Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä vaan on niin hirveetä, sitä toivoisi että saisi nukkua pois
10.06.2020 |
En ole saanut mitään asioista mitä olen halunnut. En pysty tekemään työtä, mitä haluaisin. En saanut sellaista ihmistä suhteeseen jonka olisin halunnut. Pikkuhiljaa minulle on valjennut, että asiat ei todellakaan aina käänny parhain päin ja mahdollisuudet on menetetty. Terveyskin on mennyt eli ei ole realistisia mahdollisuuksia parantua ikinä mielekkääseen työhön. Tämän päälle vielä näytän hirveältä. Elämässäni ei ole yhtään mitään minkä takia haluaisin täällä olla. Olin viimeksi onnellinen joskus vuosia sitten. Nyt olen jo luovuttanut sen suhteen enkä edes toivo sitä. Katson vaan menneisyyteen ihmetellen, että minäkö se olin, jolla oli kaikki mahdollisuudet avoinna ja elämä edessä. Muisto vaan ne ihanat odotukset tulevaisuudesta.
Kommentit (43)
Kirjoitit täsmälleen omatkin ajatukseni. Tulevaisuutta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia mun piti olla se, jolla meni kaikki huonosti? Olen monin tavoin yrittänyt välttää isoja ongelmia, en ole kiusannut ketään, käyttänyt päihteitä tai tehnyt rikoksia. Pakkohan täällä ei ole kenenkään olla. Harmi vaan kun aiemmin viihdyin ihan hyvin, siinä elämässä missä oli tarpeeksi positiivisia puolia ja tulevaisuuden näkymiä. Ap
Mulla on ihan samanlainen olo, ollut jo vuosia ainakin. Niin raskas elämä ollut aina, etten tiedäm iski olen edes tähän astikaan jaksanut tätä! Pelkkää köyhyyttä, työttömyyttä, sairautta, yksinäisyyttä...MUlla ei kanssa onnistu mikään, olen kyll äyrittänyt, mitä nyt vaillinnaisilla voimillani jaksanut, ei ilmeisesti lähellekään tarpeeksi.
Ja tosiaan mitään ei oikein voi enää edes saavuttaa, kun terveys mennyt jo lapsena:( Ei kohtuullista elintasoa ilman mitään sossutukia, saati mitään okt:a, puolisoa, lapsia jne. ihan eri sfääreissä tällaiset haaveet omassa elämässäni. Hyvä jos jaksaa kauppaan ja lenkille mennä välillä edes. Viersetä vaan seurata kun muut ihmiset menestyvät ja itse on surkea luuseri, täysi halveksittava nolla kaikille ja aina vaan, jota kukaan ei kyllä muutenkaan enää edes jaska enkä jaksaisi itsekään itseäni kyllä enää. Samat toiveetkin, pääsisinpä vaan äkkiä pois edes täältä, en kestä enää kertakaikkiaan:(
Veit sanat suustani.
Erosta on aikaa 5 vuotta ja en ole tavannut ketään mielenkiintoista. En uskalla sitoutua, koska parisuhteeni oli pelkkää valhetta. Ex on puhunut tuttaviani minua vastaan ja olen ollut kaikki nämä eron jälkeiset vuodet äärimmäisen yksinäinen. Korona on tämän totuuden läväyttänyt vasten kasvoja nyt viimeistään.
Olen aina se kiusattu. Joka paikassa. Vaikka en halua mitään muuta kuin hyvää muille ihmisille ja ylitseni kävellään joka kerta. Olen kyynysmatto.
Koska olen hyvä kuuntelija, saan jatkuvasti olla jonkun kannattelija. Itse en saa tukea mistään.
Olen NIIN väsynyt tähän elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös samoin tunteva. Olen niin uupunut, väsynyt. Vakavasti pidemmän aikaa miettinyt päivieni päättämistä, myös tänään
Sama minulla. Nuorena kaikki vaikutti mahdolliselta - menestyin koulussa todella hyvin ja tarkoituksenani oli lähteä opiskelemaan lääketiedettä, kun arvosanojen puolesta olisin varmasti sinne päässyt. Sitten sairastuin vakavasti, opiskelut jäivät lukioon ja jouduin sairauseläkkeelle. Elämä on ollut siitä lähtien pelkkää eteenpäin puurtamista kipujen ja juuri ja juuri riittävän sairauseläkkeen takia. Ei unelma-ammattia, ei lapsia, puolisoa tai mitään muutakaan, jonka olisin luultavasti voinut ilman sairastumista saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootteko kokeilleen tulevaisuuden murehtimisen sijaan elää siinä mitä teillä nyt on? Ja luopua epärealistisista unelmista ja tulevaisuuden jossittelusta? NImittäin oikeasti kaikilla on ainoastaan se kliseinen tämä hetki. Jos ei muuta muutosta elämässään voi tehdä, niin ainakin aloittaa siitä, että ihan vaan hengittää ja tajuaa olevansa elossa. Ja siitä sitten lisää havaintoja tekemään. Tuntuu nimittäin siltä, että iso osa tuota "ei oo enää mitään mieltä elää" on se, etä teillä on ollut epärealistisia kuvitelmia, ja kun ne eivät ole toteutuneet, se elämä mikä teillä on, ei kelpaa. Ja sit on toivotonta ja tuntee olevansa elämän pettämä uhri. Olla elossa on kuitenkin aika eri kuin kuolema. Ymmärrettävää, että jos on ihan yksin, eikä ole mitään kontaktia muihin- elämä menee hukkaan. Mutta kun niitä samassa jamassa olevia muitakin on maailma pullollaan- niin yksin ei todellakaan tarvitse olla. Ja se on oma valinta- alkaako etsiä yhteyttä muihin vai ei.
"Ellet saa sitä, mitä haluat, halua sitä mitä saat"
Tämä viisaus on auttanut joskus minua esim. ihmissuhdeasioissa ja elämässä muutenkin. Minulla on sentään aistit jäljellä ja raajat, joilla kävellä. Kesän kukkaset näet ja pystyn kävelemään nurmikolla.Lähellä olevalla tuttavalla ei näin ole, silti hän osaa elää käsittämättömän tyytyväisenä vaikka viikottaiset sairaalakäynnit verottavat kuntoa ja ovat kivuliaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootteko kokeilleen tulevaisuuden murehtimisen sijaan elää siinä mitä teillä nyt on? Ja luopua epärealistisista unelmista ja tulevaisuuden jossittelusta? NImittäin oikeasti kaikilla on ainoastaan se kliseinen tämä hetki. Jos ei muuta muutosta elämässään voi tehdä, niin ainakin aloittaa siitä, että ihan vaan hengittää ja tajuaa olevansa elossa. Ja siitä sitten lisää havaintoja tekemään. Tuntuu nimittäin siltä, että iso osa tuota "ei oo enää mitään mieltä elää" on se, etä teillä on ollut epärealistisia kuvitelmia, ja kun ne eivät ole toteutuneet, se elämä mikä teillä on, ei kelpaa. Ja sit on toivotonta ja tuntee olevansa elämän pettämä uhri. Olla elossa on kuitenkin aika eri kuin kuolema. Ymmärrettävää, että jos on ihan yksin, eikä ole mitään kontaktia muihin- elämä menee hukkaan. Mutta kun niitä samassa jamassa olevia muitakin on maailma pullollaan- niin yksin ei todellakaan tarvitse olla. Ja se on oma valinta- alkaako etsiä yhteyttä muihin vai ei.
Eli mitä se on, mitä pitkäaikaissairaalla nyt on sun mielestä? Noinhan se juuri on, että siinä mitä on jäljellä, ei ole enää itselle mitään mieltä. Sellaiset asiat, jotka jotenkin onnistuisi, ei välttämättä kiinnosta yhtään. Minkä takia olisi velvollisuus muuttua eri ihmiseksi eikä lopettaa turhaa räpiköintiä? Miten edes voi kiinnostua jostain, mihin ei ole mitään sisäistä paloa? Miten voi tuntea itsensä samaksi lajiksi niiden kanssa, jotka voivat vaan valita, millaisen elämäntavan haluavat?
No mikä sulla oli silloin kun asiat oli hyvin, ap?
Mäkin oon niin kyllästynyt. Elämänhaluinen mutta yksinäisyyden taakka ja siitä johtuva masennus.
Plus traumat, kivut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä teille kaikille ala-kuloisille. Toivottavasti tulette näkemään ja kokemaan jotakin, mikä auttaa. Toivon jotain ihmistä teille, joka välittää ja josta välitätte ja saatte iloa siitä. Paljon paljon huumoria myös.
Vierailija kirjoitti:
No mikä sulla oli silloin kun asiat oli hyvin, ap?
Mäkin oon niin kyllästynyt. Elämänhaluinen mutta yksinäisyyden taakka ja siitä johtuva masennus.
Plus traumat, kivut.
Ai siis tarkoitatko että mitä oli? Vai mitä tarkoitat kysyä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä elämä on ihanaa!
On niin mielettämästi asioita joista voi nauttia ja jotka tuntuvat hyvältä ja joiden takia kannattaa elää.
Jos tuntuu noin pahalta. menkää ihmeessä terapiaan, jossa voitte purkaa pahaa oloanne.
Jokainen terve ihminen nauttiin elämästä, vaikka elämässä onkin haasteita ja vaikeita paikkoja, niistä kyllä selviää.
Ja jos ei selviä, sitten pitää hakea apua.
Ihmettelen syvästi, miten paljon tällä palstalla siis juuri tällä palstalla, on niin paljon niin ihmisiä, joille itse elämä on aivan toisarvoinen seikka.
Millainen oikein on teidän menneisyytenne, jos kaikki aina ja jatkuvasti tuntuu pelkältä paskalta?
No miks ette te jotka koette samaa koita yhdistyä. Tehkää nimimerkit ja alkakaa chättäillä toisilenne päivän menoista koittakaa tavata ja yhdessä teette juttui toisianne tukien. Koitatte vaan löytää siihen alkuun rohkeutta. Teette pieniä asioita mitä joku aina haluaa sit toisen vuoro teidän maailmanne voi auetta. Ja sydän aueta joka johtaa hyvään kun rohkeasti tuotte aitoa itseä esille niistä synkistäkin asioista on hyvä jutella. Nojoo ite kärsin blokkereista ei oo helppoo luoda kontaktii toiseen. Mut se voi kirkastaa maailmaakin kun löytää sen rohkeuden alottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä elämä on ihanaa!
On niin mielettämästi asioita joista voi nauttia ja jotka tuntuvat hyvältä ja joiden takia kannattaa elää.
Jos tuntuu noin pahalta. menkää ihmeessä terapiaan, jossa voitte purkaa pahaa oloanne.
Jokainen terve ihminen nauttiin elämästä, vaikka elämässä onkin haasteita ja vaikeita paikkoja, niistä kyllä selviää.
Ja jos ei selviä, sitten pitää hakea apua.
Ihmettelen syvästi, miten paljon tällä palstalla siis juuri tällä palstalla, on niin paljon niin ihmisiä, joille itse elämä on aivan toisarvoinen seikka.
Millainen oikein on teidän menneisyytenne, jos kaikki aina ja jatkuvasti tuntuu pelkältä paskalta?
Tottakai elämä on ihanaa niille joilla on kyvyt luoda itselleen hyvä elämä, kaikilla sitä ei ole ja se että vaan kehotetaan luomaan itselleen hyvä elämä ei vaan toimi koska kaikilla ei siihen ole mitään mahdollisuuksia ja mitä järkeä elämässä jos itse pitäisi vaan räpiköiden kärsiä tämä ainoa elämä läpi kun toisten vaan tarvitsee kävellä eteenpäin ilman ponnisteluja niin on kaikkea, työpaikka, kavereita, puoliso ja paljon muistoja jne. Ei siinä paljoa elämänhalua ole jäljellä kun itsellä ei mahdollisuuksia tuollaisiin eikä se että pitäisi tyytyä johonkin mikä ei kiinnosta ollenkaan niin kiinnosta, elämä ilman elämää ei ole elämää vaan kärsimystä jota kenenkään ei pitäisi kokea.
Sama täällä. Oon ajanut itseni sellaiseen umpikujaan etten tajua miten tästä pääsisi valoon. Pelkkiä vääriä valintoja- ei kaikki mutta ne tärkeimmät. Suurimpana tekijänä ihan väärän miehen matkaan lähdin teininä enkä pääse siitä eroon. Sitten sain nähdä mitä kaikkea ihanampaa olis ollut mahdollista saada. Nyt pelkkä krooninen paha olo. Vituttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä sulla oli silloin kun asiat oli hyvin, ap?
Mäkin oon niin kyllästynyt. Elämänhaluinen mutta yksinäisyyden taakka ja siitä johtuva masennus.
Plus traumat, kivut.Ai siis tarkoitatko että mitä oli? Vai mitä tarkoitat kysyä? Ap
Olit joskus onnellinen? Miksi ei enää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä sulla oli silloin kun asiat oli hyvin, ap?
Mäkin oon niin kyllästynyt. Elämänhaluinen mutta yksinäisyyden taakka ja siitä johtuva masennus.
Plus traumat, kivut.Ai siis tarkoitatko että mitä oli? Vai mitä tarkoitat kysyä? Ap
Olit joskus onnellinen? Miksi ei enää?
Olen joskus ollut aika onnellinen/tyytyväinen, kun terveys oli kunnossa, pystyin periaatteessa tekemään mitä työtä vaan ja olin ihan tyytyväinen varasto- kaupan alan ym. hommissa, vaikka "parempaankin" aioin yrittää jossain vaiheessa. Nyt ei terveyden takia käy muu kuin epäaktiivinen työ ja koneella olo päivät pitkät etoo. Oli ystäviä, hyvä/keskiverto itseluottamus, kiinnostuneita kumppaniehdokkaita jne sosiaalinen elämä, vapaus, harrastuksia joista nautin, kiva vartalo. Enää ei mitään npista eikä mahd Ap
Alue: Aihe vapaa
Näin se menee meillä monilla. Sitten on erikseen nämä, joilla onnistuu kaikki.