _pystyy käymään töissä_. Ja jos juodessa on _hauskaa_. Saahan sitä _rentoutua_ ja tietenkin ainoa tapa _rentoutua_ on juoda. Se on tärkeämpää kuin lastenlasten huolellinen hoitaminen ja perään katsominen.
Minusta kun pieniä lapsia pitää mökillä valvoa ihan koko ajan, kun on vettä lähellä ja siihen ei enemmän tai vähemmän hiprakkainen ei pysty, vaikka itse kuvittelee pystyvänsä. Pienet lapset voivat heräillä yöllä, mihin känninen ei herää ja jos jotain sattuisi, kukaan ei olisi ajokuntoinen.
Oikean päätöksen tein silloin aikoinaan, vaikka harmi olikin, ettei saatu parisuhdeaikaa jne. tämän takia.
Monet jostain syystä ajattelee, että ei se pieni hiprakka haittaa, mutta kyllä lapsi aistii sen turvattomuuden ja outouden heti. AP
Meillä toiset isovanhemmat pois pelistä kokonaan. Ovat alkoholisteja ja kännissä toinen heistä väkivaltainen joten eipä voi vierailla tai olla tekemisissä. Kyllä se välillä surettaa aivan lohduttamasti mutta olen jo käsitellyt tätä asiaa ja ehkä tottunutkin. Toiset isovanhemmat ovat "normaaleja". Tsemppiä sinulle!
Meillä aikanaan ei isovanhemmista ollut hoitoavuksi koska olivat niin iäkkäitä. Henkisesti virkeitä mutta fyysisesti eivät jaksaneet. Silti mummuloissa käytiin lyhyemmillä vierailuilla ja jotain muistoja on lapsille jäänyt.
Voithan sinäkin ehkä tehdä lapsen kanssa lyhyitä vieraiuja vaikka ei voisi lasta sinne jättää.
Mutta ei kai kukaan lapsen "tekoa" suunnittele isovanhempien osallisuuden mukaan? Ymmärrän kyllä erilaisten tuntemusten heräämisen.
En ollut koskaan mummojen hoidossa lapsena. Eivät olleet epäluotettavia mutta jo vanhoja ja huonokuntoisia kun olin lapsi. Mutta minulla oli tätejä, kummit, vanhempien ystäväperheitä joiden luona olin yökylässä :) ei lapsi osaa kaivata sitä mistä ei tiedä. Älä jää suremaan mummoasiaa vaan etsi muita ihmisiä elämäänne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä aikanaan ei isovanhemmista ollut hoitoavuksi koska olivat niin iäkkäitä. Henkisesti virkeitä mutta fyysisesti eivät jaksaneet. Silti mummuloissa käytiin lyhyemmillä vierailuilla ja jotain muistoja on lapsille jäänyt.
Voithan sinäkin ehkä tehdä lapsen kanssa lyhyitä vieraiuja vaikka ei voisi lasta sinne jättää.Mutta ei kai kukaan lapsen "tekoa" suunnittele isovanhempien osallisuuden mukaan? Ymmärrän kyllä erilaisten tuntemusten heräämisen.
En sanonutkaan että tämä suunnittelu olisi pelkästään isovanhemmista kiinni.
Päiväreissutkaan ei ainakaan itseäni kiinnosta koska todentotta ei pysty olemaan yhtä iltapäivää juomatta.
Oma äitini on kuollut ja miehen äiti ei ole kuvioissa. Kummankaan isästä ei ole lasta hoitamaan. Surettaa todella paljon monesti. Varsinkin kun tiedän, että äitini olisi rakastanut lapsenlastaan ja pitänyt hyvää huolta.
Turha surra asiaa jolle et voi mitään. Yritä vaan olla itse parempi vanhempi lapsellesi. Muuten voi käydä niin että siirrät huomaamatta katkeruutesi omaa lapseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surkeeta, ettei voi luottaa lapsiaan isovanhemmille. Sama meillä, kun lapsemme olivat pieniä, en itsekään jättänyt heitä isovanhemmilleen mökille, koska siellä oltiin koko ajan enemmän tai vähemmän kännissä. He ovat sukupolvea, joiden mielestä ei ole mitään ongelmaa olla aamusta lähtien oluttölkki kädessä. Ja että mitään alokoholiongelmaa ei ole, jos _pystyy käymään töissä_. Ja jos juodessa on _hauskaa_. Saahan sitä _rentoutua_ ja tietenkin ainoa tapa _rentoutua_ on juoda. Se on tärkeämpää kuin lastenlasten huolellinen hoitaminen ja perään katsominen.
Minusta kun pieniä lapsia pitää mökillä valvoa ihan koko ajan, kun on vettä lähellä ja siihen ei enemmän tai vähemmän hiprakkainen ei pysty, vaikka itse kuvittelee pystyvänsä. Pienet lapset voivat heräillä yöllä, mihin känninen ei herää ja jos jotain sattuisi, kukaan ei olisi ajokuntoinen.
Oikean päätöksen tein silloin aikoinaan, vaikka harmi olikin, ettei saatu parisuhdeaikaa jne. tämän takia.
Monet jostain syystä ajattelee, että ei se pieni hiprakka haittaa, mutta kyllä lapsi aistii sen turvattomuuden ja outouden heti. AP
Totta. Ja kun fakta vain on se, että ei sitä ole sitten skarppina. Pieni lapsi karkaa näköpiiristä sekunneissa. Veden äärellä pitää olla koko ajan hereillä. Ikäkin tekee isovanhemmilla sen, ettei olla ihan niin skarppeja ja hereillä koko ajan. Siihen päälle vielä kuumaa säätä ja alkoholia.
Lapset taas ovat vikkeliä liikkeissään ja hetkessä vedessä ja pahimmassa tapauksessa hukkuneina.
Yritä ajatella niin, että vaikka sinulla onkin hyviä muistoja mummolasta ja haluaisit samaa lapsillesi, eivät lapsesi osaa sellaista kaivata tai tunne jäävänsä mistään paitsi, kun eivät he sellaisesta edes tiedä. Sinun lapsesi saavat sitten samat hyvät muistot ja kokemukset jostakin muusta.
Vierailija kirjoitti:
Yritä ajatella niin, että vaikka sinulla onkin hyviä muistoja mummolasta ja haluaisit samaa lapsillesi, eivät lapsesi osaa sellaista kaivata tai tunne jäävänsä mistään paitsi, kun eivät he sellaisesta edes tiedä. Sinun lapsesi saavat sitten samat hyvät muistot ja kokemukset jostakin muusta.
Lohdullinen näkökulma, kiitos siitä. AP
Hyvä kun tilanne on tiedossa jo valmiiksi, ja todella suosittelen, että et usko mitään puheita siitä kuinka "olen muuttunut", omakohtaista kokemusta löytyy vähän liikaakin, enkä todellakaan voi antaa itselleni ikinä anteeksi, että näitä puheita uskoin vuosia, ennen kuin totuus tuli esiin... Muitakin aikuisia mahtuu lapsen elämään kuin isovanhemmat, kyllähän heitä voi nähdä vaikka yhdessä lapsen kanssa, jos haluaa, jolloin voi itse tarkkailla onko isovanhempi tarpeeksi selvä ollakseen lapsen seurassa.