Lue keskustelun säännöt.
Uupumisen pohjako edessäpäin?
16.06.2020 |
Olen kohta 4-kymppinen nainen, takana pari uupumista. Olen viimeisen 5 vuoden aikana ollut sairauslomilla (kaksi pari-kolme kuukautta kestänyttä pätkää), käynyt Kelan kustantaman psykoterapian (terapeutin johtopäätös: työperäistä, itseni mielestä mielistelin liikaa terapeuttia enkä puhunut täysin avoimesti fiiliksistäni) sekä omakustanteisen psykoterapian (lopetin kesken, koska taloudellinen puoli tuli vastaan). Olen myös vaihtanut työpaikkaa, joka taisi olla liian aikaista toipumisen kannalta.
Ei lapsia, mies löytyy kotoa.
Pienestä pitäen olen ollut huono nukkumaan öisin, ja se onkin ensimmäinen oire stressin kasvaessa. Nyt viimeisen vuoden aikana olen havahtunut muistihäiriöihin ja keskittymiskyvyn puutteeseen. Myös voimavarat ovat olleet pidemmän aikaa täysin nollissa, työpäivän jälkeen jaksan ulkoiluttaa koiraa ja that's it.
Olen yrittänyt sinnitellä viime ajat, mutta nyt tuntuu seinän tulevan (taas) vastaan. Varasin huomiselle työterveyslääkärin.
En haluaisi lääkehoitoa, olen lihonnut niistä aiemminkin kymmenisen kiloa. Ja kaikesta turtunut mieliala ei houkuttele. Pitkäaikaista keskusteluapua koen kaipaavani ja "totaalista pysähtymistä".
Hävettää, nolottaa ja pelottaa tuleva.
Onko kohtalontovereita, jotka olisivat voittaneet uupumuksen, palanneet työelämään entistä eheämpänä ja jaksaneet arjessa ilman jatkuvaa tasapainoilua?
Kommentit (6)
Mikä siinä nykyisessä elämässä vie voimat? Se ongelma pitäisi korjata. Lisäksi toki tarvitset toipumisajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös 40.v nainen ja väsynyt kaikkeen.
Voin tarjota ainoastaan vertaistukea. Olen 28-vuotias ja ihan rikki. Enkä edes ole vielä päässyt mihinkään "oikeisiin töihin", koska psyyke ei vielä useamman vuoden lepäämisenkään jälkeen tunnu palautuvan. En usko, että saan itseäni ikinä niin työkykyiseksi, että mikään mielekäs kokoaikatyö olisi minulle mahdollista.