Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä vaan on niin hirveetä, sitä toivoisi että saisi nukkua pois
10.06.2020 |
En ole saanut mitään asioista mitä olen halunnut. En pysty tekemään työtä, mitä haluaisin. En saanut sellaista ihmistä suhteeseen jonka olisin halunnut. Pikkuhiljaa minulle on valjennut, että asiat ei todellakaan aina käänny parhain päin ja mahdollisuudet on menetetty. Terveyskin on mennyt eli ei ole realistisia mahdollisuuksia parantua ikinä mielekkääseen työhön. Tämän päälle vielä näytän hirveältä. Elämässäni ei ole yhtään mitään minkä takia haluaisin täällä olla. Olin viimeksi onnellinen joskus vuosia sitten. Nyt olen jo luovuttanut sen suhteen enkä edes toivo sitä. Katson vaan menneisyyteen ihmetellen, että minäkö se olin, jolla oli kaikki mahdollisuudet avoinna ja elämä edessä. Muisto vaan ne ihanat odotukset tulevaisuudesta.
Kommentit (43)
Ai, että kaikki pitäisi saada, mutta mitään ei olla valmiita tekemään asian eteen? Eikä mitään vastoinkäymisiä kestetä, vaan heti ollaan lyömässä hanskat naulaan ja tiputaan itkemään kohtaloaan? Kuvitteletteko te ihan oieasti, että kaikilla muilla on tullut kaikki annettuna ja valmiina? Ja että kenelläkään muulla ei ole ollut ongelmia elämässään? Sinulla ei ole LUPAA luovuttaa, ennen kuin olet maksanut velkasi tälle yhteiskunnalle. ja se vaatii 20-30 vuoden työuraa ja verojen maksua.
Pure hammasta ja tee työsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut vuosia samassa huoneessa, sängyssä. Ulkoilmassa olen hetken muutaman kerran vuodessa.
Sairastuin vakavasti eikä tietoa paremmasta ole. Jaksan tätä elämää vain koska minulla on perhe ja muistot. Muuten olisin jo päättänyt päiväni.
Onpas meitä monta. :(
Minutkin yhteiskunta koulutti ihan turhaan. Silloin aikoinaan kehuivat, että on kallein koulutus Suomessa, opiskelijaa ja valmistunutta kohti.
Hyväksikäyttäjiä tuntuvat ihmiset olevan. Sitten kun en enää ole tarpeen, heittävät pois. Ystäviä ei minulla ole.
Minulta meni kaikkein viimeksi liikuntakyky. Nyt en pärjää enää kotona, kun on välttämättömät tilat eri kerroksissa ja portaita en pysty kulkemaan.
Olen pikkuhiljaa sopeutunut ajqtukseen, että täältä joutaa lähtemään ihan milloin vain. Toivon ainoastaan sitä, että lähtö olisi tuskaton. Kärsimyksiä on ollut jo tarpeeksi.
Tyydy siihen mitä sinulla on, ole onnellinen, että olet elossa. Turhaa marinaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä voi aina muuttua.
Voit itse vaikuttaa moniin asioihin, esimerkiksi ulkonäköösi syömällä terveellisesti, liikkumalla riittävästi jne. Jyväskylän yliopistossa voi opiskella ilmaiseksi tiettyjä avoimen yliopiston kursseja, kirjastoista löytyy kiinnostavaa luettavaa, voit tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin ja elämäsi näyttää äkkiä ihan toisenlaiselta.
Sain vuosia sitten vuoden aikaa elää, tapahtui lääketieteellinen ihme ja olen täällä edelleen.
Elämäni ei ole vielä ihan sellainen, mitä halusin sen olevan, mutta en voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Harmi, jos en ole enää paikalla näkemässä positiivista muutosta.
Onnea sinun elämääsi - maailma on täynnä hyviä asioita. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miks ette te jotka koette samaa koita yhdistyä. Tehkää nimimerkit ja alkakaa chättäillä toisilenne päivän menoista koittakaa tavata ja yhdessä teette juttui toisianne tukien. Koitatte vaan löytää siihen alkuun rohkeutta. Teette pieniä asioita mitä joku aina haluaa sit toisen vuoro teidän maailmanne voi auetta. Ja sydän aueta joka johtaa hyvään kun rohkeasti tuotte aitoa itseä esille niistä synkistäkin asioista on hyvä jutella. Nojoo ite kärsin blokkereista ei oo helppoo luoda kontaktii toiseen. Mut se voi kirkastaa maailmaakin kun löytää sen rohkeuden alottaa.
Samaistuin moniin. Kaipaan puolisoa myöskin.
Olen kovasti yrittänyt löytää yhteyttä muihin, mutta se on niin vaikeaa, ketään ei tunnu kinnostavan. Olen mielestäni hyvä kuuntelija, joskus onnistun keskustelamaan palstoilla useamman viestin verran, mutta kukaan ei halua vaihtaa sähköposteja.
Kokeile kaverihaku.net :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut vuosia samassa huoneessa, sängyssä. Ulkoilmassa olen hetken muutaman kerran vuodessa.
Sairastuin vakavasti eikä tietoa paremmasta ole. Jaksan tätä elämää vain koska minulla on perhe ja muistot. Muuten olisin jo päättänyt päiväni.
Olisin luultavasti erittäin tyytyväinen jos saisin olla vuosia sängyssä. Tosin jos tilasi on kivulias ja pelottava, se on eri juttu, mutta et kerro siitä.
Minä raadan aamusta yöhön leipäni eteen, eikä se riitä siltikään. Jalat ja sielu sattuu ja ainoa pakopaikka on sänky. Jopa migreenissä se on ihanuutta.
Minä siis kadehdin sinua, ja siinä tilassa on vaikea ymmärtää, miksi haluat korjata vaanivan kuoleman ongelman (jos siis tilasi johtaa siihen) nopeammalla kuolemalla. Ymmärtäisin jos olosi on fyysisesti kivulias, mutta henkistä kipua voi hoitaa kun lakkaa kiukkuamasta sitä vastaan, mikä ei mitenkään ole muutettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi aina muuttua.
Voit itse vaikuttaa moniin asioihin, esimerkiksi ulkonäköösi syömällä terveellisesti, liikkumalla riittävästi jne. Jyväskylän yliopistossa voi opiskella ilmaiseksi tiettyjä avoimen yliopiston kursseja, kirjastoista löytyy kiinnostavaa luettavaa, voit tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin ja elämäsi näyttää äkkiä ihan toisenlaiselta.
Sain vuosia sitten vuoden aikaa elää, tapahtui lääketieteellinen ihme ja olen täällä edelleen.
Elämäni ei ole vielä ihan sellainen, mitä halusin sen olevan, mutta en voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Harmi, jos en ole enää paikalla näkemässä positiivista muutosta.
Onnea sinun elämääsi - maailma on täynnä hyviä asioita. :)
Ei ole tullut mieleesi, että nimenomaan se sairaus voi estää liikunnan harrastamisen ja muita asioita jotka on itsestä huolehtimista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aja rekan alle, kerran se vaan kirpaisee
Vierailija kirjoitti:
Onpas meitä monta. :(
Minutkin yhteiskunta koulutti ihan turhaan. Silloin aikoinaan kehuivat, että on kallein koulutus Suomessa, opiskelijaa ja valmistunutta kohti.
Hyväksikäyttäjiä tuntuvat ihmiset olevan. Sitten kun en enää ole tarpeen, heittävät pois. Ystäviä ei minulla ole.
Minulta meni kaikkein viimeksi liikuntakyky. Nyt en pärjää enää kotona, kun on välttämättömät tilat eri kerroksissa ja portaita en pysty kulkemaan.
Olen pikkuhiljaa sopeutunut ajqtukseen, että täältä joutaa lähtemään ihan milloin vain. Toivon ainoastaan sitä, että lähtö olisi tuskaton. Kärsimyksiä on ollut jo tarpeeksi.
Oliko Suomen kallein koulutus naistutkimus? Menoja on mutta ei yhtään tuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miks ette te jotka koette samaa koita yhdistyä. Tehkää nimimerkit ja alkakaa chättäillä toisilenne päivän menoista koittakaa tavata ja yhdessä teette juttui toisianne tukien. Koitatte vaan löytää siihen alkuun rohkeutta. Teette pieniä asioita mitä joku aina haluaa sit toisen vuoro teidän maailmanne voi auetta. Ja sydän aueta joka johtaa hyvään kun rohkeasti tuotte aitoa itseä esille niistä synkistäkin asioista on hyvä jutella. Nojoo ite kärsin blokkereista ei oo helppoo luoda kontaktii toiseen. Mut se voi kirkastaa maailmaakin kun löytää sen rohkeuden alottaa.
Tässä on se ajatus, että jotain on parempi kuin ei mitään. Itse kaipaan sitä, että pystyisin menemään vapaasti maailmassa ja esim. pitämään yllä romanttisia ja spontaaneja ihmissuhteita. Tällaisena on vaikea houkutella toisia elämäänsä ja jaksaa pitää yllä suhteita. Voisin toki löytää esimerkiksi yhden seurustelukumppanin, jos se on sitä elämää jota haluaisin, mutta luultavasti en tällaisena edes saisi sellaista, jonka haluaisin ja en ole luonnostaan pysyvä parisuhde -ihminen. Olen siis sinkkuna, mutta tämä sinkkuelämä ei ole enää sellaista aktiivista mikä olisi hauskaa. En oikein näe omalla kohdalla paljon iloa siitä, jos on kavereita netissä ja vertaistukea. En ole oikein keskusteluterapiastakaan hyötynyt, kun ei se niitä ongelmia korjaa.
Ja tosiaan ei ole kysymys vain seksistä, vaan osallistumisesta ja spontaaniudesta fyysisessä maailmassa.
Samalta tuntuu. Erosta pari vuotta, suurin osa ihmisistä käänsi tuolloin mulle selkänsä ja asettui eksän puolelle enkä kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla. Olen nykyään aika erakko koska häpeän itseäni ja elämääni ja ulkomuotoa , koska masennuksen vuoksi päästin itseni lihomaan valtavasti. Ei tunnu että missään on enää mitään järkeä. Eksä on onnellinen hu*ransa kanssa ja pulla on jo uunissa. Mä menetin kaiken enkä jaksa nousta täältä. Haaveilen että poistan itseni tästä maailmasta ja jätän eksälle kirjeen jossa kerron että se pilasi mun elämän ja siksi teen i-mrhan. Saisinpa vähän annettua takaisin niin että se saattaisi kärsiä siitä edes vähän ennen kuin unohtaisi että koskaan mua olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miks ette te jotka koette samaa koita yhdistyä. Tehkää nimimerkit ja alkakaa chättäillä toisilenne päivän menoista koittakaa tavata ja yhdessä teette juttui toisianne tukien. Koitatte vaan löytää siihen alkuun rohkeutta. Teette pieniä asioita mitä joku aina haluaa sit toisen vuoro teidän maailmanne voi auetta. Ja sydän aueta joka johtaa hyvään kun rohkeasti tuotte aitoa itseä esille niistä synkistäkin asioista on hyvä jutella. Nojoo ite kärsin blokkereista ei oo helppoo luoda kontaktii toiseen. Mut se voi kirkastaa maailmaakin kun löytää sen rohkeuden alottaa.
Samaistuin moniin. Kaipaan puolisoa myöskin.
Olen kovasti yrittänyt löytää yhteyttä muihin, mutta se on niin vaikeaa, ketään ei tunnu kinnostavan. Olen mielestäni hyvä kuuntelija, joskus onnistun keskustelamaan palstoilla useamman viestin verran, mutta kukaan ei halua vaihtaa sähköposteja.
Kokeile kaverihaku.net :)
Jaksaisitko kokeilla tuota kaverihakua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miks ette te jotka koette samaa koita yhdistyä. Tehkää nimimerkit ja alkakaa chättäillä toisilenne päivän menoista koittakaa tavata ja yhdessä teette juttui toisianne tukien. Koitatte vaan löytää siihen alkuun rohkeutta. Teette pieniä asioita mitä joku aina haluaa sit toisen vuoro teidän maailmanne voi auetta. Ja sydän aueta joka johtaa hyvään kun rohkeasti tuotte aitoa itseä esille niistä synkistäkin asioista on hyvä jutella. Nojoo ite kärsin blokkereista ei oo helppoo luoda kontaktii toiseen. Mut se voi kirkastaa maailmaakin kun löytää sen rohkeuden alottaa.
Samaistuin moniin. Kaipaan puolisoa myöskin.
Olen kovasti yrittänyt löytää yhteyttä muihin, mutta se on niin vaikeaa, ketään ei tunnu kinnostavan. Olen mielestäni hyvä kuuntelija, joskus onnistun keskustelamaan palstoilla useamman viestin verran, mutta kukaan ei halua vaihtaa sähköposteja.
Kokeile kaverihaku.net :)
Jaksaisitko kokeilla tuota kaverihakua?
Täytyy vilkaista, kiitos vinkistä.
Ei kannata olla luuseri. Oma vikanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miks ette te jotka koette samaa koita yhdistyä. Tehkää nimimerkit ja alkakaa chättäillä toisilenne päivän menoista koittakaa tavata ja yhdessä teette juttui toisianne tukien. Koitatte vaan löytää siihen alkuun rohkeutta. Teette pieniä asioita mitä joku aina haluaa sit toisen vuoro teidän maailmanne voi auetta. Ja sydän aueta joka johtaa hyvään kun rohkeasti tuotte aitoa itseä esille niistä synkistäkin asioista on hyvä jutella. Nojoo ite kärsin blokkereista ei oo helppoo luoda kontaktii toiseen. Mut se voi kirkastaa maailmaakin kun löytää sen rohkeuden alottaa.
Samaistuin moniin. Kaipaan puolisoa myöskin.
Olen kovasti yrittänyt löytää yhteyttä muihin, mutta se on niin vaikeaa, ketään ei tunnu kinnostavan. Olen mielestäni hyvä kuuntelija, joskus onnistun keskustelamaan palstoilla useamman viestin verran, mutta kukaan ei halua vaihtaa sähköposteja.
Kokeile kaverihaku.net :)
Jaksaisitko kokeilla tuota kaverihakua?
Täytyy vilkaista, kiitos vinkistä.
Ihana kuulla, toivottavasti löydät mukavaa seuraa sieltä! :)
Jaa että joku kadehtii minun vuosien sängyssä oloani? Jos ei oikeasti pääse kävelemään edes ympäri asuntoa, ulkoilemaan tms. On aina muiden avun tarpeessa että saa edes ruoan sänkyyn niin voihan helevtti soikooooonnn!!! Kaikki fyysinen oireilu siihen päälle kestettäväksi. Että kateellinen minulle????
Vierailija kirjoitti:
No miks ette te jotka koe9tte samaa koita yhdistyä. Tehkää nimimerkit ja alkakaa chättäillä toisilenne päivän menoista koittakaa tavata ja yhdessä teette juttui toisianne tukien. Koitatte vaan löytää siihen alkuun rohkeutta. Teette pieniä asioita mitä joku aina haluaa sit toisen vuoro teidän maailmanne voi auetta. Ja sydän aueta joka johtaa hyvään kun rohkeasti tuotte aitoa itseä esille niistä synkistäkin asioista on hyvä jutella. Nojoo ite kärsin blokkereista ei oo helppoo luoda kontaktii toiseen. Mut se voi kirkastaa maailmaakin kun löytää sen rohkeuden alottaa.
Ajattelin juuri ehdottaa samaa mutta kirjoitit niin hyvin, ettei minulla ole tähän mitään lisättävää. Hyvää kesän jatkoa kaikille ja uskoa tulevaan!
Alue: Aihe vapaa
Samaistuin moniin. Kaipaan puolisoa myöskin.
Olen kovasti yrittänyt löytää yhteyttä muihin, mutta se on niin vaikeaa, ketään ei tunnu kinnostavan. Olen mielestäni hyvä kuuntelija, joskus onnistun keskustelamaan palstoilla useamman viestin verran, mutta kukaan ei halua vaihtaa sähköposteja.