Miten loppuunpalamisesi ilmeni?

Työpäivän piti päättyä ja viisi ja puoli tuntia sitten, nyt minun pitäisi olla kesälomalla. Mutta teen töitä.

Silloin yleensä on rajoilla, jos miettii onko. Mene puhumaan jollekin.

Tarkoitus olisi hakea apua. Mietin vain mitä tuntemuksia muilla on ollut kyseisessä tilanteessa ja miten on saanut apua, vai onko saanut.

Mulla oli lievä burn out loppuvuodesta. Imeni itkeskelynä, lähes viikottaisina ahdistuskohtauksina, yleinen mieliala oli masentuneempi, oli vaikeampi nukahtaa kuin yleensä. Somaattisista oireista rinnan vihlonta satunnaisesti ja lisääntyneet vatsan ongelmat. Kaikki kouluun (amk) liittyvät jutut tuntui lopulta ylivoimaiselta ja ajattelin olevani tyhmä ja laiska.

Menin työterveyslääkäriin kertomaan, että en pysty nukkumaan. Lääkäri kuunteli hetken ja antoi lomakkeen täytettäväksi. Hän laski pisteet ja vähän vältellen sanoi "nää on jonkin verran koholla".

Se oli tämä

https://www.mindtools.com/pages/article/newTCS_08.htm

PS. Sain yli 60 pistettä.

Kaikki vitutti, kaikki oli ihan se ja sama.

Työterveys, yhtä tyhjän kanssa, lopulta irtisanouduin ja olin vuoden poissa työelämästä.

Helpotti pahimman yli, nyt olen ollut pari vuotta töissä ja nykyään tiedän rajani ja uskallan aukaista suuni.

Aloin tehdä virheitä ja unohdella asioita. Yhtäkkiä joku perusjuttu töissä tuntui ylivoimaiselta ja jätin sen hoitamatta. Kun asia selvisi, kielsin sen ja panin pään pensaaseen. Aloin lipsua yhdessä ja toisessa asiassa. Lopulta myös yksityiselämän asioissa. Sitten alkoi yöheräämiset. Neljältä jokin jysähti mielessä ja aloin pyöritellä ikäviä ajatuksia ja pelkoja ja huolia. Lopulta tuntui etten jaksa enää mitään. Työkaverit eivät enää luottaneet minuun ja tunsin itseni hylkiöksi.

Kaikki tuntuu tällä hetkellä joko turhalta, ylitsepääsemättömältä tai hiton ahdistavalta. Nukkumaan ei pysty, uni pinnallista ja painajaisia täynnä. Kaikki ärsyttää ja pitää pinnistellä, ettei laukoisi ihmisille mitä sylki suuhun tuo. Itku ei helpota, puhuminen ei helpota, mikään ei helpota. Nyt ottanut muutamana päivänä alkoholia, se lanaa fiilikset välinpitämättömyyden puolelle, joka tuntuu ruhtinaalliselta pakotieltä normioloon verrattuna. Tiedän, ei hyvä.  Ap.

Minä mietin myös onko burnout iskenyt. Olen alkanut tehdä helppoja virheitä, ahdistun helposti ja keskittymiskyky nollissa. Luulisin, että selviän tästä lomalla, mutta en ole minäkään varma.

Vierailija kirjoitti:

Aloin tehdä virheitä ja unohdella asioita. Yhtäkkiä joku perusjuttu töissä tuntui ylivoimaiselta ja jätin sen hoitamatta. Kun asia selvisi, kielsin sen ja panin pään pensaaseen. Aloin lipsua yhdessä ja toisessa asiassa. Lopulta myös yksityiselämän asioissa. Sitten alkoi yöheräämiset. Neljältä jokin jysähti mielessä ja aloin pyöritellä ikäviä ajatuksia ja pelkoja ja huolia. Lopulta tuntui etten jaksa enää mitään. Työkaverit eivät enää luottaneet minuun ja tunsin itseni hylkiöksi.

Miten selvisit? Tajusitko itse tilanteesi? 

Samoja oireita kuin sulla ap. Mulla eskaloitui siihen, että vapaapäivät eivät palauttaneet työkuntoa, lopulta en enää päässyt ylös, meni kaikki toimintakyky ihan täysin. En ole helposti lääkäriin hakeutuvaa sorttia, joten lopulta mut vietiin sinne.

Muutuin vedeksi

Zinc

Kas

Zinc

Minulla ilmeni nukkumisvaikeuksina, 3 tunnin päiväunina työpäivän jälkeen, väsymyksenä. Mieliala oli masentunut ja ahdistunut. Sain rytmihäiriöitä, joita tutkittiin jopa sydänpolilla ja kävin välillä ensiavussa. Mitään fyysistä vikaa ei löytynyt, mutta aloitin Bisoprolol-lääkityksen. Migreeni ja päänäsärky vaivasi. Minulla oli ihottumaa ja mahavaivoja. Laihduin puolessa vuodessa 10 kg ja painoindeksin mukaan olen nyt merkittävästi alipainoinen. Ruoka ei maistu.

Mainitsin töissä jotain uupumisesta, mutta sille ei ehditty tehdä mitään. Sain koronapotkut ja romahdin ihan kokonaan. Nyt olen ollut pois töistä 3 kk. Ensimmäiset 2 kk itkin koko ajan, makasin sängyssä ja löin itseäni mustelmille ja suunnittelin ottavani itseni hengiltä. Nyt jaksan tehdä jo muutakin kuin maata sängyssä, mutta ahdistus ja masennus vaivaa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntuu tällä hetkellä joko turhalta, ylitsepääsemättömältä tai hiton ahdistavalta. Nukkumaan ei pysty, uni pinnallista ja painajaisia täynnä. Kaikki ärsyttää ja pitää pinnistellä, ettei laukoisi ihmisille mitä sylki suuhun tuo. Itku ei helpota, puhuminen ei helpota, mikään ei helpota. Nyt ottanut muutamana päivänä alkoholia, se lanaa fiilikset välinpitämättömyyden puolelle, joka tuntuu ruhtinaalliselta pakotieltä normioloon verrattuna. Tiedän, ei hyvä.  Ap.

Jos nyt juhannuksena on vapaata ja otat alkoholia niin ok, mutta älä hae alkoholista muuten turrutusta.

Minulla se näkyi ja näkyy niin että herään aamuyöstä miettimään työasioita. Joka yö. Valvon pari tuntia kunnes vohdoin saan taas nukuttua.

Lisäksi pahimman stressin aikana tulee rinta- ja vatsakivut.

Töissä ajatus katkeilee. Yhtäkkiä tajuan että olen unohtanut tehdä sitä ja tätä ja pahinta ei ole se, että olisin ne oikeasti unohtanut vaan se, että olenkin ne jo tehnyt mutta siitä ei vain ole mitään muistijälkeä.

Onko joku keskustellut työterveydessä? Minä en ole sitä vielä tehnyt. Kokeeko joku saaneensa sieltä apua, ilman saikkua?

Huomasin töissä juovani veden sijasta viinaa.