Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pariutuminen ennen nettiaikaa
20.06.2020 |
Täällä kun tuntuu kovasti olevan vollotusta siitä ettei ihmiset kohtaa enää, niin minkälaisia kokemuksia/tuttavien kokemuksia teillä on siitä kuinka ihmiset pariutuivat ENNEN internet aikaa ja deittisovelluksia?
Kerron heti omani. Olin sienimetsällä, ilman meikkiä tietenkin, tukka sekaisin ja hiestä märkä. Saaliini kerättyäni halusin mennä lähikahvilaan juomaan kahvia ja syömään pullan itseni palkitakseni.
Ja kukas sieltä käveli vastaan. Toinen samanlainen. Miehellä oli samanlainen sieniveitsi kaulassa roikkumassa, reikäinen paita, kumpparit jalassa ja Turhapuron tukka päässä. Siinä sitten todettiin, että jaahas sitä ollaan sienimetsällä käyty ja kumpikin nyppi hirvikärpäsiä päästään, naureskeltiin ja kerrottiin sienimieltymyksemme ja -saaliimme. Siitä se lähti.
Tunnen myös yhden naimisissa olevan pariskunnan, jotka tapasivat toisensa mustikkametsällä.
Ihmiset kohtasivat aiemmin toisensa ihan kirjaimellisesti luonnossa helpommin, olen siinä mielessä tyytyväinen etten ole joutunut elämään nuoruuttani nettiaikana.
Kun katson nykynuoria, eihän niitä edes kiinnosta sienestys ja marjastus moniakaan. Istutaan sisällä vaan kännykkään liimautuneena. Jotenkin surullista.
Omakin tyttäreni vaan istuu huoneessaan aina, ainut paikka missä käy on salilla. Sitten on ne nuoret jotka eivät käy sielläkään ja lihoavat. Nykyaika on aika ankeaa nuorille mielestäni. Tuntuu ettei enää osata nauttia yksinkertaisista asioista.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laajempi naisten deittipooli, vähemmän pareja. Simppeliä
Baarista ne partnerit taisi usein löytyä, niin omanikin.
Juu, Baaristahan silloin yleisesti seura löydettiin.
Tansseissa tuli käytyä, nuijamiesten lavalla hytkyttiin ja siitä sitten saatille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mää olen naisseuraa livenä löytänyt nykyaikanakin. Tuskin kaikki naiset netissä on?
Itsehän olen sitä mieltä, että netti on hyvä paikka nöösipojille kun ei tarvitse osata mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylällä viikonloppuna ajellessa törmäsin pörröpäiseen tyttöön, joka halusi tutustua. Olimme käyneet samaa koulua.
Juoppokuskina naapurikylän nuorisoseuralla järjestettyyn rokkikonserttiin törmäsin samaan pimuun uudestaan. En voinut paeta hyökkäävää tyttöä, vaikka olin ujo kuin mikä.
Siitä asti oltu yhdessä, 30v.
Jos nyt jäisin yksin, ei olisi paljon keinoja seuraa etsiä.
Paitsi nettideitit.
Onneksi ei ole aikomustakaan erota.
Toivottavasti ei kuokema kumpaakaan korjaa liian aikaisin.
Läheltä on liipannut muutaman kerran.
Ennen riitti että miehellä oli vakituinen työ, akateeminen koulutus ja oli hyväkäytöksinen, niin oli jo todella kovaa valuuttaa naismarkkinoilla. Nykyään pitäisi olla 190cm lihaskimppu ja supliikki halussa että on mitään mahiksia naisiin. Tinder ja instagram ovat muokanneet ulkonäköihanteet niin sairaalloisiksi ettei kukaan nainen tyydy ujoon perusmieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Junasta löytyi. Matkalla Lappeenrannasta Helsinkiin. Mies istui käytävän toisella puolella vastapäätä. Vähän siinä katseet vaihtui ja sitten tää mies pyysi ravintolavaunuun. Siitä se lähti ja 22 vuotta täynnä.
Ennen etsittiin elämänkumppania. Nykyään etsitään panokaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kännissä kaverin kotibileissä heitin vaatteet pois ja mies lähti mukaan sekoiluun. En varmaan nykyajan systeemeillä olis kohdannut tuota silloin kovin erikoista hiipparia missään, enkä ainakaan edennyt näin. Lapsia meillä on nyt kaksi, naimisissa 8v.
Se oli paljon romanttisempaa ennen. Tutustuttiin rauhassa ja pelkkä käsi kädessä kulkeminen oli ah niin ihanaa..
Nyt syöksytään ensi treffeillä sänkyyn ja petytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini isoisä kertoi tavanneen sen kaverini isoäidin vähän erilaisissa merkeissä kuin yleensä. Ensimmäinen kerta meinaan kun kohtasivat niin tämä nainen kuulemma antoi hänelle aivan helvetillisen avarin. Erehtyi kuulemma henkilöstä, joku oli hänen ystävätärtään puristellut tansseissa perseestä ja hyvänä kaverina meni kostamaan mutta henkilö oli väärä. Erehdyksen selvittyä sitten kuulemma juttu alkoikin luistaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen etsittiin elämänkumppania. Nykyään etsitään panokaveria.
Puolison puolesta en voi vastata mutta en mä etsinyt kumpaakaan. Oli vain kiva mennä baariin kun siellä tapasi niin ystäviä kuin muitakin ihmisiä. Olisi ollut vähän tylsää istua himassa kun ei ollut edes sitä nettiä joissa vaihtaa ajatuksia muiden kanssa.
Me tavattiin baarissa. Nyt naimisissa 23 vuotta
Olin viimeksi sinkku noin 25 vuotta sitten ja silloiset poika/miesystäväni löysin mm. kavereiden kautta, kesätöistä, krjastosta, festareilta, ravintolasta ja työpaikalta. Mieheni löysin työpaikalta.
Joskus mietin, että jos nyt olisin etsimässä miesystävää, niin en todellakaan menisi minnekään tindereihin. Katselisin silloin varmaan harrastuksieni kautta mukavia ihmisiä ja tottakai tiedän, että ystäväni ottaisivat osaa miehen etsintään huolestuneina ja saisin varmasti heidän kauttaan lukuisia mielenkiintoisia ehdotuksia ja treffikavereita.
Perintövarakas mutta vaatimaton kaverini "palkkasi" minut vaellusoppaakseen Haltille ja takaisin ysärin puolivälissä. Ts maksoi reissun minulle köyhälle opiskelijalle.
Matkan varrella tuvilla kohdattiin toistuvasti jokseenkin ikäisemme oloinen eli parikymppinen nainen. Tämä ihan tavallisen näköinen mutta hersyvän hauska ja aidon ystävällinen nuori nainen alkoi kiinnostaa kaveriani - poikkeuksellista sillä kaverini oli hyvin varautunut naisten suhteen koska turhan moni tuntui olevan hänen rahojensa perään. Kaverini alkoi tehdä tuttavuutta rohkeammin ja ehdotti treffejä Kilpparilla "kunhan ensin siistiydytään". Sanotaan nyt näin, että kaverini ei tullut treffeiltä vasta kun seuraavana aamuna ja silloinkin naama korvissa. Paluumatkalla etelään kaverin kärryyn saimme ylimääräistä matkaseuraa ja minut ajettiin takapenkille...
Kaverini ja minun tieni vei erilleen opiskeluiden ha töiden vuoksi, mutta 10 vuotta myöhemmin näin lehdessä heidän hääkuvansa kahden lapsen kanssa. Eli ilmeisesti kävi niin että kaverini löysi elämänsä naisen tunturista.
Yliopistolta löysin ekan miehen, loppusilaus tuli baarista.
Alue: Aihe vapaa
Minä en tiedä. Olen jo sen ikäinen että olen elänyt ajan ennen nettiä, tinderiä ja deittipalstoja. En suoraan sanottuna tiedä kuinka ihmiset pariutuivat silloin aikoinaan, enkä tiedä sitä tänäkään päivänä. Huomaan vain että aha, taas on joku kaveri pariutunut. Mutta ei näsitä oikein koskaan puhuta, asiat vain jotenkin tapahtuvat.