Missä tilanteessa pettäisitte lapsen luottamuksen?

Itse sairastuin teininä syömishäiriöön, eli jos lapsi kertoisi sellaisista oireistaan niin kertoisin heti vanhemmille.

Ainoastaan poliisille olen muutaman kerran kertonut sijainnin ja järjestänyt väijytyksen/kiinnioton. En muuten. Muut asiat pysyy minulla.

Jos kys. asia olisi millään tavalla vaaraksi lapselle, kertoisin asiasta vanhemmille. Pahalta se tuntuisi ja syyttäisin itseäni siitä pitkään sillä muistan miten se itse satutti teininä kun luotettava aikuinen ei ollutkaan niin luotettava kuin luulin. Mutta oli kyseessä sitten viiltely, syömishäiriö, ahdistelu jne. niin kertoisin.

No, jos kyseessä olisi rikos niin kertoisin eteenpäin. Oli teini sitten uhri tai tekijä, niin pakkohan tuosta olisi ilmoittaa.

Jos teiniä oli vaikka kiusattu koulussa, niin tilanne olisi hankalampi. Luultavasti kertoisin eteenpäin, jos se olisi ainut keino auttaa. Ihastukset ja vihastukset jättäisin kertomatta. Yleensä ottaen, jos teinin salaisuudella olisi kauaskantoisia vaikutuksia ja siitä pitäisi mielestäni kertoa, niin kertoisin.

Jos teini kyselisi vaikka seksiin liittyviä kysymyksiä niin en kertoisi, kunhan meillä olisi aiheesta rakentava keskustelu ja luottaisin teinin arviointikykyyn.

Raiskauksesta tai huumeiden käytöstä kertoisin. Jos kertoisi valehtelevansa missä seurassa liikkuu, vinkkaisin sisarta olemaan tarkempi teinin menemisten kanssa.

Päihteet, raskaus, hyväksikäyttö, syömishäiriö, itsensä viiltäminen...Voisin ehkä joissain tapauksissa ensin auttaa avun saamisessa, jossa sitten voisi saada myös sen rohkeuden kertoa vanhemmille.

Jos teini olisi kiusaaja, kertoisin. Jos olisi kiusattu, niin riippuisi paljon tilanteesta.