Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen nyt juhannuksena? Samoin. Kerro, mitä kuuluu.
19.06.2020 |
Menivätkö suunnitelmat uusiksi vai eikö suunnitelmia oikein ollutkaan? Itse olisin voinut mennä perheen/suvun juhannus viettoon, mutta en ehtinyt lähteä tarpeeksi aikaisin kasaantuneiden asioiden takia. Surulliselta tuntuu kieltämättä.
Kommentit (12)
Kai sitä olisi päässyt vaikka mihin pyörimään yksinään sen muun porukan ilakoidessa keskenään. Haluaisin oman kullan jonka voisi ottaa kainaloon ja pitää hyvänä. Olen vain liian ujo siihen.
m38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienessä humalassa kuuntelen musiikkia ja haaveilen Al Pacinosta.
Mies vieressä, selaa kännykkää, meri tyynenä edessä, J Karjalainen laulaa radiossa. Aurinko juuri laski, silti lämmintä. Heitänkö kännykän mereen? Molemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä olisi päässyt vaikka mihin pyörimään yksinään sen muun porukan ilakoidessa keskenään. Haluaisin oman kullan jonka voisi ottaa kainaloon ja pitää hyvänä. Olen vain liian ujo siihen.
m38
Mulla on ihan sama juttu nykyään, että en tykkää lähteä oikein mihinkään kun joka paikassa olisi pariskuntia ja itse olisit ylimääräinen pyörä. Haluaisi niin kovasti itsekin sen tärkeimmän ihmisen jakamaan elämää yhdessä.
Nautin. Olin kotona ja herkuttelin, luin hyvää kirjaa ja katselin elokuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä yksinäinen juhannus minullakin, vaikka on tässä tuo erinäisiä juhannuksia sitten tapaamani mies. Hän seurustelee enemmän juomiensa kuin minun kanssani. Ehkä hyvä niin, sillä ei hänellä ole enää mitään sellaista sanottavaa, jota olisi mukava kuulla. Ei tässä elämän jakamisessa tuon tärkeimmän ihmisen kanssa ole hurraamista.
Ei ole ketään, jonka kainaloon käpertyä ja halata, ei edes ketään, jonka kanssa voisi jutella mukavia. Musiikkia sentään voimme kuunnella yhdessä. Tai voisimme, mutta en jaksaisi kuunnella miehen kännisiä oheiskommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Nautin. Olin kotona ja herkuttelin, luin hyvää kirjaa ja katselin elokuvia.
Tämä on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin viettää juhannusta väärässä ja ikävässä seurassa. Sama juttu jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin vaan ei yksinäinen nyt viidettä vuotta. Ulkoilin ja uin kotioloissa. Kirja ja nautin auringosta.
Vuosikaudet mennyt jollain mökillä enemmän tai vähemmän ryypätessä ja nyt nautin olostani ilman darraa tai morkkiksia. En myöskään kaipaa ruuanlaitto-työleiriä kun jollekkin possu on paha tai kabanossia sen olla pittää! Perunoissa on liikaa kuoria ja missä tilli? Silli on väärän merkkistä eikä salaattiin saa laittaa kurkkua tai tomaattia kun allergia. Sipuli yöäk! Juu ei.
Ihanaa Juhannusta kaikille!
Juhannusseuraa ollut viimeksi 13 v sitten kun oli vielä ”kavereita”. Yksin olen kuten kaikkina muinakin päivinä vuodessa. Hikoilen pikkuasunnossani ja katson sarjaa ja toivon etten olisi syntynytkään. Ei tämä ole elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhtä yksinäinen juhannus minullakin, vaikka on tässä tuo erinäisiä juhannuksia sitten tapaamani mies. Hän seurustelee enemmän juomiensa kuin minun kanssani. Ehkä hyvä niin, sillä ei hänellä ole enää mitään sellaista sanottavaa, jota olisi mukava kuulla. Ei tässä elämän jakamisessa tuon tärkeimmän ihmisen kanssa ole hurraamista.
Ei ole ketään, jonka kainaloon käpertyä ja halata, ei edes ketään, jonka kanssa voisi jutella mukavia. Musiikkia sentään voimme kuunnella yhdessä. Tai voisimme, mutta en jaksaisi kuunnella miehen kännisiä oheiskommentteja.
😟 En rupee neuvomaan että JTS. Tiedän tasantarkkaan miltä sinusta tuntuu. Ja silti rakastan...
Lasten kanssa. Lähinnä aikuista seuraa kaipaan. Sellaista on ollut viimeksi juhannuksena viitisen vuotta sitten.
Aatosta tuli aivan samanlainen kuin muistakin kesän päivistä. Ainoa eri oli, että kaikki paikat ovat suljettuna.
Olisin kaivannut joltakin vaikka vain ”hyvää juhannusta”-viestiä. En nyt kuitenkaan sellaista saanut. Yleensä lähettelen niitä itse, mutta nyt päätin olla lähettämättä, koska vastaanottajat näkevät ne vain epätoivoisena yrityksenä roikkua jonkinlaisessa yhteydessä. Ovat myös oikeassa, sitä juuri ne ovat.
Joskus mietin miten elämästä tuli tätä hiljaista kituuttamista, jossa päämäärä on lähinnä suorittaa tämä päivä iltaan asti kunnialla.
Suurin syy on tietysti itsessä. Ilman lapsia olisin lähtenyt jonnekin muualle jo kauan sitten.
Minulle kuuluu ihan ookoota:) Itsellä on todella paha paarma kammo ja en joskus uskalla ulos ollenkaan mutta äsken uskaltauduin pihalle 15 minuutiksi joka on jo edistystä:)