Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole koskaan saanut sitä naista johon olen ollut ihastunut
16.06.2020 |
Olin ensimmäisen kerran kunnolla ihastunut 15-vuotiaana, ja jo 13-vuotiaana oli pienempiä tunteita...Siltikään en koskaan päässyt minkäänlaiseen kanssakäymiseen näiden tyttöjen kanssa.
Tietysti naiviisti ajattelin aina että en vain ole vielä kohdannut sitä oikeanlaista tyttöä.
Vuodet kuitenkin vierivät, ja pian sain huomata olevani yli parikymppinen mies. Olin kuitenkin pelissä mukana, ja olihan tämä peli erilaista kuin teiniajan vastaava. Nyt olimme aikuisia.
Lopputulos oli silti aina sama; pettymykset ja yksinäiset aamut
24-vuotiaana aloin hiljalleen alitajuisesti luovuttaa, kun pään hakkaaminen seinään ei tuntunut enää hyvältä...Sinnikyys loppui kesken.
Nykyään olen 34-vuotias lähes kaikesta syrjäytynyt pitkäaikaistyötön mies.
Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaisia päihdeongelmia, enkä edes polta tupakkaa.
Urheilen ja pidän muutenkin huolta itsestäni.
Sosiaalisesti, taloudellisesti ja työelämän suhteen olen kuitenkin täydellisen syrjäytynyt.
Aikani menee urheilun, tietokoneen, television ja musiikin parissa.
Onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (22)
Rumat ja huonot eivät saa valita :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisiin naisiin ihastut? Ulkonäkö ja luonne?
Aika moni naispuolisista ystävistäni löysi kumppanin vasta yli 24-vuotiaina... Ehkä ei olisi kannattanut luovuttaa noin aikaisin. Tosi harva omassa koulussani seurustelu muuten yläasteella tai lukiossakaan, omassa ystäväpiirissäni ei yksikään. Yleensä näitä kuvioita alkoi tulla vasta lukion jälkeen kun muutettiin pois kotipaikkakunnalta ja mentiin opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset ota sitten vain jotain OOKOOTA?
Vierailija kirjoitti:
Mikset ota sitten vain jotain OOKOOTA?
Onko sinulla kokemusta sellaisesta? Miten menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy olla aktiivinen eikä vain uppoutua tietokoneen ääreen. Kuinka monelle olet suoraan sanonut olevasi kiinnostunut. Oletko ollut herrasmies ja tarjonnut apua, juotavaa, kyytiä tai jutellut mukavia.
Jotenkin sairasta tuollainen pakkomielteinen toisen ihmisen etsiminen oman elämän täydellistäjäksi. So wat. Mikä vika on elää yksin vaikka koko elämänsä? Ei kukaan ole sinulle velkaa läsnäoloaan. Ei muut ihmiset ole sinun viihdyke tai tyhjän elämäsi täyte. Sinun velvollisuus on olla se lisämauste ja täyte toisille ja jos et sitä ole, niin miksi hitossa kukaan haluaisi kaupastakaan ostaa tyhjää tölkkiä maitoa ja viedä sitä kotiinsa? Mieti vähän tuota sun ruikutustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma.
Lyhyesti sanottuna mä kelpuuttaisin sellaisen +6.0/10 naisen mutta ainot naiset jotka antaa vastakaikua on systemaattisesti 5/10. Ihastua kunnolla voisin matalaan 7/10 tai korkeaan 6/10.
Naiset aina väittää että tasoja ei ole olemassa mutta mikä selittää tämän systemaattisuuden jossa ei ole pientäkään variaatiota..
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma.
Lyhyesti sanottuna mä kelpuuttaisin sellaisen +6.0/10 naisen mutta ainot naiset jotka antaa vastakaikua on systemaattisesti 5/10. Ihastua kunnolla voisin matalaan 7/10 tai korkeaan 6/10.
Naiset aina väittää että tasoja ei ole olemassa mutta mikä selittää tämän systemaattisuuden jossa ei ole pientäkään variaatiota..
T.asoteoriaan uskova on automaattisesti 1/10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tätä samaa.
Mut joo, on tuttua ja luovutin 37 vuotiaana, vaikka kai 28 ikävuoden jälkeen en ole seurustellut. Sen jälkeen olen tutustunut vain muutamaan naiseen noin niinkuin parisuhde mielessä. Ja nyt olen puolitoista vuotta tapaillut yhtä naista kymmenen vuoden erakoitumisen jälkeen. Jälkiviisaana helppo sanoa että täytyi käyttää se kymmenen vuotta itsetutkiskeluun.
Itse otsikkoon, kannattaa tutustua avoimin mielin kaikenlaisiin vastakkaisen sukupuolen edustajaan, koska joskus voi ihastua ihmiseen, jonka on vasta tavannut, ei mikään teini-iän ihastus siis. Ei tämä, jota nyt tapailen, ollut yhtään tyyppiäni, mutta varsinkin nyt kun ollaan tutustuttu, sanonkin että hän on juurikin minun tyyppiäni, en vain ymmärtänyt sitä ennen.
Miksi teet uudestaan täsmälleen saman avauksen, minkä olet tehnyt ennenkin? Mitä odotat tällä saavuttavasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma.
Lyhyesti sanottuna mä kelpuuttaisin sellaisen +6.0/10 naisen mutta ainot naiset jotka antaa vastakaikua on systemaattisesti 5/10. Ihastua kunnolla voisin matalaan 7/10 tai korkeaan 6/10.
Naiset aina väittää että tasoja ei ole olemassa mutta mikä selittää tämän systemaattisuuden jossa ei ole pientäkään variaatiota..
Tämän viestin täytyy olla sarkasmia. Ei kai kukaan oikeasti näin pilkuntarkka edes tasoteorian kanssa ole?
En minäkään ole koskaan saanut sitä miestä johon olen ollut ihastunut. Olen 37v neitsytnainen enkä koskaan saanut minuuttiakaan huomiota miehiltä. Elämäni on kuitenkin mahtavaa: muutin ulkomaille, hankin kivan työn, nautin ruoasta ja juomasta, käyn lomilla, vietän iltoja ystävien kanssa. En minä onneen miestä tarvi.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan saanut sitä miestä johon olen ollut ihastunut. Olen 37v neitsytnainen enkä koskaan saanut minuuttiakaan huomiota miehiltä. Elämäni on kuitenkin mahtavaa: muutin ulkomaille, hankin kivan työn, nautin ruoasta ja juomasta, käyn lomilla, vietän iltoja ystävien kanssa. En minä onneen miestä tarvi.
Sä et tiedä mitä olet menettänyt! No ehkä hyvä niin, koska muuten saattaisit masentua. Miehistä on ollut iso ilo elämääni. Eikä ilman miestäni mulla olis rakkaita lapsianikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole koskaan saanut sitä miestä johon olen ollut ihastunut. Olen 37v neitsytnainen enkä koskaan saanut minuuttiakaan huomiota miehiltä. Elämäni on kuitenkin mahtavaa: muutin ulkomaille, hankin kivan työn, nautin ruoasta ja juomasta, käyn lomilla, vietän iltoja ystävien kanssa. En minä onneen miestä tarvi.
Sä et tiedä mitä olet menettänyt! No ehkä hyvä niin, koska muuten saattaisit masentua. Miehistä on ollut iso ilo elämääni. Eikä ilman miestäni mulla olis rakkaita lapsianikaan.
Lähipiirissä pariskunnat käy jatkuvaa taistoa eri asioista, se on sellaista turhaa vääntämistä. Harva suhde on harmoninen. En vaan itse jaksaisi sekunttiakaan sitä kinaamista, epävarmuutta eri asioista, mustasukkaisuusdraamoja, pettämistä, negatiivisuutta, jatkuvaa toisen vahtaamista ja kyttäämistä jne. Harvassa on sellaiset parit joilla oikeasti natsaa. Moni on yhdessä tottumuksesta ja siksi ettei halua olla yksin.
Paljonko maksat jos hommaan sen naisen sulle kellariin?
Ohhoh .. onpas käynyt ikävästi.
Zinc
Alue: Aihe vapaa
Taas tää aloitus?
Miksi teit noin huonoja valintoja? No, ei vielä ole myöhäistä tsempata. Kerkeät vielä saada ihan hyvän elämän kun aloitat seuraavasta yhteishausta.
En minäkään ole koskaan saanut niitä miehiä joita olisin halunnut. Suuntasin sitten energiani muuhun ja luin parit tutkinnot. Nyt hyvässä ammatissa ja ostan mitä haluan.