Illanistujaiset ja kännykkäänsä räpläävät kaverit

Myönnän, että olen paljon itsekin puhelimella, mutta en silloin, kun tapaan kavereita tai vanhempiani tmv. Se on epäkohteliasta.

Ei kannata jatkaa suhdetta.

Some 24/7.

Seurasin just muutama päivä sitten sivusta tuollaista toimintaa espalla. Kuuden hengen kaveriporukka oli piknikillä, jotain kolmekymppisiä kaikki. Kolme räpläsi kännykkää ja ajoittain näyttivät toisilleen näytöltä jotain ja kikattivat, kolme muuta jäivät vähän ulkopuolelle ja tuijottivat hämmentyneenä tuota. Ei mitään koheesiota koko porukassa, eivät kommunikoineet yhdessä. Kävi sääliksi niitä kolmea jotka olisivat halunneet oikeasti sosialisoida. 

Jo vuosia sitten olin siskoni ja tämän lasten kanssa Helsingissä viettämässä päivää, ja se kännykkä vei siskoni kaiken huomion. Jos ei ottanut kuvia lapsistaan, niin sitten räpläsi kännykkää tauotta niin ruokaillessa kuin kävellessäkin. Tuli tosiaan fiilis, etten ollut kovinkaan haluttua seuraa, mutta fb:ssä sitten hehkutti ihanaa päivää ja kiitoksiaan minulle. Ärsyttävää ulkokultaisuutta!

Minulla ei ole kaveripiiriä, joten en tiedä, miten ihmiset käyttäytyvät keskenään. Pari vuotta sitten eräs mies tuntui kiinnostuvan minusta, ja monta monta iltaa istuttiinkin juttelemassa musiikin parissa; kummallakaan ei ollut puhelin koskaan edes esillä. Sitten kerran tajusin, että miestä ei enää kiinnostanutkaan. Ensimmäisiä merkkejä taisi olla se, että hän kaivoi puhelimensa esille ja ryhtyi poistamaan siitä turhia sähköposteja. Sanoi vielä, että näähän on hyvä silloin tällöin siivota, vai mitä. Olin hölmistynyt.

Erittäin junttia ja epäkohteliasta räpeltää kännykkää. Jos ei enempää kiinnosta, niin sitten ei varmaan kannata edes tavata ihmisiä. Minulle on tapahtunut tätä ihan kahdenkeskisilläkin "treffeillä" niinsanottujen ystävien kanssa ja mieli on tehnyt nousta pöydästä ja lähteä kävelemään. Ehkä vielä teen sen, kun tarpeeksi rupeaa vituttamaan. Mahdan olla tylsää seuraa.

Kun koolle kutsutaan, pitää kirjoittaa siihen, että ei kännyköitä.

Jos tuo on etukäteen tiedossa, voi järkätä kännykättömän tapaamisen.

Ihmiset, jotka räpläävät kaiken aikaa someaan, luulevat olevansa sosiaalisia ja kärryillä jostakin. Totuus on toinen. Maailman tapahtumista ei ole tietoakaan, korkeintaan jostain yksittäisten kavereiden henkilökohtaisista mielenkäänteistä.

Olen huomannut hotelliaamiaisilla, että porukat vain tuijottavat kännykkäänsä eivätkä seurustele keskenään laisinkaan. 

Olen tosi paljon somessa, mutta en koskaan toisen seurassa. Jotkut käytöstavat pitävät vielä olla. 

Pari vuotta sitten vietimme uudenvuodenaattoa meillä kotona yhden ystäväperheen kanssa. Kellon lähentyessä keskiyötä molemmat perheem vanhemmat alkoivat räpeltää kännyköitään täysin poissaolevina sillä aikaa kun mieheni ja minä ammuttiin lasten kanssa raketteja (siis omien ja heidän lastensa) ja pidettiin juhlatunnelmaa yllä. Otti todella pahasti aivoon, se oli viimeinen kerta kun heidän kanssaan uuttavuotta juhlittiin.

Jotkut ei tajua, että ne ihanat hetket joita he sinne someen postaavat, ovat jonkun toisen suunnittelemia ja „ylläpitämiä“. Jos koko seuruueen kaikki jäsenet vaan selaisivat puhelinta, ei tapahtuisi mitään mitä voisi kuvata ja laittaa someen. En jaksa tätä somekulttuuria ja pyrin valitsemaan seurani siten, etten joudu sitä kännykän pyörittelyä katselemaan.