Mitä tekisit tämän rasittavan vieraan kanssa?

Kaverini on meillä työhommiensa takia muutaman päivän kylässä, siis illat ja yöt. Tykkään kyllä hänestä... mutta kun hän kysyi, voiko hän tulla niin moneksi yöksi, sanoin että saa tulla, jos hän osaa olla kuin kotonaan. Tarkoitin sitä, että minulla vauvan kanssa menee sen verran aikaa, etten jaksa koko ajan olla palvelemassa, ja miehelläkin menee nopeammin hermot, jos monta päivää kylässä on joku tosi passattava. Heti eilen illalla hänen tultuaan, kun minä imetin vauvaa, mies laitteli pöytään syömistä. Kaverini ei tarjoutunut auttamaan, vaan sanoi että "aivan ihanaa kun on näitä työkeikkoja ja menee jonkun luo, niin saa ruuat ja passuutusta, eikä tarvitse itse tehdä mitään." Syömisen jälkeen hän taas jätti kaikki sikseen meidän siivottavaksi. Tänä aamuna hän heräsi työhön menoa varten, minä olin juuri ryhtymässä vauvan kanssa aamutoimiin, ja mies oli kiireessä lähdössä omaan työhönsä ilman aamiaista, niin kuin aina. Sanoin kaverille, että keitä itsellesi kahvia tai teetä, ota jääkaapista mitä tarvitset. Näin kaveri teki, ja sitten lähti töihin. Huomasin kohta, että ihan kaikki oli jätetty pöydälle, voit ja juustot ja kaikki.



Jos meillä on joku "hienompi" tai vähän "vieraampi" vieras, en toki odota, että hän tulee ruoan jälkeen tuomaan astioita keittiöön, tms. Itse kyllä lähes poikkeuksetta kysyn kylässä kuin kylässä, voinko jotenkin auttaa. Ja niin tekevät myös kaikki muut kaverini, sisarukseni, yms.



Tämä vieraamme on hyvin pitkäaikainen kaverini, ja hän on ollut kyllä oikeastaan aina vähän tämäntyylinen. Luulisi toisaalta, että kaverille olisi helppo sanoa jotakin, mutta kun... tuntuu tosi vaikealta aikuiselle ihmiselle alkaa sanomaan jotakin että "voisitko siivota jälkesi" tai edes "voisitko vähän auttaa"... siis tuntuu oudolta "käskyttää" kaveria, kun sitä pitäisi tavallaan niin itsestäänselvänä, että toinen tajuaisi sanomattakin...



Jotenkin vähän hävettää jopa kaverini puolesta, siis että mitä mieskin ajattelee, mies kun on tosi semmonen "jokainen korjaa omat jälkensä"-tyylinen. Ystävällinen vieraille, muttei tosiaankaan jaksa mitään monen päivän passaushommaa.



Siskollani on itse asiassa vähän samantyyppinen tilanne kuin tällä kaverilla, siskoni tulee yhden kurssin takia silloin tällöin viikonlopuksi meille. Hän tuo aina jotakin tuomisia (kaverini ei tuonut mitään), on sanonut että voidaan käydä yhdessä kaupassa ja hän maksaa osan ostoksista (emme suostuneet tähän) ja on meillä omatoiminen, siivoaa jälkensä, on vauvan kanssa, yms. Ja esim. kun itse olin viimeksi tämän kaverini luona yhden yön (hänellä ei ole yleensä ollut kovin paljon rahaa), kävimme silloin yhdessä kaupassa ja minä ostin osan sen illan ruoista. Silti kaverini piti itsestäänselvänä, että me kustannamme hänen monen päivän oleskelunsa täällä. Toki sen olemme valmiit tekemään, mutta jotenkin epäkohteliasta olettaa sellaista, kun minäkin viimeksi hänen luonaan tosiaan maksoin osan kauppalaskusta.



Hän on ollut vasta yhden illan, ja vielä on töistänsä riippuen 1-3 iltaa. Kestäisin sen muuten, mutta pelkään että pinna alkaa kiristyä, jos hän koko ajan käyttäytyy noin. Jos hänen käytöksensä olisi erilaista, saattaisin jopa nauttia siitä, että minulla on kaveri kylässä, jonka kanssa voi jutella illat, yms. Vaikka hän kyllä eilenkin puhui koko ajan vain itsestään. Ei kysynyt mitään minusta, vauvasta, meidän elämästä, ei mistään.



Mitä teen? Kestänkö urheasti tämän ajan ja sitten tyyliin katkaisen välit kaveriin, etten enää joudu kestämään tämmöistä? Vai ylireagoinko kertakaikkiaan, olenko liian epävieraanvarainen, pitäisikö meidän ilolla jaksaa tehdä kaikki hänen puolestaan? Vai pitääkö minun nostaa kissa pöydälle ja sanoa kaverille jotakin (tai lähettää esim. tekstiviesti hänelle töihin, jolloin emme joudu kiusalliseen tilanteeseen, eli kasvokkain nolostuttamaan ja nolostumaan tämmösen asian puhumisesta...)...apua, sanokaa mielipiteenne!



Kiitos miljoonasti!