Kuinka moni muuttanut elämän suuntaa aikuisena kokonaan kun oma elämä tuntunut väärältä?

Minä, olin 26 vuotiaana lapseton ja työtön.

40 vuotiaana töissä ja 4 lapsen äiti.

27-vuotiaana ero pitkästä suhteesta ja vuodeksi ulkomaille. Mies löytyi ulkomailta ja nyt ollaan tosi onnellisia. Jälkikasvusta ei vielä haaveilla :)

30 vuotiaana jätin silloisen mieheni, kun en jaksanut enää hänen ryyppäämistään katsoa.

Kannatti, on myös miehiä jotka eivät ryyppää ja juokse baareissa.

En tuomitse miehiä joille viina maistuu, mutta itse en enää tällaiseen suhteeseen lähde.

N 49

Tajusin kahden pitkän parisuhteen jälkeen, että en halua elää parisuhteessa. Nyt 9-vuotta ilman miestä. Elämä on ollut parempaa. Viihdyn näin. Tiedän monia jotka valittavat parisuhteestaan eivätkö ole onnellisia, silti eivät tee mitään, kun omaisuus.  Minulle tuo omaisuus ei ole ollut niin tärkeää, tärkeämpää on mielenrauha ja sellainen elämä mistä nauttii.

Kyllä minä olen tehnyt elämässä aina isoja muutoksia, muuttanut eri paikkakunnalle satojen kilometrien päähän, vaihtanut ammattia, ja vaihtanut puolisoakin... eikö kaikki tee niin? Ei kai kenenkään elämä ole samanlaista 18v-65v ? Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, välillä voi muutama vuosi mennä samaan tyyliin ja sitten taas elämä vie.

Voi sitä joskus itsekin päättää mihin suuntaan haluaa mennä elämässä, eikä vain ajautua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olen tehnyt elämässä aina isoja muutoksia, muuttanut eri paikkakunnalle satojen kilometrien päähän, vaihtanut ammattia, ja vaihtanut puolisoakin... eikö kaikki tee niin? Ei kai kenenkään elämä ole samanlaista 18v-65v ? Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, välillä voi muutama vuosi mennä samaan tyyliin ja sitten taas elämä vie.

Onko liian myöhäistä jättää suhde ja jättäytyä tyjän päälle 37v?😁

Minäkin epäilen, että jätän nyt suhteet miehiin, kun ne eivät tunnu onnistuvan. Tutustun sen sijaan itseeni perin juurin. Samalla olen jättänyt alkoholin ja tuntuu vaivalloiselta etsiä raitista miestä. En jaksaisi sitä jossittelua ja puljailua alkon kanssa yhtään ja haluan vakiinnuttaa oman raittiin arkeni.

Mutta elämä tuntuu oikein hyvältä näin. Kun aidosta rakkaussuhteesta ei ole kokemusta on vaikea nähdä mitä jää paitsi. Oma tausta on semmoinen, etten taida luontaisesti olla parisuhdetyyppi. Mitä sitten. Ihmetyttää vaan vähän tämä paritusvimma kaikenikäisillä. Ihan sama kauanko suhteet kestävät kunhan vaan ei tarvitse olla hetkeäkään yksin.

Todella vaikea arvostaa tuollaista. Se että on suhteessa (tai ”suhteessa”) ei tarkoita vielä yhtikäs mitään näinä aikoina. Kaikenlaiset marakatit törmäilee toisiinsa eivätkä opi mitään. Siinähän se elämä tietysti kuluu viihteillessä. Itseäni kammottaa alkoholisoitunut ikääntyminen. Jokainenhan sen itsepetoksensa valitsee, ehkä se on minulla erakkous mutta näen että tässä on sellaista, mille voi rakentaa hyvää tulevaisuutta.

Kokeilkaa Jumalan suunnitelmaa - jos haluatte todellisen ja kestävän muutoksen.