Lapsen harrastuksesta

Meidän 6v haluaa harrastaa kuviskerhoa. Kaipaa tukea myös tuohon liikuntaan. Valitsin sitten kumminkin tuon kuviksen. Harrastuksen täytyy olla mukava ja rentouttava. Liikutaan sitten muilla tavoin.

Ap lapsesi voi kehittyä liikunnassa mutta voi myös olla kehittymättä. Joskus harmittaa, kun vanhemmat tuo vuodesta toiseen huonosti liikkuvia lapsia jalkapalloharkkoihin. Vanhempana pitää nähdä, onko lapsesta lajiin vai ei.

Millainen on huonosti liikkuva lapsi? Siis liikkuu vähän vai ei osaa liikkua? Fudiksessa lajitaidot oppii harjoittelemalla. Osa nopeammin, osa hitaammin ja toki taitotasossa tulee eroja pelaajien välillä. Monessa lajissa pelkällä hyvällä kunnolla voi kompensoida teknistä osaamista.

Käy lapsen kanssa treenaamassa omatoimisesti fudista, kävelyllä sekä lenkkeilemässä. 

6v on vielä aika pieni. Paljon kehitystä ehtii tapahtua mahdollisesti pienessäkin ajassa halutessaan. Ei missään nimessä kannata heti olla lopettamassa, sillä voihan olla, että osa lapsista on pelannut jo pidempään (esim vuosikin tuossa iässä tekee paljon) tai on luonnostaan "menevämpiä". OIkeiden liikeratojen löytyminen kroppaan vaatii tuhansia toistoja, ja jos ko. asioita ei ole harjoitellut aiemmin (ohjatusti tai vaikka pihapeleissä), kestää hetki, ennen kuin homma kulkeutuu aivoista jalkoihin asti.

Vierailija kirjoitti:

Ap lapsesi voi kehittyä liikunnassa mutta voi myös olla kehittymättä. Joskus harmittaa, kun vanhemmat tuo vuodesta toiseen huonosti liikkuvia lapsia jalkapalloharkkoihin. Vanhempana pitää nähdä, onko lapsesta lajiin vai ei.

Älytön kommentti. Todellakin lapsi kehittyy liikunnassa liikkumalla, niin kuin kuka tahansa ihminen. Yleisesti lapset liikkuvat huonosti, kun eivät ole liikkuneet tarpeeksi nuorempana. Toki jotkut lapset kehittyvät nopeammin kuin toiset, mutta ihan jokaikinen pystyy kyllä urheilemaan ihan perus tasolla (eikä jäädä ns. muista jälkeen) kunhan yleiskunto ei ole rapahtanut ja harjoittelee tarpeeksi. Poikkeuksena jos lapsella on jokin kehityshäiriö tai vamma, jolloin liikkuminen on ymmärrettävästi hankalampaa.

Jos lapsella on liikkumisen kanssa haasteita, niin sitä pitää lisätä ei todellakaan vähentää. Tuon ikäinen kehittyy huimasti kunhan vaan harjoitellaan. Eikä sen tarvitse olla ohjattua liikuntaa; pyöräilyä, leikkipuistoa tai vaikka vanhemman kanssa pallon potkimista. Onhan se nyt lapsellekin mukavampaa, jos on suurinpiirtein ikätasollaan liikkumisessa.

Hmm...miksiköhän niissä harjoituksissa käydään? Olisiko lapsenkin jo aika oppia, että koko ajan ei voi olla kivaa vaan joskus pitää ponnistellakin sen eteen, että esim. kehittyy harrastuksessaan?

Koulussakin sitten pyydetään opettajalta, että tarviiko osallistua liikuntaan tai matematiikkaan, kun niiden kanssa tulee haasteita? 

Nyt herää hiukka kysymys, kumpi siellä pitäis jalkapalloa harrastaa lapsi vai aikuinen.

6v on niin pieni, etten katsoisi lainkaan onko hyvä vai huono liikkuja.

Liikunnan pitää ja saa olla ilo nimenomaan sille lapselle.

ap. Jos lapsesi tykkää potkia palloa ja juosta kykyjensä mukaan kentällä

, kannusta.

Mutta jos huomaat, että tahtois vaihtaa harrastusta, suo se heti.

Jos lapsesi on kömpelö, älä vie sitä pilaamaan muiden harjoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi on kömpelö, älä vie sitä pilaamaan muiden harjoituksia.

Ihan eri asia on kömpelö 12-v lapsi kilpailuhenkisessä joukkeessa kuin kömpelö 6v lapsi "treenataan ihan rennolla harraste mielellä" -joukkueessa. (suora lainaus kirjoitusvirheineen AP:n tekstistä)

Siitä 6:stä voi kehkeytyä vaikka millainen maradona vielä jos jaksaa kiinnostua lajista

Anna jatkaa futista, jos lapsi haluaa, motoriikka ja vauhti kyllä kehittyy. Monentasoista pelaajaa on mukana, kyllä siellä kaikki saa harrastaa tuossa iässä.

Liikuttehan myös muuten? Pyöräily, potkulautailu, pihaleikit, kiipeily puistossa ym.? Tuon ikäinen lapsi tarvitsee liikettä sen 2-3 h päivässä ja yleensä liikkuminen tulee luonnostaan tuossa iässä. Tärkeää on se, että liikkuminen on monipuolista ja riittävää.

Minun toinen lapseni on juuri tuollainen hidas ja kömpelö. Aloitti kyllä jalkapallon jo 4-vuotiaana mutta ihan aina oli hitaampi ja kömpelömpi kuin muut. Jo päiväkodissa oli ihmetelty, kun on niin varovainen kaikessa ja esim. ei kiipeile (korkeanpaikankammo havaittiin myöhemmin). Uskon, että olisi ollut vielä hitaampi, jos ei olisi harrastanut liikuntaa säännöllisesti. Jalkapallon lisäksi on kokeillut koripalloa, yleisurheilua ja jääkiekkoa, joissa koki vielä suurempia vaikeuksia, ei esim. osannut heittää palloa ja pompottelukin oli haasteellista.

Nyt esiteininä on edelleen hidas eikä innostu liikunnasta. Toisaalta pomppii paljon trampoliinilla ja on oppinut tekemään voltin (paljon hitaammin kuin ikäisensä). Hän nyt vain on motorisesti kömpelö ja on oppinut elämään sen kanssa. Liikkumista ei saa lopettaa, vaikka haluaisikin toisinaan, mutta uusia lajeja on ehdoteltu ja kokeiltu. Vielä ei mistään ole tullut mielenkiinnon kohdetta mutta pitää uimisesta (jos ei tarvitse uida kilpaa).

Kannustaisin jatkamaan. Tuon ikäisellä ei voi tapahtua kuin edistystä.

Ap tässä.

Meillä 4 lasta, joten ainakin sisaruksiin verrattuna tämä 6v on ollut myös vähän hitaampi motorisessa kehityksessä ihan pienestä asti. Tänä keväänä oppi ajamaan pyörällä ilman appareita. Aikaisemmin on vaan tuo pyörällä ajo vähän pelottanutkin.

Kiipeilyssä ym ollut myös arka, mutta nyt eskari vuonna on tullut kaikessa rohkeutta lisää.

Tyttö otti itse puheeksi jalkapallon harrastamisen. Ei missään nimessä valita lapselle harrastusta ja pakoteta mutta ei kuitenkaan luovuteta heti vaan rohkaistaan harrastukseen mutta jos tuosta tulee pelkkää murhetta niin sitten tietenkin täytyy miettiä uudestaan.

Itse kannustaisin eri liikuntalajien pariin entistä ponnekkaammin, jos on motorista pulmaa. Esim. voimistelu voisi kehittää lasta tehokkaasti oikeaan suuntaan. En tarkoita mitään rytmistä kilpavoimistelua vaan ihan jotain telinejumppaa tms. harrastusmielessä. Usein ammattimaiset ohjaajat osaavat auttaa kömpelöä lasta kehittymään.

Jos vanhemmat tukisivat jo pienenä näitä kömpelömpiä lapsia liikkumaan mahdollisimman paljon ja monipuolisesti, harvempi joutuisi kantamaan koko ikänsä traumaa siitä ettei ole ”liikunnallinen”. Kaikessa kun voi kehittyä. Ketteryydellään ja voiman kehittäminen lapsena saattavat vaikuttaa koko loppuelämään niin että liikunta jää elämäntavaksi, mikä näkyy kokonaisterveydessä ja jopa mielen hyvinvoinnissa aikuisenakin.

Jalkapallossa osa lapsista aloittaa jo 3-4-vuotiaina, joten osa tuosta lapsesi ryhmästä on voinut pelata jo kauan. Jalkapallossa on lisäksi usein tasoryhmät taitojen ja pelikokemuksen mukaan. Jos lapsesi tykkää lajista, anna ihmeessä jatkaa. Liikuntataidot kehittyvät liikkumalla.

Ota yhteyttä valmentajaan ja kysy, mitä voisitte harjoitella vapaa-aikana (jos siis lapsella intoa riittää). Monta juttua voi tehdä leikin varjolla, sisarusten ja perheen kesken voi potkia palloa. Lapset kasvavat eri tavalla. Monia ominaisuuksia voi kehittää harjoittelulla. 

Vierailija kirjoitti:

Jalkapallossa osa lapsista aloittaa jo 3-4-vuotiaina, joten osa tuosta lapsesi ryhmästä on voinut pelata jo kauan. Jalkapallossa on lisäksi usein tasoryhmät taitojen ja pelikokemuksen mukaan. Jos lapsesi tykkää lajista, anna ihmeessä jatkaa. Liikuntataidot kehittyvät liikkumalla.

Ota yhteyttä valmentajaan ja kysy, mitä voisitte harjoitella vapaa-aikana (jos siis lapsella intoa riittää). Monta juttua voi tehdä leikin varjolla, sisarusten ja perheen kesken voi potkia palloa. Lapset kasvavat eri tavalla. Monia ominaisuuksia voi kehittää harjoittelulla. 

Ei kuusivuotiailla mitään tasoryhmiä (toivottavasti missään) ole. Mutta tuo lisäharjoitusten pyytäminen ei ole huono juttu, ja jos liikunta noin muuten kiinnostaa, ottakaa joku toinen liikuntalajo rinnalle. Esim. koripallo tuo hyvin liikkuvutta ja siinä ei todennäköisesti ole sitä 2-3 vuotta takamatkalla muuhun joukkueeseen. Ja sitten saatatte silti jossain vaiheessa todeta, että jalkapallo nyt vaan ei ole hänen lajinsa, vaan se voi olla sähly, lätkä tms joku muu laji.  

Meidän lapsen futiksessa oli tasoryhmät jo 5-vuotiailla. Nyt ovat 10-vuotiaita. Tasoryhmät ovat ikävä kyllä aika pitkälle samat kuin silloin alussa, variointia kovin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Jalkapallossa osa lapsista aloittaa jo 3-4-vuotiaina, joten osa tuosta lapsesi ryhmästä on voinut pelata jo kauan. Jalkapallossa on lisäksi usein tasoryhmät taitojen ja pelikokemuksen mukaan. Jos lapsesi tykkää lajista, anna ihmeessä jatkaa. Liikuntataidot kehittyvät liikkumalla.

Ota yhteyttä valmentajaan ja kysy, mitä voisitte harjoitella vapaa-aikana (jos siis lapsella intoa riittää). Monta juttua voi tehdä leikin varjolla, sisarusten ja perheen kesken voi potkia palloa. Lapset kasvavat eri tavalla. Monia ominaisuuksia voi kehittää harjoittelulla. 

Nyt oli näemmä kyse tytöstä ja ryhmä on ap:n sanojen mukaan sellainen, jossa "treenataan ihan rennolla harraste mielellä". Harva tyttö alolittaa jalkapalloa vielä 3-4-vuotiaana ja näistä 6-vuotiaistakin iso osa voi olla sellaisia, joiden ensimmäinen kunnon kosketus jalkapalloon tapahtuu ensimmäisissä treeneissä. Tytöillä (jos ei ole lähipiirissä paljon poikia, esim. veljiä tai naapurustossa muuten poikia) ei ole sellaista pihapelikulttuuria kuin pojilla. Eli sitä suuremmalla syyllä antaisin tytölle vähän aikaa.

Oma tyttäreni on ollut aina omassa lajissaan vähän sellainen "hidas". Siis ei saa jalkojaan liikkeelle ihan samaan malliin kuin ketterämmät kaverit, mutta paikkaa muilla ominaisuuksilla. Iän myötä on oppinut treenaamaan paljon ja kehittämään omia heikkouksiaan ja on itse asiassa tuon vanhan junnujoukkueensa ainoa, joka enää lajin parissa jatkaa. Moni pienenä lahjakaskin taantui ja lopetti tai lopetti muuten vain tai vaihtoi lajia.  Oma tyttö pääsi juuri urheilulukioonkin, jonne meni samasta lajista vain yksi toinen tyttö, pienemmillä pisteillä kuin omani.

Eli älä vielä 6-vuoden iässä tee mitään johtopäätöksiä siitä, miten lapsi tulee lajissaan menestymään.

-4