Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikuisesti avoliitossa
18.06.2020 |
Työporukan kahvihuoneessa oli keskustelua pareista, jotka eivät koskaan mene naimisiin. Jokainen tunsi tuttavapiiristään jonkun pariskunnan, joka oli vuosikausia ollut vain avoliitossa ja näitä pariskuntia ihmeteltiin suureen ääneen. Mies etsii parempaa, naisella salasuhde, toinen tyytyy, ei ole hyvä suhde, avopuoliso ei anna jne. lueteltiin syyksi, miksi ei ole edetty "seuraavaan vaiheeseen". Jokaisella tuntui myös löytyvän tuttu, joka ei halunnut naimisiin silloisen puolison kanssa milloin minkäkin varjolla, mutta erottuaan perusti tyyliin heti perheen, jota väitti suhteessa ettei koskaan halunnut.
Mainitsin sitten omasta parisuhteeni statuksesta - 10v avoliittoa eikä lapsia - ja siitäpä vasta utelu repesi. Onko miehellä toinen? Onko minulla toinen? Etsimmekö parempaa, pidämme suhteesta huolimatta sinkkusilmäämme auki? Kumpi ei anna? Miksi ette ole naimissa? Eikö puoliso ole vieläkään kosinut, et siis ole se oikea????
Jäin tätä sitten pohtimaan. Niin, kuuluuko naimisiinmeno avoliiton jälkeen luonnollisena jatkumona toimivan parisuhteen kylkiäisiksi? En ole koskaan ajatellut asiaa sen syvemmin, mutta ei avioliitto kuulostaisi itseasiassa hullummalta vaihtoehdolta, juridisessa mielessä. Hyvä, vakaa suhde, tulevaisuuden suunnitelmat edelleen samat, maailmankatsomus sama, toisen naamakin saa edelleen nauramaan.
Juridisesti ajatellen avioliitto on meidänkin tapauksessa mielestäni jopa enemmän kuin järkevä (esim. puhtaasti vain miehen omistusasunto, jossa asun, koska laitoin omani vuokralle aikoinaan yhteen muuttaessa). Mutta silti jäin myös miettimään, mikä vika "pelkässä" avoliitossa? Eikai kosimattomuus aina kerro siitä, että jompi kumpi etsii parempaa? Entä jos suhde vain on niin hyvä, että tietää toisen olevan siinä niin myötä- kuin vastamäessä ilman samaa sukunimeä, vai voiko se olla pohjimmiltaan toisen mielestä niin huono, että ei todellakaan halua naimisiin, kunhan nyt vaan asuu saman katon alla?
Niin, oman puolison kanta pohdiskeluihin oli lähinnä höpöhöpö eikä saanut mitään selkoa onko vasemmalla vai oikealla mahdollisesti naimisiinmenosta 🤔
Kommentit (38)
No, ainakin sen voi sanoa, että sinun avokki ei halua missään tapauksessa naimisiin. Ei suostu edes keskustelemaan aiheesta.
Sinun on siis aika turha miettiä av(i)oliiton hyviä ja huonoja puolia, koska et ole naimisiin menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on 20v suhde, yhteinen lapsi, oli yhteinen asuntolaina ja nyt on yhteinen velaton talo. Muu omaisuus on pääosin omaa, kakkosasunto on 85-15 omistussuhteilla.
Edunvalvontavaltuutus ja keskinäinen testamentti löytyy pöytälaatikosta.
Mitä se avioliitto tässä vielä asioita muuttaisi?
Periaatteessa voisin mennäkin, mutta asia ei ole kummallekaan niin tärkeä että laittaisi asian eteen rikkaa ristiin, eli aiheesta on puhuttu ja todettu ettei kiinnosta.
Kummallakaan ei ole tarvetta saada nimeään toisen väestörekisteritietoihin, tai onhan sekin jo tuon lapsen vuoksi ;)
Jos puolisoni ei olisi halunnut naimisiin, olisin kyllä miettinyt vakavasti syytä siihen, miksei hän halua _minun_ kanssani naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on lähinnä varallisuusoikeudellinen sopimus, ei muuta. Ihan sama asia kuin urputtaisi, että kaikilla kuuluu nykyaikana olla mokkula.
Minulle naimisiinmeno on ehkä tietyllä tapaa se perinteinen vakavan suhteen seuraava askel. Miksi en menisi naimisiin ihmisen kanssa jota rakasta enemmän kuin mitään ja jonka kanssa haluan elää lopun elämäni? Pakko naimisiin ei ole onneksi mennä, eikä naimattomuus tai naimisissa olo kerro mitään suhteesta, mutta en näe mitään väärää siinäkään että lyödään hynttyyt yhteen kirkon kirjoja myöten.
No esimerkiksi omassa työporukassa on nainen, joka on ollut 15 vuotta yhdessä miehensä kanssa ja puolet tuosta kihloissa. Heillä on yhteinen talolaina ja yläkouluikäinen lapsi. Kollegani on ihan avoimesti kertonut, että parisuhde on enää pelkkää lapsenkasvatusta ja kun lapsi muuttaa omilleen, ero tulee heti. Sinne asti aikoo sinnitellä, koska haluaa tarjota lapselle paremmat puitteet (asuminen, harrastukset yms) mitä pystyisivät erillisinä talouksina maksamaan.
Siksi eivät ole menneet naimisiin. Eivätkä mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut mieheni kanssa reilut 35 vuotta, avoliitossa. Pari lasta, yhteinen asuntovelka (nyt maksettu). Testamentti ja edunvalvontapaperit löytyvät.
Ainoa asia, mikä tästä yhtälöstä puuttuu, on leskeneläke. Sitä ei avoliittolainen saa (nyt on menossa lakimuutos, mutta ei koske meitä vanhoja kääkkiä). En vain ole koskaan halunnut naimisiin, asia ei ole minulle tärkeä. Miehelle olisi joskus ollut, mutta ei enää nykyään hänellekään.
Kyllä meille iso syy avioitua oli turvata toisen asema leskeytymisen varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin työkavereittesi utelu ja päivittely on tökeröä ja epäkohteliasta. Asiahan ei kuulu heille, puhumattakaan kyselyt siitä, että petättekö toisianne.
Toisaalta tämä asia on minulle kovin henkilökohtainen vaikka en siitä puhu kuin hyvin lähimmille ystäville. Oma miesystäväni ei halua mennä naimisiin. Hän on kerran avioeronnut ja näkee nyt eronneita pariskuntia mielessään kaikkialla. Itse en ole ollut koskaan naimisissa. En ole myöskään koskaan ollut mikään häähullu, itselleni riittäisi vaikka lyhyt maistraatti vihkiminen. Tärkeintä olisi kuitenkin, että voitaisiin virallistaa suhde mutta mies ei halua. Väistämättä tämä herättää mielessäni kysymyksiä, kuten odottaako mies kuitenkin jotain parempaa? Kun hän kuitenkin tietää, että itselleni olisi tärkeää mennä naimisiin, miksi hän ei voi edes minun mielikseni mennä naimisiin? Miksi se on hänelle niin vastenmielinen ajatus? Olen jopa miettinyt vakavasti eroa tämän takia.
AP:n tilanteen omalta kohdalta erottaa siitä, että ilmeisesti kumpikaan osapuoli ei ole halunnut lähtökohtaisesti avioliittoon vaan avoliitto on ollut yhteinen intressi. Silti ihan järkeviä pointteja AP: lla. Ehkä voisitte puolison kanssa keskustella avioliitto-asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisitte puolison kanssa keskustella avioliitto-asiasta.
He keskustelivat ja puolison kanta oli "höpö höpö". Se on aika lailla siinä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi omassa työporukassa on nainen, joka on ollut 15 vuotta yhdessä miehensä kanssa ja puolet tuosta kihloissa. Heillä on yhteinen talolaina ja yläkouluikäinen lapsi. Kollegani on ihan avoimesti kertonut, että parisuhde on enää pelkkää lapsenkasvatusta ja kun lapsi muuttaa omilleen, ero tulee heti. Sinne asti aikoo sinnitellä, koska haluaa tarjota lapselle paremmat puitteet (asuminen, harrastukset yms) mitä pystyisivät erillisinä talouksina maksamaan.
Siksi eivät ole menneet naimisiin. Eivätkä mene.
Miksi he sitten ovat kihloissa = sopineet menevänsä naimisiin???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi omassa työporukassa on nainen, joka on ollut 15 vuotta yhdessä miehensä kanssa ja puolet tuosta kihloissa. Heillä on yhteinen talolaina ja yläkouluikäinen lapsi. Kollegani on ihan avoimesti kertonut, että parisuhde on enää pelkkää lapsenkasvatusta ja kun lapsi muuttaa omilleen, ero tulee heti. Sinne asti aikoo sinnitellä, koska haluaa tarjota lapselle paremmat puitteet (asuminen, harrastukset yms) mitä pystyisivät erillisinä talouksina maksamaan.
Siksi eivät ole menneet naimisiin. Eivätkä mene.
Miksi he sitten ovat kihloissa = sopineet menevänsä naimisiin???
Ikuinen avoliitto tai ikuinen kihla. En ymmärrä kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi omassa työporukassa on nainen, joka on ollut 15 vuotta yhdessä miehensä kanssa ja puolet tuosta kihloissa. Heillä on yhteinen talolaina ja yläkouluikäinen lapsi. Kollegani on ihan avoimesti kertonut, että parisuhde on enää pelkkää lapsenkasvatusta ja kun lapsi muuttaa omilleen, ero tulee heti. Sinne asti aikoo sinnitellä, koska haluaa tarjota lapselle paremmat puitteet (asuminen, harrastukset yms) mitä pystyisivät erillisinä talouksina maksamaan.
Siksi eivät ole menneet naimisiin. Eivätkä mene.
Miksi he sitten ovat kihloissa = sopineet menevänsä naimisiin???
Ilmeisesti se kihla-aika oli heidän suhteensa alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi omassa työporukassa on nainen, joka on ollut 15 vuotta yhdessä miehensä kanssa ja puolet tuosta kihloissa. Heillä on yhteinen talolaina ja yläkouluikäinen lapsi. Kollegani on ihan avoimesti kertonut, että parisuhde on enää pelkkää lapsenkasvatusta ja kun lapsi muuttaa omilleen, ero tulee heti. Sinne asti aikoo sinnitellä, koska haluaa tarjota lapselle paremmat puitteet (asuminen, harrastukset yms) mitä pystyisivät erillisinä talouksina maksamaan.
Siksi eivät ole menneet naimisiin. Eivätkä mene.
Miksi he sitten ovat kihloissa = sopineet menevänsä naimisiin???
Heillä on eri käsitys kihlautumisesta kuin sinulla. Sormusmuodollisuus.
Ps. Minulle on sitten turhaa alkaa taustoittaa kihlauksen merkitystä, en kertonut tässä itsestäni vaan otsikkoon sopivasta tutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi omassa työporukassa on nainen, joka on ollut 15 vuotta yhdessä miehensä kanssa ja puolet tuosta kihloissa. Heillä on yhteinen talolaina ja yläkouluikäinen lapsi. Kollegani on ihan avoimesti kertonut, että parisuhde on enää pelkkää lapsenkasvatusta ja kun lapsi muuttaa omilleen, ero tulee heti. Sinne asti aikoo sinnitellä, koska haluaa tarjota lapselle paremmat puitteet (asuminen, harrastukset yms) mitä pystyisivät erillisinä talouksina maksamaan.
Siksi eivät ole menneet naimisiin. Eivätkä mene.
Miksi he sitten ovat kihloissa = sopineet menevänsä naimisiin???
Ilmeisesti se kihla-aika oli heidän suhteensa alussa.
Jos olisit lukenut mitä kirjoitin niin tietäisit että puolivälissä.
Minulla on varmaan outo tuttavapiiri, koska meistä iso osa ei ole naimisissa, vaikka pitkiä (jopa yli 30v) liittoja löytyy. Jotenkin tuntuu, että hääbuumi on nykynuorison juttu, me vanhat kähmyt emme ole juhlia tarvinneet. Kuulun siihen ikäpolveen, jonka ei ole ollut pakko mennä vihille, esimerkiksi 10v vanhemmat serkut ei olisi voineet opiskeluaikana edes saada vuokra-asuntoa "susiparina". Kaveriporukassa tai töissä ei ole koskaan oltu niin konservatiivisia, että olisi oletettu ihmisten siviilisäädyn riippuvan siitä, antaako toinen vai ei.
Ei meillä ole mitään erityistä syytä olla menemättä naimisiin. Se ei ole koskaan ollut ajankohtainen. Kun on näin pitkään ollut toisen kanssa, niin ympäristö olettaa, että olemme naimisissa, koska eihän avoliitot kestä.
Leskeneläkettä en ole koskaan ajatellut, koska omilla keskivertoa paremmilla tuloilla se eläke olisi joka tapauksessa jäänyt hyvin pieneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi omassa työporukassa on nainen, joka on ollut 15 vuotta yhdessä miehensä kanssa ja puolet tuosta kihloissa. Heillä on yhteinen talolaina ja yläkouluikäinen lapsi. Kollegani on ihan avoimesti kertonut, että parisuhde on enää pelkkää lapsenkasvatusta ja kun lapsi muuttaa omilleen, ero tulee heti. Sinne asti aikoo sinnitellä, koska haluaa tarjota lapselle paremmat puitteet (asuminen, harrastukset yms) mitä pystyisivät erillisinä talouksina maksamaan.
Siksi eivät ole menneet naimisiin. Eivätkä mene.
Miksi he sitten ovat kihloissa = sopineet menevänsä naimisiin???
Ilmeisesti se kihla-aika oli heidän suhteensa alussa.
Jos olisit lukenut mitä kirjoitin niin tietäisit että puolivälissä.
Luinhan minä. "15 vuotta yhdessä miehensä kanssa ja puolet tuosta kihloissa"
Olet oikeassa, he ovat tuosta päätellen voineet olla kihloissa missä vaiheessa suhdettaan tahansa. Kihlaus on kuitenkin purkautunut jossain vaiheessa, koska nyt on tiedossa, että "he eivät mene naimisiin". Kiitos korjauksesta, tein liian hätäisen päätelmän.
Tutulla pariskunnalla on yhteistä taivalta enemmänkin kuin 10 vuotta, ja lapsetkin alkavat jo aikuistua. Eivät halua naimisiin. Toinen seurusteli sen 15 v ennen kuin menivät naimisiin. Kolmas myös edelleen naimaton, mutta ensimmäinen lapsi syntynyt vastikään.
Minkälaisessa työilmapiirissä on normaalia pitää toisten ratkaisuja epänormaalina?
Ihmiset haluavat aina selittää asiat parhain päin itselleen. Totuutta ei katsota silmiin.
Yksi hyvä esimerkki on ihminen joka on vakitöissä, samalla työpaikalla yli 20v ja asuu vuokralla. Hänen selitys: Vuokralla asuminen tuo vapautta, en halua ostaa hometaloa jne... Totuus: Ei osaa hoitaa raha-asioitaan yhtään.
Toinen hyvä esimerkki. Yli 20v yhdessä ollut avopari, mutta eivät suunnittele naimisiinmenoa. Heidän selitys: Emme tarvitse virallista liittoa. Riittää, että rakastamme toisiamme... Totuus. Entä, jos tämä ei kestäkään. Pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi omassa työporukassa on nainen, joka on ollut 15 vuotta yhdessä miehensä kanssa ja puolet tuosta kihloissa. Heillä on yhteinen talolaina ja yläkouluikäinen lapsi. Kollegani on ihan avoimesti kertonut, että parisuhde on enää pelkkää lapsenkasvatusta ja kun lapsi muuttaa omilleen, ero tulee heti. Sinne asti aikoo sinnitellä, koska haluaa tarjota lapselle paremmat puitteet (asuminen, harrastukset yms) mitä pystyisivät erillisinä talouksina maksamaan.
Siksi eivät ole menneet naimisiin. Eivätkä mene.
Miksi he sitten ovat kihloissa = sopineet menevänsä naimisiin???
Ilmeisesti se kihla-aika oli heidän suhteensa alussa.
Jos olisit lukenut mitä kirjoitin niin tietäisit että puolivälissä.
Luinhan minä. "15 vuotta yhdessä miehensä kanssa ja puolet tuosta kihloissa"
Olet oikeassa, he ovat tuosta päätellen voineet olla kihloissa missä vaiheessa suhdettaan tahansa. Kihlaus on kuitenkin purkautunut jossain vaiheessa, koska nyt on tiedossa, että "he eivät mene naimisiin". Kiitos korjauksesta, tein liian hätäisen päätelmän.
Et oikeasti tiedä mitä puolet jostakin luvusta tarkoittaa? Erikoista.
Alue: Aihe vapaa
Avioliitto on lähinnä varallisuusoikeudellinen sopimus, ei muuta. Ihan sama asia kuin urputtaisi, että kaikilla kuuluu nykyaikana olla mokkula.